Kotimaa hoitokokouksista 3.2.2006

Hakomaja.net

Kotimaa-lehti hoitokokouksista 3.2.2006

"Vanhoillislestadiolaisilta vaaditaan anteeksipyyntöä internetissä

- ”Hoitokokousten” kipu tuntuu yhä"


”Miten mahtaa toimia yhteisö, joka julistaa anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen arvoja?”
(nimimerkki Paula E./ Suomi24-chat) SRK:n anteeksipyyntö?
...
Suomi24-internetsivustolla käynnistyi kaksi viikkoa sitten keskustelu siitä, pitäisikö vanhoillislestadiolaisen liikkeen pyytää anteeksi 1970- ja 80-lukujen ”hoitokokouksissa” harjoitettua hengellistä painostusta. Viidessä päivässä viestejä kertyi 107.

Keskustelun aloittanut nimimerkki ”Paula E.” vaatii Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliittoa (SRK) palkkaamaan puolueettoman tutkijan, joka tekisi selvityksen hoitokokousvuosien tapahtumista. Selvityksen jälkeen tulokset julkistettaisiin ja SRK esittäisi anteeksipyynnön kaikille ”hengellisestä terrorista” kärsineille.

Yhtenä esikuvana kirjoittaja mainitsee Kotimaan joulukuussa julkaiseman anteeksipyynnön Lapuan liikkeen väkivaltaisuuksien ja Hitlerin myötäilystä.
...

Yhdistys vastuussa vai ei

Keskustelussa muodostui kaksi osapuolta: vanhoillislestadiolaisen liikkeen nykyiset (omien sanojensa mukaan nuoremman polven) jäsenet ja liikkeen menneisyydestä tarkempaa selvitystä peräävät entiset jäsenet.

Ensin mainitut puolustivat näkemystä, jonka mukaan muiden synneistä ei voi tehdä parannusta, vaan ’’jokainen katsoo oman kohtansa” ja piinapenkissä olleet selvittäkööt välinsä asianosaisten kanssa. Erotetut katsoivat, että SRK oli mukana ”täydellä voimalla ja täysmiehityksellä”, ja kantaa siksi myös yhteisönä vastuuta.

”Paula E:n” mukaan hoitokokouksissa kärsineet ovat jo antaneet väärin toimineille ’’hoitomiehille’’ ja muille vastuussa olleille henkilöille anteeksi, koska vain sillä tavalla säilyttää terveytensä. Nimimerkki ”x-vl” kertoo kohdanneensa omia hoitajiaan ja ollut omaksikin yllätyksekseen sovinnonhaluinen.

Kaksi vanhoillislestadiolaiseksi esittäytyvää kirjoittajaa kertoo hoitokokousten hiertävän yhä omaatuntoa, vaikka he olivat olleet niiden aikaan nuoria. ”Tein parannuksen kososlaisuudesta, josta en tiennyt mitään”, nimimerkki ”itse kokenut” kirjoittaa. ”Silloin nuori mies” soimaa itseään siitä, että hänellä ei ollut rohkeutta asettua vastustamaan tunnettuja saarnamiehiä, vaikka omatunto kehotti.
...

TANELI KYLÄTASKU

Kokoukset olivat yöllisiä ”oikeudenkäyntejä”

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen ”hoitokokoukset” alkoivat 1970-luvulla ja loppuivat 1980-luvun alussa.

Kokouksia on pidetty reaktiona 1960-luvun yhteiskunnallisiin murroksiin: moniarvoistumiseen, vasemmistoradikalismiin, television yleistymiseen ja seksuaaliseen vapautumiseen. Maaseudun perinteinen elämäntapa menetti uskottavuuttaan, muuttoliike tyhjensi Pohjois-Suomen kyliä ja vanhoillislestadiolainen liike kärsi sisäisistä ristiriidoista.

Hoitokokouksien on kerrottu muistuttaneen oikeudenkäyntejä. Myöhäiseen yöhön kestäneissä istunnoissa rauhanyhdistyksen jäseniä vaadittiin tekemään parannusta sekä nimeltä mainituista synneistä että väärästä hengestä. Kuritoimia luonnehdittiin ihmisten nöyryyttämiseksi ja aivopesuksi. Lehdissä kokous-
ten väitettiin aiheuttaneen mielenterveydellisiä häiriöitä ja itsemurhia. (Miikka Ruokanen, Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus. Kirkon tutkimuslaitos 1980.) "

....

Joensuussa asuva kirjanpidon opettaja Leena Huovinen kuuluu ”hoitokokouksessa” vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä erotettuihin. Huovinen perheineen ei tosin osallistunut kokoukseen, koska omakotitalon rakentaminen oli kiireisessä vaiheessa.

– Saimme allekirjoittamattoman kirjeen, jossa minut, mieheni, anoppini ja kälyni tuomittiin poissaolevina erotettaviksi, Huovinen kertoo.

– Kävin yhdessä hoitokokouksessa katsomassa, ja tunnelma oli kuin keskiajalla. Ihmiset olivat yksi kerrallaan piinattavana, saavatko armon vai eivät.

Huovinen kertoo seuranneensa sivusta, kuinka liikkeestä erotetut selvisivät. Joku sai sydänkohtauksen, toinen päätyi mielisairaalaan. Huovinen muistaa tosin myös liikkeen jäseniä, jotka olivat kiitollisia saamastaan hoidosta.

Huovinen arvelee oman erottamisprosessinsa alkaneen siitä, kun häneltä kysyttiin ohimennen, pitääkö hän miestään uskovaisena. Vastattuaan myönteisesti hän sai kuulla, että ”sitten meillä on eri henki”.

Huovinen pitää käsittämättömänä ajatuskulkuna sitä, ettei SRK voisi esittää yhdistyksenä anteeksipyyntöä.

...

(Seppo Lohi toteaa Kotimaan haastatelussa,että SRK harhautui selvästi virheelliseen oppiin 70- ja 80-luvulla. Lisäksi SRK kohteli väärin uskovaisia rauhanyhdistysten hoitolkokouksissa. -Admatan huomautus)

"Nöyryyttäminen ei ole koskaan oikein"

"Yksilöt joutuivat monessa tilanteessa väärin kohdelluiksi, sitä ei voi kiistää, sanoo Suomi24-keskusteluihin tutustunut dosentti, kirkkohistorioitsija Seppo Lohi."

"Itsekin vanhoillislestadiolainen tutkija näkee 1970-luvun hoitokokouksissa opillisia ongelmia, kuten parannuksen vaatimisen "vääristä hengistä". Muita epäkohtia olivat julkirippi ja siihen liittyvä sanelu, yksilön omantunnon vähättely ja oppi rauhanyhdistysten johtokunnista "Jumalan huoneenhallituksena".

Lohi pitää Suomi24-keskustelijoiden toivetta puolueettomasta tutkimuksesta perusteltuna. ..."

Pääsihteeri Aimo Hautamäki katsoo että hoitokokoukset koettiin pääosin myönteisiksi.

(Lainausten lähde: Taneli Kylätasku: "Hoitokokousten" kipu tuntuu yhä, Kotimaa 3.2.2006 s. 4)

Antti Pietilä 9.7.2006