Hakomaja.net

Vanhoillislestadiolaisuus on koko elämän kattava elämäntapa, vakaumus, usko ja kulttuuri. Siinä hahmotetaan itseä, muita ihmisiä ja ylipäänsä elämää vanhoillislestadiolaisesta näkövinkkelistä. Tämän johdosta myös irtaantuminen vanhoillislestadiolaisuudesta on hyvin yksilöllistä. Osa hyväksyy osansa "epäuskoisena", kun taasen osalle vain opin eksklusiivisuus on ainoita erottavia tekijöitä. Jotta homma ei olisi missään muodossa yksinkertaista, niin on myös hyvä hahmottaa että vanhoillislestadiolaisuutta on hyvin monenlaista, vaikka liike pyrkiikin vakuuttamaan yhtenäisyyttään ja yksituumaisuuttaan. Vl:issä ja vl:issä on eroja. Ihmismieli pyrkii hahmottamaan kokonaisuuden omien kokemustensa perusteella, jolloin ex-vl:tkin voivat olla keskenään eri käsityksissä siitä millaista vanhoillislestadiolaisuus on.

On myös sanonta; kerran vl - aina vl. Jotain rippeitä meille ex-vl:illekin vl-uskosta jää, samoin kuin ylipäänsä eletystä elämästä ja kokemuksista. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää hahmottaa. Olen usein todennut, että vl:iä on moneen junaan mutta meitä ex-vl:iä sitäkin useampaan. On kuitenkin hyödyllistä, jos pyrimme hahmottamaan että missä olemme, kenen joukoissa seisomme, kenen lauluja laulamme, jne

Vl-tapa ajatella on kärjistettynä: Vain tässä uskossa pelastumme, ulkona on koirat, noidat, varkaat ja kaikki jotka valhetta rakastavat. Jumalan valtakunnan raja-aidat ovat selkeät ja seurakunta on se juna, joka vie lopulta perille taivaaseen.

Puhtaasti kulttuuri-vl ei oikeasti usko, mutta on mukana vl-liikkeessä sosiaalisen kulttuurin vuoksi. Vl-uskoon on kasvettu, mutta fraasit eivät olekaan uponneet tunnepuolella, vaan ovat jääneet pinnalliseksi kulttuuriksi.

Maailman maistaja ex-vl puolestaan ajattelee: Vl-usko on oikeassa, mutta en jaksa uskoa. Vl-uskossa kielletyt asiat houkuttelevat liikaa. Saan kenties joskus tulevaisuudessa "parannuksen armon" takaisin taivasmatkalaisten joukkoon.

Surullisin ex-vl tapaus on sitä mieltä, että: En kerta kaikkiaan jaksa elää vl-sääntöjen mukaan. Elämä on liian raskasta vl-seurakunnassa, joten kiellän uskoni koska minusta ei kuitenkaan ole miksikään oikeaksi uskovaiseksi. Kadotus odottaa, mutta mitäpä minä sille mahdan.

Ex-vl, jolle vain eksklusiivisuus mättää: Ajattelen että vl-liikkeessä on paljon hyvää ja oikeita uskovaisia, mutta on niitä muuallakin. Jos hän on ollut sivistyneiden vl:ien ympäröivänä, niin voi jopa olla ettei edelleenkään voi millään uskoa, että näistä mukavien Jumalanlasten joukosta voisi löytyä mitään vilpillisyyttä ja pahaa. Kyllä se on varmasti sillä lailla että oikeassa ovat kun puhuvat että katkerat vain parjaavat.

Mielivaltaista hengellistä väkivaltaa kokenut ex-vl puolestaan on järkyttynyt kokemuksistaan. Hänkään ei ehkä ole alussa voinut uskoa kokemuksiaan edes todeksi. Totaaliseksi yllätykseksi on voinut tulla kuinka sosiaalinen hierarkia määrääkin tosiasiallisesti sen kuka voi nuhdella ja ketä sekä miten. Ellei itse ole hierarkian huipulla, niin väärin kohdeltuna on saanut etsiä vikaa aina vain itsestään.

Opillisista seikoista irtaantunut on löytänyt Raamatusta erilaista opetusta ja kritisoinut siitä, seka saanut kenties kuulla olevansa eriseuralainen tai väärässä hengellisyydessä oleva. Lähtötilanteessa tässä tapauksessa ollaan edelleen vl-uskovaisia omasta mielestään. Vl-uskon käsitysten kuoriutuminen vie kuitenkin aikaa, jonka kuluessa vl-uskosta kuoriutuu yleensä useampia kerroksia riippuen siitä kuinka hyvin hahmottaa etääntyessään metsän puilta.

Nämä ym. esimerkit raapaisivat hädin tuskin pintaa. Laittakaa ihmeessä lisää esimerkkejä

Laitoin tämän tähän ex-vl palstalle, koska on mielestäni tärkeää että me ex-vl:t hahmotamme sekä oman, että toistemme tilanteet. Useimmilla meistä on paljon yhteisiä kokemuksia vl-liikkeessä, mutta kokemuksissamme ja varsinkin ajattelutavoissamme on silti suuriakin eroja. Olemme monet eri vaiheessa irtautumistamme SRK-Lestadiolaisuudesta ja meillä on erilaisia jäänteitä vl-kulttuurista. Yksi rakentavan vuoropuhelun edellytys on hahmottaa erilaisia näkökantoja ja että eri ihmisillä on erilaisia kokemuksia. Mikään kokemus tai tunne ei kuitenkaan ole väärä. Surullisinta on jos ex-vl:t tuomitsevat toisten ex-vl:ien ajattelutapaa tai varsinkin kokemuksia. Katkeruus on kirosana, joka on kaikille kritiikin esittäjille langetettu ylle riippumatta siitä onko kritiikki ollut aiheellista vai ei. Ellei ennestään ole ollut katkera, niin tämä vl:ien mielenhallinta sen viimeistään tekee. Vähiten se häviää siitä syyttämällä. Katkeruus on kuitenkin tunne, jolle ei voi eikä tarvitse voida mitään. Ex-vl:illekin voi olla jäänyt vl-jäänne, joka alitajuisesti tuomitsee katkeruuden tunteen. Ainakin niin vl:t haluaisivat. Eivät he muutoin kyseistä mielenhallintatekniikkaa käyttäisi

Heitän tähän vielä linkiksi vanhan avaukseni katkeraksi parjaamisesta.

Tästähän puuttuu heti yksi tärkeä joukko, joka kuvaa parhaiten mm. minua itseäni.

Eli ajattelemisen alettua ulos kasvaneet, jotka eivät usko enää mihinkään yliluonnolliseen. Vl uskona on yksi muiden herätysliikkeiden joukossa ja kristinusko yksi muiden uskontojen joukossa.

No minä voisin yhtyä aika pitkälle BF:n näkemykseen. Olen ikäni kulkenut joukon mukana, vaikka en ole mitään "hengen paloa" koskaan tuntenutkaan. Päinvastoin olen mielessäni kritisoinut tiettyjä kohtia opetuksesta aina niin kauan kuin muistan. Mutta vasta nyt vanhempana aloin miettiä asioita syvällisemmin, nuorempana koitin olla miettimättä, koska se oli helpompi vaihtoehto eivätkä elämän kiireet paljon antaneet edes aikaa moiseen pohdiskeluun.
Kun aloin ajatella asioita laajemmin niin huomasin ja oivalsin millaisen aivopesun ja mielen manipulaation alla olin koko ikäni ollut. Nyt olen pari vuotta katsellut yhteisöä uusin silmin ja kuin suomukset olisivat pudonneet silmistäni. Olen huomannut kuinka yksinkertaista ja köyhää tuo yhteisön opetus on. Se perustuu muutamiin perusfraaseihin ja ihmisten tunteilla pelaamiseen. "Miten hyvä meidän on talostella täällä isän huoneessa ja kuinka ulkona ovat koirat ja velhot ja huorintekijät". Järjen käyttö on ehdottomasti kielletty ja on vain uskottava olkoon selitykset kuinka tyhmiä tahansa. Olen oppinut todella taitavaksi väistelijäksi. Ajattelen aina ennen kuin sanon, etten sano mitä ajattelen. Mutta nyt alkaa olla mitta täynnä tätä lajia ja uskon, että lopullinen irtiotto on lähellä. Oppi ei minua enää hetkauta, en usko siihen yhtään sen enempää kuin mihinkään muihinkaan uskonnollisiin oppeihin. Pidän kaikkia uskontoja puhtaasti ihmisten mielikuvituksen tuotteina enkä usko sen enempää jumalien eli paholaisten kuin taivaan tahi helvetinkään olemassaoloon. Me olemme mitättömän pieniä tekijöitä täällä elämän kiertokulussa ja meidän on koitettava nauttia tästä elämästämme täällä ajassa. Kun meistä aika jättää, meitä ei enää ole ja turhaan odotamme jotain uutta ja parempaa. Se on puhdasta toiveajattelua, jolla koitetaan ihmisiä huijata. Myydään köyhille jotain, mitä he eivät tule koskaan saamaan. Mutta se on turvallista huijausta, ei tarvitse pelätä, että joku tulisi kuoleman jälkeen vaatimaan tilille, kun ei sitä luvattua taivasosuutta ollutkaan odottamassa.

Admata kirjoitti:

On myös sanonta; kerran vl - aina vl. Jotain rippeitä meille ex-vl:illekin vl-uskosta jää, samoin kuin ylipäänsä eletystä elämästä ja kokemuksista.

Tuo sinun erottelusi on ihan hyvä, mutta se kuvaa ex-vl:ien osalta vain niitä ihmisiä, jotka ovat vielä jollakin tapaa sitoutuneita vl-oppeihin, eli pitävät pohjilmmiltaan ainakin jotakin osaa vl-opeista oikeana. Olen samaa mieltä BF:n ja Carlon kanssa siitä, että tuosta puuttuu kuvaus sellaisista "ex-vl:istä", jotka ovat irtisanoutuneet täysin vl-opista joko niin etteivät ole koskaan omaksuneetkaan lapsuudenkotinsa vl-uskoa tai ovat sitten oman ajattelunsa kautta kasvaneet siitä (ja usein myös koko kristinuskosta) ulos. "Ex-vl" on lainausmerkeissä siksi, että esim. itse en ole koskaan sanonut olevani vl, joten silloin en voi olla ex-vl:kaan kun olen koko ikäni inhonnut vl-elämäntapaa ja -oppeja. Vl-usko on vanhempieni ja sisarusteni usko, ei minun oma valintani. Kaltaisilleni myös irtautuminen vl-liikkeestä on valtaisa helpotus.

Vl-tapa ajatella on kärjistettynä: Vain tässä uskossa pelastumme, ulkona on koirat, noidat, varkaat ja kaikki jotka valhetta rakastavat. Jumalan valtakunnan raja-aidat ovat selkeät ja seurakunta on se juna, joka vie lopulta perille taivaaseen.

Tähän vielä sellainen kommentti että vl-set usein ajattelevat että ulkona olevat OVAT koiria, velhoja, alkoholisteja, huoria, pettäjiä, valehtelijoita.

Niin minä mietin sitä että - joo siis en kritisoi sinänsä noita esimerkkejä. Mutta mietin sitä että moni joka kasvaa liikeessä kieltäytyy ajatelemasta asioita. Eli minä olen miettinyt sitä että monelle vl lähteneelle jää kuintekin päälle se - jumalan valtakunnan asioita ei ole lupa kritisioida ja kyseenalaistaa. Nähdään tuo oppi edeleen vapaana tahtona ja valintana.

Siihen tavallaan liityy tämä:

Mielivaltaista hengellistä väkivaltaa kokenut ex-vl puolestaan on järkyttynyt kokemuksistaan. Hänkään ei ehkä ole alussa voinut uskoa kokemuksiaan edes todeksi. Totaaliseksi yllätykseksi on voinut tulla kuinka sosiaalinen hierarkia määrääkin tosiasiallisesti sen kuka voi nuhdella ja ketä sekä miten. Ellei itse ole hierarkian huipulla, niin väärin kohdeltuna on saanut etsiä vikaa aina vain itsestään.

Ja se joka on kohdannut tuon mielivallan voi todellakin joutua kummalta puoleta aitaa tahansa sen kritiikin kohdteeksi - olet katkera. MInusta tuntuu että ainoa katkeruuden kohde on tuo sosiaalinen hierkia joka tuotaa niin liikeeseen kuin sen ulkopuolelle jäseniä jotka eivä näe hegellistä väkivaltaa sielä missä sitä kuintekin on.

Sosiaalinen asema voi olla joko periytyvää tai ansaittua. (Ehkä naituakin). Ja se joka ei ole perinyt eikä ansainnut sosiaalista asemaa ovat myös niitä joilla on kaikkein heikoin sosiaalinen suoja.

Heitän tähän toisen näkökulman:

fi.wikipedia.org/wiki/ Sokraattinen_menetelm%C3%A4

Sokraattinen menetelmä on Sokrateen kehittämä dialektinen, dialogia hyödyntävä kysely- ja opetusmenetelmä. Se on eräänlainen kyseenalaistava ristikuulustelu tiedon tai mielipiteiden löytämiseksi tai väitteiden kumoamiseksi.

Sokraattista menetelmää käytetään hypoteesien eliminoimiseen siten, että vain paremmat hypoteesit jäävät jäljelle, kun huonommat hypoteesit johtavat loogisiin ristiriitaisuuksiin. Menetelmän avulla 1) löydetään henkilöiden ajattelun taustalla olevia hypoteeseja, oletuksia ja arkijärjen ”itsestäänselvyyksiä”, jotka voivat tiedostamatta muovata heidän ajatteluaan, ja 2) tehdään henkilöistä ja heidän ajattelustaan tarkkailun kohteita, jotta voidaan määritellä missä määrin heidän ajattelunsa on yhdenmukaista erilaisten uskomusten kanssa.

Yleisesti sokraattiseksi menetelmäksi voidaan nimittää mitä tahansa dialogia, jossa kaikki argumentit läpikyseenalaistetaan. Menetelmän luonteesta on käyty laajaa keskustelua, joka on käsitellyt erityisesti sitä, onko menetelmä luonteeltaan positiivinen, niin että sen on tarkoitus ensisijaisesti johtaa uuteen tietoon, vai negatiivinen, niin että sitä käytetään lähinnä väärien väitteiden tai käsitysten kumoamiseen.

Menetelmää kutsutaan myös kätilöintimenetelmäksi (maieutikos), koska Sokrateen ajattelun mukaan tietämys totuudesta on piilevänä kaikissa ihmisissä, ja kysymysten ja annettujen vastausten kautta kyselijä voi auttaa kysymysten kohteena olevaa ”synnyttämään” ajatukset itsestään, ja tällä tavalla opettaa häntä. Sokraattista menetelmää käyttämällä taitava opettaja voi siis opettaa oppilaansa ajattelemaan itse. Menetelmä on ainoa klassinen opetusmenetelmä, jonka tiedetään tuottavan aidosti itsenäisiä ajattelijoita.

fi.wikipedia.org/wiki/ Sokraattinen_ironia

Jotkut ovat katsoneet Sokrateen hyödyntäneen tällaista menetelmää, jotta välttyisi itse joutumasta samanlaisen käsittelyn kohteeksi.[2] Monet ovat kuitenkin tulkinneet Sokrateen esittämän tietämättömyyden enemmän skeptisyytenä kuin ironiana. Sokraattinen ironia ei ole ainoastaan sitä, että kun sanotaan jotain, tarkoitetaan päinvastaista, vaan monimutkaisempaa: sitä, että samaan aikaan sekä tarkoitetaan että ei tarkoiteta sitä, mitä sanotaan. Sokraattinen ironia on näin avointa ja jättää tulkinnan taakan kuulijalleen

Ja ne jotka lähtevät liikeestä - käyvät sen dialoogin - kasvat itsenäisiksi ajatelijoiksi eivät täysin ymmärä niitä joilla tuo kehitys jaa kesken. Sosiaalinen asema - mielivallan ja henkisen / hegellisen väkivallan määrä ja luonne määrittävät paljonkin sen millainen suhde ja dialoogi prosessissa muodostuu.

Itselläni on jäänyt negatiivinen kuva liikeestä pääosin siksi että dialogi on johtanut siihen ettei pohjimiltaan ole saanut vastauksia tuon liikeen puolelta mihinkään. Ainakaan sellaisia jotka olisivat aidosti kestäneet tuon menetelmän käyttämisen. Aina kun on päästy siihen pisteeseen jossa vl uskon ja opin käisitys olisi eliminoitunut se johti tuon jälkimmäisen menetelmän soveltamiseen. - "Tärkeintä on kuitenkin uskoa lapsenmielisesti, mitä Pyhä Henki avaa seurakunnan kautta". (päivämies 41/2009)

Ihmettelijä kirjoitti:
Admata kirjoitti:

On myös sanonta; kerran vl - aina vl. Jotain rippeitä meille ex-vl:illekin vl-uskosta jää, samoin kuin ylipäänsä eletystä elämästä ja kokemuksista.

Tuo sinun erottelusi on ihan hyvä, mutta se kuvaa ex-vl:ien osalta vain niitä ihmisiä, jotka ovat vielä jollakin tapaa sitoutuneita vl-oppeihin, eli pitävät pohjilmmiltaan ainakin jotakin osaa vl-opeista oikeana. Olen samaa mieltä BF:n ja Carlon kanssa siitä, että tuosta puuttuu kuvaus sellaisista "ex-vl:istä", jotka ovat irtisanoutuneet täysin vl-opista joko niin etteivät ole koskaan omaksuneetkaan lapsuudenkotinsa vl-uskoa tai ovat sitten oman ajattelunsa kautta kasvaneet siitä (ja usein myös koko kristinuskosta) ulos. "Ex-vl" on lainausmerkeissä siksi, että esim. itse en ole koskaan sanonut olevani vl, joten silloin en voi olla ex-vl:kaan kun olen koko ikäni inhonnut vl-elämäntapaa ja -oppeja. Vl-usko on vanhempieni ja sisarusteni usko, ei minun oma valintani. Kaltaisilleni myös irtautuminen vl-liikkeestä on valtaisa helpotus.



Itse olen taas Admatan kanssa samaa mieltä, vaikka laskenkin itseni ulos kasvaneisiin. Ihmisen jokainen elämänvaihe vaikuttaa hänen persoonallisuuteensa, erityisesti vahvan uskonnollinen kasvatus lapsuudessa. Siksi en usko, että me ulos kasvaneetkaan olemme täysin ulkona vl-vaikutuspiiristä, vaan juuret ovat edelleen siellä, vaikka kukka on jo boksista ulkona.

Tarpeeksi kauan vl:stä ulkona ollut varmasti on jo pystynyt kasvamaan ulos monista lapsena saamistaan opetuksista ja neuvoista, mutta kyllä sinne persoonallisuuteen aina jotain jää, ei ihminen niin täysin voi koskaan muuttua. Ja vaikka se omakohtainen usko olisikin puuttunut, se ympäristö, koti, kasvatus, seuroissakäyminen, aina se jonkun merkin johonkin jättää. Vaikka itsekin olen tällainen joka ei usko enää mihinkään uskontoon, ja on tosissaan pikkuhiljaa kasvanut eri suuntaan vl-uskon kanssa, en silti kiellä niitä sen uskon meihin tekemiä muutoksia ja kasvun aikaisia "tönäisyjä", jotka ovat meistä tehneet sellaisia kuin olemme, muiden ympäristötekijöiden ja geenien ohella.

Mutta hyvä kirjoitus, Admata, monta ex-vl-tyyppiä olit löytänyt!

Mikähän minä sitten olisin?

Etninen vl, joka on löytänyt kaikesta vl-hapatuksesta huolimatta Raamatusta elämänohjenuoran itselleen.
Joka kuitenkin kammoan liittymistä enää mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, edes kirkkoonkaan.
Lisäksi minulla on tarve ymmärtää ja ottaa itse selvää asioista, enkä usko että uskonasioissa on ns besserwissereitä, jotka ymmärtävät ja tietävät pelastumisasiat paremmin kuin minä. Auktoriteetit eivät mene yli järkeni ja oikeustajuni.

Lisäksi pyrin olemaan suvaitsevainen heitä kohtaan, jotka eivät ajattele samoin kuin minä.

Nemo kirjoitti:

Itse olen taas Admatan kanssa samaa mieltä, vaikka laskenkin itseni ulos kasvaneisiin. Ihmisen jokainen elämänvaihe vaikuttaa hänen persoonallisuuteensa, erityisesti vahvan uskonnollinen kasvatus lapsuudessa. Siksi en usko, että me ulos kasvaneetkaan olemme täysin ulkona vl-vaikutuspiiristä, vaan juuret ovat edelleen siellä, vaikka kukka on jo boksista ulkona.

Tarkoitin. että Admatan tummennetulla tekstillä tekemistä erotteluista puuttuu uloskasvaneet, jotka ovat irtautuneet myös vl-opista (jotkut koko kristinuskosta) kokonaan. Kun katsot erotteluja tarkasti, niistä välittyy jonkinlainen sidos oppiin. Tietysti vl-kodissa kasvaminen lyö (traumaattisen) leimansa ihmisen kokemusmaailmaan, sitä en kiellä. Olen istunut seuroissa, mutta oppia en omaksunut koskaan "omakohtaiseksi uskoksi". Väitän edelleen, että on mahdollista irtautua opista kokonaan niin että se tuntuu väärältä, typerältä, tyhjältä, täysin tarpeettomalta ja tarkoituksettomalta.

Eli yksi kohta voisi kuulua näin:

Ne vl-liikkeen piirissä eläneet, jotka ovat irtautuneet vl-opista (tai eivät ole koskaan sisäistäneet vl-oppia omakohtaiseksi uskoksi) siten ettei vl-opilla ole enää erityistä vaikutusta heidän elämäänsä. Tämä ei estä jakamasta/kritisoimasta yhteisiä kokemuksia vl-liikkeestä tai uskonnosta yleensä.