Hakomaja.net

Olen tyttö, ev.lut uskonnoltani.
Olen rakastunut lestadiolais poikaan, enkä tiedä mitä tekisin. Tunteet ovat molemmin puoleiset, ja meillä on ns. "juttua" ollut jo tovin.
Mutta pojan uskonto alkaa tulla esteeksi, luulemme että pojan perhe ei seurustelua hyväksyisi. Eikä poika ole valmis kääntymään omasta uskonnostaan, kuten en minäkään.
Miten voi päästä tälläisestä asiasta yli, tai mikä neuvoksi?
Olisi varmaan kannattanut miettiä sitä ennemmin, mutta kuten lalunsanatkin kertoo "annoin pikkusormen, se vei koko käden" ei sille enää mitään mahda. Hän on vienyt sydämeni..
Minusta on väärin ettei saisi olla onnellinen juuri sen kanssa kenen kanssa haluaa.
En kuitenkaan paheksu lestadiolaisuutta, päinvastoin, mutta en ole kuitenkaan valmis kääntymään omasta uskonnostani..

Minulla on paljon lestadiolais kavereita ja tulen hyvin toimeen heidän kanssaan.
Ja tiedän uskonnosta ja tavoista jonkin verran..
Mutta voisitteko te itse lestadiolaiset kertoa jotain yleistä uskonnostanne, tai mitä itse olette mieltä tilanteesamme?

Tällä foorumilla on lähinnä entisiä vanhoillislestadiolaisia. Jos haluat keskustella vl:llien kanssa, kannattaa kokeilla vl-foorumia. Tässä linkki p3.foorumi.info/vlfoorumi/.

Näkisin tilanteen aika vaikeaksi. Vl ei periaatteessa todellakaan hyväksy seurustelua, saati avioliittoa ei-vl ihmisen kanssa. Tietysti sielläkin on joitain hyvin "liberaaleja", jotka viis veisaavat säännöistä, kun tulee tarve ne ohittaa. Käytännössä tuollainen avioliitto tarkoittaisi uskon kieltämistä teollaan.

Tiedän muutamia vastaavia tapauksia, missä toinen on tehnyt parannuksen vl-oppien mukaan sen takia että seurustelulle on saatu siunaus ja hyväksyntä. Mutta kun arki tulee elämässä ennemmin tai myöhemmin vastaan, voi tilanne alkaa tuntua ahdistavalta, monesti parin ensimmäisen avioliittovuoden jälkeen.. Useat ovat siinä tilanteessa palanneet takaisin entiseen elämäntapaansa. Avioliiton tilasta sen jälkeen en pysty sanomaan, monilla jatkuu elämä ihan onnellisena siinäkin tilanteessa.

Mielestäni tärkeää on olla rehellinen itselleen ja toiselle sekä toimia oman uskonsa mukaisesti. Parisuhde on kahden ihmisen välinen mihin muilla osapuolilla ei saisi/pitäisi olla sekaantumista. Vanhemmat oppivat varmasti hyväksymään suhteen ennemmin tai myöhemmin, alku on varmasti todella vaikeaa..

Rakkaus toiseen ihmiseen on varsin tärkeä juttu. Suosittelen muun opiskelun ohessa tutustumaan Burt Hotckiss.in kirjaseen Ihmisenä olemisen ja sisäisen kuulemisen käsikirjaan. Varsinkin sen lukuun todellinen rakkaus ja romanttinen rakkaus.
Luulisin tuon kirjan olevan myös kirjastoissa.

Eranovasta 10€ + postikulut www.eranova.fi/java/productsearch

Niin, niinkuin tuossa on jo useampi kirjoittanut, helppoa ei varmasti ole. Ja periaatteessa vl ei hyväksy seurustelua muiden kanssa. Mikä on kyllä harmi, koska tunteilleenhan ihminen ei mitään mahda...

Itse elän tällä hetkellä avioliitossa vl & ei-vl, mutta tilanne muuttui oltuamme avioliitossa useamman vuoden ajan -eli jätin jokin aika sitten vl uskon. Ajatustyönä tilanne on minulle ollut välillä aika raskas. Rakastan puolisoani, ja suhde toimii. Mutta se tosiasia on koko ajan olemassa, että hänen edustamansa uskonnon mukaan minulla ei ole toivoa pelastumisesta. Toki vl sisällä on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat tosielämässä hiukan (tai paljonkin) eri tavalla mitä uskonto opettaa, mutta se virallinen oppi on kuitenkin muut poissulkeva ja sitähän he kuitenkin edustavat.

Toivon teille kaikkea hyvää ja ennen kaikkea sitä, että keskustelette ihan pohjia myöten molempien elämänarvosta, vakaumuksesta ja niiden mahdollisesta yhdistämsestä.