Hakomaja.net

Lähinnä chat-teknisistä syistä muutama perusasia viereenkirjoittaneesta.
Voi siellä sitten referoida tätä.

Historiaa:
Syntyisin olen isosta perheestä pohjoisempaa, nyttemmin jämähtänyt etelään. Tieto ja päättely kehittyivät kauan ennen sosiaalisuutta. Perheessämme ekologinen lokero ja rooli tulivat tietopuolisen osaamisen kautta, koulussa ja lähipiireissä myös. Tämä ei toki ollut paras lähtökohta läheisten ihmissuhteiden kehittymiselle, eikä niitä paljoakaan tullut ennen muutaman samanhenkisen ihmisen(useimmat myös täällä vaikuttavia) löytymistä toisella vuosikymmenellä.

Teini-iässä tulivat ensimmäiset isot kysymykset (aiemmin ei paljoa kiinnostusta) uskonasioista eli seksuaalisuuteen suhtautumisen kautta. Tämän ohelle tuli vähitellen lisää kysymyksiä joihin ei löytynyt hyviä vastauksia paitsi pikkuhiljaa itse pohtimalla; vaihtoehtoinen todellisuuskäsitys muotoutui ensin rinnalle ja piiloon ennen tuloaan esiin vahvemmin.

Parinkympin kieppeillä kysymykset olivat myöhästyneen murrosiän ja aikaistuneen kolmenkympin kriisin takia kulminoitumispisteessä. Mieliala oli vuosia matalalla ja voimat vähissä, pikkuhiljaa kuitenkin hyvien ystävien ja paljon lisätietouden avulla alamäki onneksi syveni kunnes tienhaara tuli eteen ja oli pakko valita. Kahdesta kuolemasta valitsin totuudellisemman ja aloitin alusta itseni ja elämän raapimisen kasaan. Puhtaalta pöydältä on sittemmin tultu kohtalaisen toimivaan ja kritiikinsietoiseen nykyisyyteen, kauas alkuperäisten ajattelun boksien ulkopuolelle.

Nykyisyyttä:
En ole koskaan samaistunut mihinkään joukkoon kunnolla, ml. koulut, ammatit, kerhot, yhdistykset, palstat ja uskonnolliset yhdyskunnat. Ainoastaan voisin sanoa olevani kotonani muutaman läheisen ihmiseni seurassa missä pystyy puhumaan rajoittamatta ilmaisullisesti itseään muiden käyttämälle aaltopituudelle.

Ideologioita en ole kultivoinut enää aikoihin, kaiken suhteellisuus iskee ajoittain todella vahvasti ja totuuksiakin joutuu katsomaan välillä aika kubistisista näkökulmista. Ainoita pysyvämpiä linjoja on nykyään ajatus siitä, että väitteiden tulee kestää parasta mahdollista kritiikkiä ollakseen käyttökelpoisia minulle.

Metafyysisiksi eli mahdottomuuden alueelle ja järjen ulkopuolelle jää muutama kysymys, joihin uskontojen tulisi antaa vastaus. Kellään ei ole toistaiseksi ollut tarjota näihin toistaan vakuuttavampia vastauksia. Niitä odotellessa ilman paineita mennään ja annetaan epätietoisuuden ja kysymysmerkkien vallita.

Vl:ään ilmiönä suhtaudun aika laimeasti. Mielenkiintoista on toki seurailla tilanteiden ja opin muuttumisia, mutta itseä asia liikuttaa nykyään lähinnä välillisesti. En sijoita itseäni tämänkään asian suhteen mihinkään lokeroon tai samaistu kummemmin mihinkään joukkoon, elelen rauhallisesti ja avoimesti ja yritän kunnioittaa muiden ajatuksia jolleivät ne ole selkeän vahingollisia. Toki ymmärrän (hieman) niitä jotka haluavat selkeyttä, mutta jätän luokittelut siitä kiinnostuneiden tehtäväksi.

Kaikesta huolimatta huomaan luottavani johonkin mitä en kykene määrittelemään, elämässä on aina annos optimismia jolle ei ole kunnon katetta. Tämän vuoksi ajoittain kiinnostun myös keskustelusta esim. täällä, prosessi katsotaan kuitenkin päämääriä tärkeämmäksi. Tästä jatketaan.

Terve Fred,
olit pistänyt merkkejä jonoon siihen malliin että tuli tarve moikata. Omasta vinkkelistä koen varsinkin seuraavat sinun näkökohdat itselle läheisiksi.
Fred kirjoitti:

Sinulla on viisaita ajatuksia. Maailmankatsomuksen keskeneräisyyden ja prosessiluonteen hyväksyminen kasvattaa miestä. Eipä tuu hetkessä valmiiksi. Eikä hätäillen.

Rupesin ite huvin vuoksi perehtymään buddhalaisuuteen kolmisen vuotta sitten. Ihan vaan vertaillakseni vl ajattelutapaa ja yhteisöä heidän tyyliinsä. Heitä on Suomessakin.

On ollut aika jännää havaita yhtäläisyyksiä, niin totaalisen eri perinteistä kuin tullaankin. Samoja valtakiistoja ja sotia sielläkin käydään, vaikka ehkä ei niin rajusti kaikkein herkimmillä alueilla eli seksuaalisuudetta ja lähimpiä ihmissuhteista aseena käyttäen.

Ja heidän kanssaan liikkuessa muuistaa tutun kysymyksen, kuinka moni heistä todella on "oikea" buddhalainen ja moniko "vaan kulkee porukassa". Tällaiset kysymykset ovat aika älyttömiä.

Se ero on myös että buddhalaisuudessa ei onnellisuutta tarvitse odottaa vasta kuoleman jälkeen. Jokainen voi saavuttaa ulkokohtaisista olosuhteista riippumattoman hengelisen tasapainon ja onnen tässä elämässä. Jokainen voi kehittyä muita kohtaan armeliaammaksi ja heikentää omaa itsekkyyttään, itsekeskisyyttään. Mutta ei ilman tietoisia ponnisteluja.

Noh, itse heidän kanssaan liikuttuani ajattelen, että siihen päästäkseen ei tarvitse olla enempää buddhalainen kuin lestadiolainenkaan. Ja itse asiassa tämä on buddhalaisuudenkin idea. Tikapuiden hylkääminen tarpeettomana, sitten kun niitä ei enää tarvita.

Uskontojen tarjoamat selitykset ja jutut ei kyllä nappaa. Buddhalla ja Kristuksella ei ole eroa. Miksi jorista vakavissaan satojen tai tuhansien vuosien takaisista taruista? Ajalta jolloin ihmisillä ei ollut todellista tietoa ja heidän piti turvautua satuihin? Kun nyt on käytettävissä nykytiede, paljon parempaa, uskottavampaa ja käytännössä toimivaksi todettua tietoa ihmisestä jne. Tietoa joka elää ja usiutuu.

Samankaltaisia ajatuskulkuja näyt, Hiltunen, läpikäyneen pikkuhiljaa kuin minäkin. Meillä ihmisillähän on taipumus pitää älykkäinä/viisaina sellaisia ajatuksia jotka ovat linjassa omiemme kanssa...

Buddhalaisuuteen olen tutustunut myös jkv epäsuorasti itse ja erästä lähipiirin buddhalaisuuteen taipuvaista ihmistä haastattelemalla. Vaikutelma on että siellä(kin) on alkujaan ymmärretty elämisestä jotain oikeaa, mutta kun sitä hyvää on niin vaikeaa välittää eteenpäin... Kunkin kun on oma ymmärtämisensä läpikäytävä tai oltava käymättä, siihen ei normien noudattaminen auta vielä mitään. Pelkät traditiot eivät koskaan riitä sen hyvän idean kannatteluun, joten konservatiiviset hangaround-klubilaiset ottavat ennen pitkää vallan joka uskonnossa. Buddhalaisuudessa ne traditiot ja perusasenteet vaikuttavat olevan keskimääräistä uskontoa paremmin hyödyksi kuin haitaksi, joten antaa niidenkin kukkien kukkia.

Tieteellisestä katsomuksesta: olen pitänyt parhaana puhua "totuuksien kritisoitavuudesta", en"tieteellisestä maailmankuvasta", koska jälkimmäinen sanapari antaa todellista ylimielisempää kuvaa asian ytimestä monelle kuulijalle.

Näillä tarkennuksilla taas hetki eteenpäin.