Hakomaja.net

Olen siis reilu kolmekymppinen mies, eronnut vl:ta noin kolme vuotta sitten. Suunnitelmissa se oli jo 20 kieppeillä, mutta helvetti pelotti silloin vielä niin paljon, että en uskaltanut.
Siitä asti olen kulkenut siellä pallo jalassa. Nautin musiikista joka ei ollut sopivaa, nautin tanssimisesta, ja yleisesti maailman menosta. Ja kun nämä asiat olivat syntiä niin ahdistus oli iso, ja silti nautin.
Ja sitten hävetti isosti iso perhe, pieni asuinpaikka, kaikki tunsi...
Ja seuroihin oli joka sunnuntai mentävä, usein myös keskiviikkoisin. Pääsiäinen, aamusta pienin väliajoin iltaan asti, perjantaista maanantaihin. Syysseurat, sama juttu... Ja en nauttinut.

Sitten aikuisena lähipirissä ilmeni inhottava asia, joka todella koetteli uskonrippeitä, en voinut enää luottaa oikeudenmukaisen ja armollisen jumalan olemassaoloon.

Sitten se vain tapahtui, kolmenkympin kriisi iski päälle ja mietin elämääni paljon, mitä siltä haluan (en vieläkään tiedä) ja päätin poistaa yhden suuren ahdistuksen aiheuttajan. Ahdistaahan se kyllä vieläkin, mutta voin kuitenkin nauttia elämästäni ilman käsittämättömiä rajoituksia.

Nyt vasta on tullut tarve alkaa puhua näistä asioista, aiemmin sitä ei ole ollut kovinkaan suurena. Ja täällähän näistä asioista voi lukea ja keskustella, hieno asia.

Nyt on sellainen olo, että miten saisi taottua järkeä ihmisten päihin että tajuaisivat luopua uskostaan. Käytännön kuitenkin tajuan. Mutta sellaiset ystävät, joiden elintavat ei paljoa poikkea omistani, ahdistaa lasten tuleminen, ja muut rajoitukset. Miksi he eivät lähde sieltä pois. Tiedän että se ei ole yksinkertainen asia, mutta...
Vl voi olla hyvä asia jos se ei ahdista.

Nyt olen kuitenkin tavallinen ihminen ja elämä on edessä.

Tervetuloa!
Tuo on niin tuttua, että miettii, miten saisi ihmiset käsittämään, kunka paljon helpomaa hengittäminenkin on, kun ei ole kokoajan suurennuslasin alla ja pallo jalassa, niin kuin ilmasist asian.