Artikkelit (Vl)
Dokumentteja
Pikalinkit
| Yhteistyökumppaneita: Keskustelufoorumeja lestadiolaisuudesta: Eri suuntauksista: Yleiskristillistä: |
|
Tervetuloa,
Vieras
|
Mutta minä olen ja elän ja hengitän...
(1 katselee) (1) vieras
|
AIHE: Mutta minä olen ja elän ja hengitän...
Mutta minä olen ja elän ja hengitän... 28.07.2010 13:41 #1
|
|
Hei,
olen seurannut tätä palstaa jo jonkin aikaa, mutta vasta hiljattain rekisteröidyin sille. Tässä hieman juttua siitä, miksi palstan aiheet kiinnostavat minua. Olen 35-vuotias mies Uudeltamaalta. Perheeseeni kuuluu vaimo ja 2 pientä lasta. Elämä on nykyään varsin hyvällä mallilla, mutta aina se ei ole sitä ollut. Kotitaustani on vanhoillislestadiolainen. Sisaruksia minulla on 7. Isäni on lestadiolainen saarnamies. Kotona oli aina hyvin tiukka kuri ja lestadiolaisuuteen liittyviä ohjeita ja normeja(joita ei saanut kutsua säännöiksi) noudatettiin hyvin tiukasti. Jo pelkkä paha ajatus oli syntiä. Sen verran tehokkaan kasvatuksen sain, että uskoin todella pitkään vahoillislestadiolaisten oppeihin ja siihen että muut joutuvat helvettiin. Siksi olikin hankalaa, kun aloin murrosiässä tuntea suurta vetovoimaa kaikkea synniksi luokiteltua kohtaan. Tämä johti siihen, että välillä tein syntiä oikein urakalla, ja sitten tein niistä rippiä. Välillä kielsin uskonikin, mutta palasin aina takaisin, kun helvetti pelotti, eikä usko lestadiolaisuuteen ollut loppunut. Lopulta pääsin irti lestadiolaisuudesta noin 10 vuotta sitten ulkomailla opiskellessani. Siellä houkutuksia riitti, eikä ollut kukaan saarnaamassa tekojani synniksi. Jotenkin myös irtautuminen tietystä sosiaalisesta piiristä helpotti vapautumistani. Erottuani lestadiolaisuudesta yritin oppia mahdollisimman nopeasti ns. normaali-ihmisten tavoille. Tämä johti vain toiseen äärimmäisyyteen, enkä kokenut oloani kovinkaan onnelliseksi. Alkoholia kului erittäin paljon, seksikumppanit vaihtuivat tiuhaan, kannabista tuli kokeiltua, katsoin telkkarista kaiken mahdollisen, kävin mahdollisimman paljon elokuvissa, oopperassa, konserteissa yms. kaikkialla mikä oli ennen ollut kiellettyä. Muutama vuosi harhailtuani tapasin reilut 7 vuotta sitten nykyisen vaimoni, jonka kansa elämä alkoi nopeasti normalisoitua. Sain opinnot suoritettua loppuun ja pääsin vakituiseen työhön. Kävin myös terapiassa uhkapelaamiseen liittyvästä ongelmastani. Onneksi pääsin siitäkin ongelmasta eroon, enkä ole elää vuosiin pelannut rahasta mitään. Välit omiin sukulaisiin ovat hieman viileät, mutta tapaamme kuitenkin muutamia kertoja vuosittain. Vanhempani haluaisivat tavata useamminkin, mutta itse on ole heidän seurastaan kovin kiinnostunut. Onneksi eivät ole enää vuosiin yrittäneet käännyttää minua. Kirkkoon kuulun edelleen veronmaksajana, mutta en tiedä uskonko varsinaisesti mihinkään. Olen ajatellut erota kirkosta ja käyttää nekin säästyvät rahat jotenkin muuten. Lapset on kastettu kirkon jäseniksi, koska vaimoni niin halusi. Olen päässyt mielestäni hyvin irti lestadiolaisuudesta, mutta väkisinkin oma tausta ja melkein 25 vuotta lestadiolaisuudessa jättävät oman jälkensä. Lapsuuden kotia ei voi valita, mutta onneksi omaa elämää koskevat valinnat voi tehdä aikuisena ihan itse. Mennyttä on turha jäädä suremaan, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. |
|
|
Vs:Mutta minä olen ja elän ja hengitän... 28.07.2010 15:05 #2
|
|
Kiitoksia esittelystäsi ja tervetuloa Hakomajaan
Erottuani lestadiolaisuudesta yritin oppia mahdollisimman nopeasti ns. normaali-ihmisten tavoille. Tämä johti vain toiseen äärimmäisyyteen, enkä kokenut oloani kovinkaan onnelliseksi. Alkoholia kului erittäin paljon, seksikumppanit vaihtuivat tiuhaan, kannabista tuli kokeiltua, katsoin telkkarista kaiken mahdollisen, kävin mahdollisimman paljon elokuvissa, oopperassa, konserteissa yms. kaikkialla mikä oli ennen ollut kiellettyä. Tuo on hyvin yleinen vaara. SRK-lainen maailmankuva voi usein olla iskostunut niin syvälle, että monet irtautuvatkin ajattelevat ettei "maailman ihmisillä" voi olla mitään moraalia ja kun "on maailmassa", niin voi tehdä mitä huvittaa. Pikkuhiljaa sitä sitten silmät aukenevat ja huomaa että ympärillä on myös hyviä ihmisiä ja moraalin puute ei vaivaakaan kuin pientä osaa "maailman ihmisistä". Hyvän ja pahan punnitseminen vaatii oman yksilöllisen omantunnon kehittymistä, joka surullisen usein on surkastuneessa tilassa kun hyvä ja paha on määritelty ylhäältä päin. Olen päässyt mielestäni hyvin irti lestadiolaisuudesta, mutta väkisinkin oma tausta ja melkein 25 vuotta lestadiolaisuudessa jättävät oman jälkensä. Lapsuuden kotia ei voi valita, mutta onneksi omaa elämää koskevat valinnat voi tehdä aikuisena ihan itse. Mennyttä on turha jäädä suremaan, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Erinomaisen hyvä asenne. Menneisyyteen emme voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme |
|
Jumala ymmärtää ja ellei ymmärrä, niin hän ei ole Jumala, eikä meillä ole mitään pelättävää. |
Vs:Mutta minä olen ja elän ja hengitän... 28.07.2010 15:10 #3
|
|
Admata kirjoitti:
Hyvän ja pahan punnitseminen vaatii oman yksilöllisen omantunnon kehittymistä, joka surullisen usein on surkastuneessa tilassa kun hyvä ja paha on määritelty ylhäältä päin. Totta, hyvä oivallus. |
|
|
Vs:Mutta minä olen ja elän ja hengitän... 29.07.2010 09:41 #4
|
|
Vl.touhussa on se hirveetä se että ovat itse niiin hyviä ja maailma on paha mut kuitenkin he itse tavoillaan ja kasvatuksella aiheuttavat ihmisille pahaa.(hyvä ja paha määritellään oulussa!)
|
|
|
Vs:Mutta minä olen ja elän ja hengitän... 29.07.2010 15:27 #5
|
|
Raamattu:
1. Moos 3:4-5: "Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan." Vieras: hyvä ja paha määritellään oulussa! Vl liike on määritellyt omia syntejä ja normeja, eli pahaa ja hyvää viimeistään 60-luvulta lähtien. Voisiko olla niin, että srk olisi jossain vaiheessa haukannut hyvän ja pahan tiedon puusta, koska se osaa määritellä asiat niin hyvin? |
|
|
|
Valvojat: Hannu, puunhakkaaja
Sivu luotiin ajassa: 0.34 sekuntia