Noin meilläkin tervehditään. Olen löytänyt tästä kyllä hyvän palstan, jossa on samoja kokemuksia, kuin minullakin. Olen siis esikoislestadiolainen vajaa 30-kymppinen mies. Naimisissa ja lapsia on.
Meidän lahkossa on prikulleen sama toimintamalli ja samanlaiset mekanismit, joilla liikkeessä eläviä hallitaan ja nujerretaan. Monenlaisia kirjoittamattomia sääntöjä ja normeja, joiden noudattamista pidetään "hengen hedelminä" esiintyy viljalti. Liikkeeseen ei juurikaan ulkopuolelta liity jäseniä, vaan se kasvaa isojen perheiden mukana. Eslest liike on paljon pienempi kuin vanhoilliset, käsittääkseni n. 15-20000 jäsentä.
Joitakin termillisiä eroja on. Teillä kun vaaditaan luottamusta SRK:on linjavedoille ja julistuksille, meillä on ns. "lapinvanhimmat", joiden katsotaan edustavan alkuperäisen lestadiolaisuuden puhtautta ja olevan jatkona liikkeen johdolle J.Raattamaan kuoleman jälkeen. Seurapuheissa todella usein korostetaan luottamusta äitiseurakuntaan (teillä ilm. seurakuntaäiti) ja siihen kuinka siellä laihassa lapinmaassa edelleen asuu Jumalan viisaus ja pyhän hengen suuret lahjat on annettu meidän rakkaille vanhimmille, jotka meistä aina ovat isällisen murheen pitäneet jne. Tätä perustellaan mm. Sakarjan kirjalla, kun siellä sanotaan, että "viimeisinä aikoina Jumalan henki lepää pohjanmaalla", sama slogan siis. Myöskin kehotetaan pitämään kalliina neuvot, joita tässä kristillisyydessä meille annetaan ja vaikka ei aina edes jotakin neuvoa ymmärtäisi, niin uskoa kuitenkin, että se koituu sinun parhaaksesi. Myös saarnaaja (teillä puhuja) monesti saarnansa aluksi pyytää pitämään saarnaa Jumalan sanana, vaikka se tuleekin köyhän palvelijan suusta, eli ei saa kyseenalaistaa. Näitä sloganeja riittäisi kirjaksi asti, niinkuin tiedätte. Se mihin tämä opetus johtaa on tietenkin sokea luottamus hengellisissä asioissa, joihin monesti sotketaan myös maalliset, ihmisiin, eli näihin seurakunnan johtohahmoihin.
Esikoislestadiolaisuudessa vallitsee katolilaismainen johtamissysteemi, jossa alimmalla tasolla on oman seurakunnan sananpalvelijat vrt. kotisiion. Sitten lahjakkaimpina pidetyt näistä seurakuntien saarnaajista on nimetty ns. lähetysmiehiksi, jotka kiertävät viikonloppuisin eri paikkakunnilla pitämässä isoja seuroja. ja ylimmällä tasolla on sitten nämä lapinvanhimmat.
Itse olen jokin aika sitten kokenut hengellisen valistumisen, tullut oikeasti uskoon ja saanut nähdä minkälaisessa orjuudessa lähimmäiseni elävät (eivät kaikki). Olen siis uskovainen Jeesuksessa Kristuksessa, kiitos Hänen. Tästä näkövinkkelistä tulee ehkä jossain määrin vielä vaikeampaa elää tällaisessa yhteisössä, kun omien ahdistuksen lisäksi, näkee ympärillä niin paljon hengellistä ja henkistä hätää. Sisin monta kertaa muistuttaa, että pitäisi varoittaa lähimmäisiä, mutta niinkuin tiedätte, eihän ne kuuntele.. Asioita jos ottaa puheeksi, jos kyseenalaistaa jonkun normin ja tahtoisi, että ihmiset heräisivät ajattelemaan asioita omakohtaisesti, tulee vastauksia, jotka syyllistävät puhujan. Heti kun kuullaan "vieras ääni", huomio kiinnitty siihen, että nyt sanojassa on jotakin vialla, alkanut "itse ymmärtämään" yms. Pahinta tilanteessa on, kun oma puolisoni kuuluu tuohon joukkoon. Näiden asioiden kanssa ollaan nyt ajauduttu pahaan kriisiin parisuhteessa. Tuntuu, etten voi olla hiljaa, ja kun puhun puoliso hermostuu. Välillä tuntuu sietämättömältä. Lähes kaikki läheiseni ovat liikkeemme jyrkemmän kannan edustajia, joten henkinen yksinäisyys on välillä ääretöntä.
Ainoa lohtuni on, että syntini on oikeasti sovitettu ja saan uskoa, että asiani on jo hoidossa Jumalalla. Saan olla toivossa kärsivällinen ja tiedän, kaikista epäilyksistä huolimatta, että minun Herrani on suurempi, kuin kaikki maailman lahkolaiset ja Hän on itse luvannut sotia minun puolestani. Olisi vaan ihana, jos olisi yksikin ystävä, joka voisi ymmärtää tällaista hajalla olevaa ihmistä.
Välillä sitä miettii, onkohan enää kaikki jauhot myllyssä, kun yksinäisyydessä skriivailee sekavia vanhoillisten palstalle.. Kuitenkin hullu tai ei, viimein, viimein, viiiimein, kun tämä maallinen majani puretaan, saan siirtyä siihen maahan, jossa ei ole tuskaa ja ahdistusta vaan pelkkää pysyvää iloa ja riemua. Ja koska minulle on niin suuri lupaus kirkastettu, osaan joskus harvoin iloita näistä ahdistuksistakin.
Autauaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivaan valtakunta!
Voimia ja jaksamista kaikille teille sorretut ja alaspainetut! Yksi on, joka on kerran käynyt vielä suuremmat vaivat meidän puolestamme, Jeesus. Häneen on lupa kaikkien turvautua lahkosta riippumatta! Hän tuomitsee väärät hurskaiksi ja hurskaat vääriksi!
Joh. 3:18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.
Pelastuakseen ihmisen tarvitsee siis uskoa Jeesukseen. Hän kantoi meidän syntimme. Hänen veressään ne on kerran kannettu Golgatalla. Tässä on ainoa ihmisen toivo ja pelastus.
