Hakomaja.net

Ensimmäinen viesti foorumilla, jännittää miten otetaan vastaan

Olen melkoisen ujo ja hiljainen poika, ainakin sellaisessa seurassa joita en tunne kovin hyvin. Tämän takia minulla ei ole kovinkaan laaja ystäväpiiri, tosin harvat ystäväni ovat pääosin VL:liä. Näihin raamattuluokkiin tai vastaaviin kovin mielelläni lähtenyt, ja sitten olen yleensä vain nurkassa lukenut jotain sarjakuvia. Pienemmässä seurassa jossa on vain kaksi tai kolme henkeä jotka tunnen kunnolla uskallan sitten vähän vapaammin olla. Seuroissa menen aina yksin melko eteen istumaan, siellä kun porukkaa ei ole paljoa ja saa aina sellaisen paikan missä ei ympärillä ole ketään. Nuorempana minua kiusattiin koulussa, johtuen varmastikin tuosta ujoudestani ja hiljaisuudestani. Ei tälläinen hissukka siitä kenellekään uskalla kertoa eikä tehdä vastarintaa. Siitä on tullut pikkuinen ennakkoluuloni vieraisiin ihmisiin. Sairastin myös vaikean masennuksen pari vuotta sitten, kiusaaminen sen pääosin aiheutti.

Nuorempana uskoin aivan sokeasti ("Lapsen uskolla") kaiken mitä vanhempani ja puhujat kertoivat minulle. Nykyään olen vain sitä mieltä että minut on aivopesty (kuten moni muukin on sanonut) ja kieltäisin uskoni jos minulla vain olisi rohkeutta ja kunnollinen tilaisuus tehdä se. Erityisesti minua raivostuttaa turhat kiellot, erityisesti "maailmallisen musiikin" kieltäminen. Ketä oikeasti kiinnostaa kuunnella jotain virsiä MP3-soittimella? Tuntuu että en voi olla vapaasti oma itseni tässä joukossa, seurapuheissa on aina sama sanoma eivätkä ne tarjoa enää mitään uutta. Toisaalta en uskalla tehdä sitä, melkein koko sukuni on uskomassa kuten myös koko perheeni. Pelkään melkoisesti heidän reaktioitaan ja että he sulkevat minut ulkopuolelleen.

Riparin kävin tänä kesänä, ja kysyin siellä muutamia uskon perusasioita ("Mikä kohta raamatussa sanoo että juuri synnit anteeksisaamalla pääsee taivaaseen", "Miksi maailmallinen musiikki on kiellettyä" yms), mutta en saanut oikein mihinkään sellaista vastausta joka olisi vakuuttanut.

En osaa oikein kirjoittaa kunnolla mutta toivottavasti saitte selville mitä meinaan.

Bullet kirjoitti:
Näin: Tervetuloa Hakomajaan!

Tähän sanoisin, että ole armollinen itsellesi ja anna itsellesi kunnolla aikaa pohtia asioita monelta kannalta. Toimi näkyvsti vasta sitten kun olet 100% valmis. Milloin tämä on? Sen päätät vain sinä itse - ei kukaan muu

Hmmm. Tuohon ei varmaan ole suoraa Raamatunpaikkaa vastaukseksi. Kristinusko, kuten monet muutkin, perustuu siihen että jokainen ihminen joutuu kerran Jumalan punnittavaksi. "Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle." (Hepr. 9:27)

Raamatussa on paljon "oikean elämän" opetusta, mutta sieltä löytyy myös Luterilainen "yksin armosta" lauseke:
"Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
-- Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. [4:7,8: Ps. 32:1,2] Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään."

Lukuisista pelastuksesta kertovissa kohdissa Raamatusta on kuitenkin jätetty pois tämä "syntien anteeksisaamisen mutka", koska se sisältyy jo siihen että uskoo Jeesuksen sovittaneen synnit. Tämä tulee esiin mm. pienoisevankeliumiksi kutsutussa Johannes 3:16 jakeessa:
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

Mutta jos ajatellaan vl-opin sanomaa, että pitää uskoa syntinsä anteeksi, niin sellaista kohtaa ei löydy. Sen sijaan Raamatussa kehoitetaan uskomaan Jeesukseen, joka antaa synnit anteeksi

No terve. Olisi luullut että vielä noihin kysymyksiin olisi annettu edes jonkinlaien vastaus.... Ja varmaan saitkin vastauksia mutte ne eivät vakuutaneet. Miksi eivät? Minä olen monta kertaa miettinyt nimenomaan teitä nuoria ja sitä että mitä sitten kun te kothaatte sen todellisuuden ja opetuksen ristiriidan omassa elämässänne. Kykeneekö ihminen ohitamaan sen.

Luulen pitkään palstaneena ja paljon asioita mietineenä aavistavani ajatustesi taustoja. Ajatelen että olet jonkinlaisesa tienhaarassa ja mietit mihin päin pitäisi lähteä. Ketä uskoo ja ektä ei. MIkä on tärkeää ja mikä ei. Sen minä kuintekin sanon että teet niin tai näin ole rehellinen itsellesi. Ja trvetuloa joukoon kirjavaan pohtimaan asioita. Niiden syitä ja seurauksia.

Jooh, noin ne vastasivat siellä. Kysyin sitten siihen että tuon mukaanhan riittää pelkästään se että uskoo jeesukseen, mutta en muista enää mitä ne siihen vastasivat... Minulla on jotenkin valikoiva muisti, muistan vain asioita jotka olen kuulemishetkellä kokenut tärkeäksi, muut menevät heti toisesta korvasta pois.

Tervetuloa keskustelemaan!

Olet aika varhaisessa vaiheessa alkanut pohtia näitä asioita, itse olin ripari-ikäisenä vielä "lapsen uskossa" sataprosenttisesti. Vasta myöhemmin heräsin ajattelemaan, mutta siitäkin meni vuosia ja vuosia että sain kerrottua perheelleni mitä mieltä oikeasti olen. Keräile rauhassa tukiverkkoa myös vl-liikkeen ulkopuolelta, pohdiskele asioita perusteellisesti, ota asioista selvää. Täältä hakomajasta löytyy juttuseuraa ainakin

Ei kannata kuitenkaan suinpäin hypätä "maailman menoon" mukaan, siinä voi tulla yllättäviäkin kolhuja kun vl-perheessä sitä yleensä kasvaa vähän niinkuin pumpulissa. Tai tämä on mun kokemus, lienee niitä kokemuksia myös erilaisia.

Vaikka olisitkin vl-liikkeessä vielä sisällä, voit ihan hyvin sanoa eriävän mielipiteesi keskusteluissa esim uskon asioissa, jos rohkenet. Ei kannata ahtautua muottiin johon ei meinaa mahtua, jos se ahdistaa liikaa. Siitä voi seurata puhutteluja tms, mutta sulla on oikeus olla mitä mieltä haluat, jos koet mielipiteesi oikeaksi. Kenelläkään ei ole oikeutta väheksyä sinun kokemustasi uskosta, joka on aina henkilökohtainen.

Bullet kirjoitti:


Hei pikkuinen!

Olet siis noin 14-15 vuotias. Yritin itse sinun ikäisenäsi tehdä ensimmäisen kerran pesäeroa vl-liikkeeseen, mutta minut painostettiin varsin raa'asti takaisin. Siksi minun on ihan pakko sanoa sinulle sama mitä olisin toivonut itselleni tuolloin jonkun sanovan: lähde vasta sitten kun olet täysi-ikäinen, ja voit tarvittaessa selviytyä myös taloudellisesti itse. Toisaalta voihan olla, että vanhempasi ja sukusi suhtautuisivat irrottautumiseesi ihan hienostikin, ja pitäisivät sinua yhtä rakkaana kuin aina ennenkin. Sinä itse tiedät ja tunnet sukusi paremmin.

Jos sinusta tuntuu, että vl-liike ei ole sinun heiniäsi, niin voit alkaa hiljalleen suunnitella lähtöäsi: olisiko ehkä mahdollista lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, etsiskele hyviä ystäviä vl-liikkeen ulkopuolelta jne. Valmistaudu lähtemiseesi huolellisesti, älä tee mitään ajattelematonta. Juttele asiasta vaikka terapeutin kanssa, jos sinulla sellainen on.

Tervetuloa Bullet!

Tunnut rohkealta ja fiksulta pojalta ja ilmaiset itseäsi hyvin! Pärjäät varmasti elämässäsi, mitä ratkaisuja teetkin - tsemppiä sinulle.

Kerronpa tässä muuten käytännön esimerkin ripariltani "uskovaisten" kaksinaamaisuudesta:

Talvijaksolla kysyin kämppikseltäni että mitä musiikkia se kuuntelee. Se vastasi "siionin lauluja" ja kysyi samalla minulta, vastasin jotakuinkin samalla tavalla.
Kesäjaksolla kun oltiin jo vähän tutustuttu paremmin, se kysyi multa uudestaan että mitä kuuntelen. Uskalsin silloin kertoa hänelle että kuuntelen "uskovaiselle sopimatonta musiikkia", ja silloin kämppikseni tunnusti samalla että sekin kuuntelee, ja sitten katselimme toistemme musiikkivalikoimaa ja läheteltiin biisejä toisillemme ja kuunneltiin sitten huoneessa ihan äänekkäästi niitä (Huoneissa oli muuten älyttömän hyvät äänieristykset, kokeiltiin niin ei kuulunut yhtään mitään ääntä käytävään jos ovi oli kiinni).


Pakko tuolla on jonkinlaista "naamiota" pitää, kuten sanoin jo niin en tuossa joukossa oikeasti uskalla olla oma itseni.

Moi ja tervetuloa myös minun puolestani!

Itse aloin miettimään näitä asioita vuosi riparin jälkeen, silloin niitä ristiriitoja alkoi tulla, ja ne vain lisääntyivät vuosi vuodelta ja.. tässä sitä ollaan. Viittä vaille valmiina sanomaan vanhemmilleni päin naamaa mitä ajattelen. Onneksi on intti minne voi lähteä saarnaamista ja itkemistä sun muuta vinkumista karkuun.. Sille meinaan kyllä pistää heti stopin, ei kannata sinunkaan alkaa sitä kuuntelemaan.

Tässä ketjussa on tullutkin kaikki vinkit mitä itsekin olisin sanonut, mutta oikeasti kannattaa muistaa että hiljaa hyvä tulee: kaikkea kerkeää kokeilla. Ei kannata väkisin alkaa tekemään sellaista mistä tulee paha mieli.

Bullet kirjoitti:
Näinhän se menee, vl-liikkeen piirissä täytyy elää täsmälleen kuten muutkin tai muuten tulee hoidetuksi samanmieliseksi "rakkauden neuvoilla". Keneenkään ei oikeastaan voi luottaa, vaikka saattaakin olla että muutkaan eivät noudata sääntöjä mitenkään pilkuntarkasti. Kaikki pelkäävät jäävänsä kiinni.

"Uskovaiselle sopimaton" musiikki on sinulle näköjään hirveän tärkeää. Niin oli minulle itsellenikin aikoinaan, se oli oikeastaan ainoa henkireikä ahdistavan uskonnollisessa kodissa. Silloin ei ollut mp3 -soittimia, joten kun jollain konstilla vältyin menemästä seuroihin vaikka muut perheestä menivät, ryntäsin heti laittamaan radion päälle ja tanssin sydämeni kyllyydestä. Sen voimalla jaksoin sitten taas sitä jatkuvaa vl-vaanimista seuraavan viikon. En ikinä jäänyt kiinni.

Täällä minä jakelen neuvoja toisten muksuille, mutta sanoisin että sinun kannattaa pitää se mp3-soittimesi piilossa vanhemmiltasi ja muulta perheeltäsi, niin että melkein unohtavat että sinulla sellainen on. Muuten saattaa tulla takavarikko, ja "henkireikäsi" on mennyttä.