Hakomaja.net

hei vaan kaikille.
rekisteröidyin juuri ja näin pikaisesti katsottuna minusta tuntuu, että täällä pyörii kohtalaisen nuorta porukkaa. olenko väärässä??

itsestäni siis,
olen siis jo aikuinen nainen, 32v. olen aina ollut kova miettimään kaikkia yleisiäkin asioita, mutta varsinkin uskonasioita olen jo nuoresta asti kyseenalaistanut ja pyytänyt puhuja isääni selvittämään monia asioita minulle. sitten vain alkoi murrosiän kiusausten jälkeen elämä tasaantua ja elin suuressa sinkkuporukassa Helsingissä useita vuosia, kunnes sitten maailmani alkoi avartua "aidan toiselle puolelle". siitä kaikki alkoi. minulla oli suhde ei uskovaiseen mieheen puoli vuotta, jonka sitten itse laitoin poikki. olin koko ajan muiden silmissä uskovainen, vaikka en enää jaksanutkaan uskoa. sitten kerroin rakkaalle ystävälle ja päätin vielä kerran yrittää elämää uskovaisena. se ei onnistunut, vaan kirjoitin kirjeen vanhemmilleni että en jaksa enää olla uskovainen.
siitä seurasi itkua, itkua, anovia tekstiviestejä, puheluita, seurantaa, jopa jonkinasteisia kuulusteluja, jos en heti vastannut puhelimeen..
jonkin ajan kuluttua löysin miehen, ihanan ja huolehtivan. tein suhteeni siskoni kautta selväksi vanhemmilleni (olen aina ollut tosi läheinen äitini ja isäni kanssa). muutimme muutaman kuukauden seurustelun jälkeen yhteen ja sitten kun tapasin isäni, hän sanoi, että minulla on vain yksi pyyntö. menkää naimisiin. vuoden päästä tapaamisestamme olimme naimisissa . kunnioitan vanhempiani paljon ja mieheni kysyi kättänikin isältäni.

nykyään, 5v yhdessä mieheni kanssa, olemme onnellisia yhdessä, meillä on kaksi lasta. vanhempiini ja minun perheeseeni meillä on aivan samanlaiset välit, kuin minulla oli ennen eroamistani uskosta. siitä olemme hyvin onnellisia. minulla on valtavasti uskovaisia kavereita ja kunnioitan heidän näkemyksiään eri asioissa, vaikka en itse niin ajattelisikaan. siinä mielessä olen niin onnellisessa asemassa. moni sisarukseni on tehnyt saman valinnan kanssani ja minusta onkin hienoa, että vanhempani kaiken sen luopumisen surun keskellä on halunnut silti pitää meidät yhtä rakkaina ja läheisin lapsinaan kuin niitä uskovaisia sisaruksiakin.

minä jotenkin karsastan sitä kapinaa ja sellaista negatiivista henkeä, joka heijastuu monista meistä eronneista uskovaisista. onko usko tehnyt teille joillekin jotain tosi pahaa? minulla on pelkkiä hyviä muistoja elämästäni. enemmänkin eroamiseni liittyy pohdintoihin ja kyseenalaistamiseen oppeja vastaan, ei niinkään kapinaan vanhempia tai perheitä vastaan. minua ei ole vetänyt uskosta pois mitkään maailmalliset seikat (musiikki, alkoholi jne) vaan ihan tietopohjalta vastaan tulleet pohdinnat.

eniten minua ottaa päästä tällä hetkellä omanikäiset perheet, joille upsista keikkaa ei tulekaan enempää lapsia kuin kaksi ja nekin alkuun vuoden välein...näitä tapauksia on miljoona nykyään uskovaisissa. onhan toki se lääketieteellinenkin puoli, mutta jokainen tajuaa nykymaailman painostuksen ja katseet isosta lestaperheestä ja sitä monet välttää. ärsyttää kun tiedän ja tunnen uskovaisia, jotka ei oikeesti tekojensa puolelta ole uskovaisia ja niin muka käydään seuroissa ja esitetään hyviäkin olevansa. toivon heille tosi kiusalliset hetket siellä viimeisellä istunnolla

tässä minun esittäytymiseni.
olisipa mukava vaihtaa jonkun samanikäisen perheellisen kanssa ajatuksia.

Moi Kastehelmi!

Tervetuloa mukaan keskustelemaan tälle foorumille.

Tuohon "minä jotenkin karsastan sitä kapinaa ja sellaista negatiivista henkeä, joka heijastuu monista meistä eronneista uskovaisista. onko usko tehnyt teille joillekin jotain tosi pahaa? minulla on pelkkiä hyviä muistoja elämästäni." sanoisin, että olet ollut onnekas, kun olet kokenut noin. Ja voi olla, että näille nettifoorumeille tulee enemmän heitä, joilla on jotain "negatiivista" sanottavaa. Itse ajattelen, että nämä ovat todella hyviä paikkoja purkaa myös uskonlahkon tuomia huonojakin kokemuksia.

On mielestäni selvää, että jos ihminen kokee lapsena /nuorena, että ei tahdo uskoa kuten sosiaalinen ympäristö, hän kärsii jossain määrin tästä. Pahimmillaan hän saa vaikeita traumoja, joista kärsii vuosia (syvä myötätuntoni heille), parhaimmillaan löytää omannäköisen elämän ja kokee onnea. Joidenkin kohdalla lähteminen tuntuu olevan helpompaa, kuten sinun tarinasi antaa myös ymmärtää.

Olen samanikäinen kuin sinä, mutta olen kokenut vl-yhteisön ja uskon eri tavalla kuin sinä. Minäkään en lähtenyt sen takia, että pääsen huvittelemaan vaan pikemminkin älyllisen pohdinnan kautta. Tosin se pohdinta (ja epäily) alkoi jo lapsena ja jo lapsena tajusin haluavani vl-yhteisön ulkopuolelle. Siitä voi päätellä, että lapsuuteni ja nuoruuteni ei ollut mitään mukavaa kys. ympyröissä. Minulle yritettiin tarjota ainoana oikeana totuutena jotain jota en halunnut ottaa ja opin ajattelemaan, että olen erityisen syntinen ja valmiiksi kadotukseen tuomittu. Toki en halunnut uskoa siihen synti- ja kadotuskäsitykseen, mutta eivät ne voineet olla luomatta minulle alitajuisia, negatiivisia toimintamalleja, joita olen sitten aikuisena yrittänyt purkaa. Yritin olla kiltti tyttö (puhujantytär myös) ja sopeutua, olla tuottamatta mielipahaa ympäristölle. Siihen kuului omien taipumusten ja sisimmän tukahduttaminen, josta olen sitten myöhemmin kärsinytkin paljon. Nyt koen vapautta ja jopa onnea, olen oppinutkin paljon. Silti hyväksyn ja kestän ns. negatiivisen vatvomisen; se on monelle meistä erittäin tärkeä vaihe irtaantumisprosessissa.

kastehelmi kirjoitti:
Hei ja tervetuloa Hakomajaan
Olet ehkä hieman väärässä täällä pyörivien iästä. Täällä on hyvin monenikäisiä. Enemmänkin nuoria saisi olla. Esimerkiksi wanha waimo, x-vl, mikki, jne kuuluvat kategoriaan yli 50 vuotiaat. Kirjoittelijoiden keski-iän arvelisin olevan 30 ja 40 vuoden välissä. Itse olen 38 vuotias.

Monille on. Kirjoitathan itsekin esim. "seurasi itkua, itkua, anovia tekstiviestejä, puheluita, seurantaa, jopa jonkinasteisia kuulusteluja, jos en heti vastannut puhelimeen.." Vaikea noita on "pelkästään positiivisiksi" tulkita Yksi tämän palstan tarkoitus on vertaistuen antaminen niille, joita vl-usko on ahdistanut ja negatiiviset kokemukset ylipäänsä aiheuttavat enemmän tarvetta asioiden käsittelyyn kuin positiiviset. Hyvä kuitenkin havainnoida, ettei läheskään kaikkien irtaantuminen ole välttämättä ollut traumaattinen.

Voisin allekirjoittaa tuon myöskin, jos lestadiolaisia uskonkäsityksiä ajattelee laajemminkin.

Minullekaan ei henkilökohtaisesti ole tapahtunut mitään hirmuisen kamalaa, mutta kymmeniä kohtalaisen kamalia tapauksia olen saanut elämäni aikana kuulla nuoresta pitäen. Näissä olisi vl-liikkeellä korjaamisen paikka niiden kieltämisen sijaan. Jotkin suvut eristävät edelleen "toisinajattelijan". Toisissa puolestaan vanhemmat vakuuttavat että lapsi on edelleen yhtä rakas kuin aiemminkin. Kaikki tämä riippuu hyvin paljon vanhemmista ja sosiaalisesta ympäristöstä, paikallisseurakunnan tiukkuudesta, jne. Paljon vaikuttaa myös se miten lähtijä suhtautuu. Helpoimmalla tosiaan pääsee, jos lähtijä tavallaan tunnustaa, että syy on hänessä kun ei vl-uskoon "mahdu" ja että edelleen löytyy "kunnioitusta vl-näkemyksille" sen sijaan että lähtijä on "heitetty saatanan haltuun" vaikka haluaisi olla edelleen uskovainen, mutta kritisoi vaikkapa kuuliaisuuden vaatimusta seurakunnan kehittelemille säännöille, jotka ovat käytännössä vl-uskon (ja autuuden) ehtoja.

kastehelmi kirjoitti:
Itse olen paljonkin pohtinut kumpi on vaikuttanut enemmän ikäviin kokemuksiini vl-perheessä kasvaneena; iso perhe vai vl-usko. 13-lapsisessa vl-perheessä kasvaneena koin lapsuudessa jääväni ilman huomiota ja rakkautta. Ymmärrän vanhempiani jotka maatalon töiden lisäksi ovat parhaansa mukaan huolehtineet isosta lapsilaumasta valtavan työtaakan ja oman parisuhde ongelmien keskellä. Vanhempani 50-70 luvulla lapsia saaneena ottivat lapset lahjana vastaan niinkuin vl-uskossa ajatellaan. Vl-usko on minun käsityksen mukaan pitkälle vaikuttanut oman lapsuudenkodin elämään ja sitä kautta "tehnyt pahaa" niinkuin asian ilmaisit.
Minun katkeruutta on lievittänyt kummasti se että olen saanut tällä palstalla vuodattaa tuntoja ja kokenut ettei niitä lynkata vaan suurin osa ymmärtää tuntemukseni. Olen huomannut jopa kykeneväni enenevässä määrin antamaan anteeksi ja ymmärtämään erilaisia kokemuksia.
Arician tavoin en voi kuin todeta että olet onnekas kun välisi vl-sukuusi on hyvä edelleen.
Oma lapsuudenperhe ja sukulaiset ovat tärkeä voimavara jokaiselle.
Jatkat viestiä Mikä sinua tässä ärsyttää? Minusta on hyvä jos tämän päivän vl-perheissä aikaa niin lapsille kuin aikuisille jää enemmän perheiden koon pienentyessä.
Iästä vielä. Itse olen 47v.

Tervetuloa uudelle tulokkaalle!

Minun nähdäkseni täällä on monenikäisiä. Itse olen vuosimallia -71.

Olen myös huomannut, että muutamilla kirjoittajilla on vahvan negatiivinen lataus koko ajan päällä. Tälle on kuitenkin varmasti hyvä syy. On niitä, joille 70-luvun tapahtumat saatanalle heittämisineen ja sosiaalisten suhteiden rikki repimisineen ovat aiheuttaneet vakavia traumoja ja katkeruutta. Sitten on niitä, jotka ovat muuten kokeneet vahvaa painostusta, syyllistämistä ja joutuneet väkivaltaisella tavalla kieltämään omia tunteita, ajatuksia ja omantunnon ääntä. Meidän tulee hyväksyä myös nämä kirjoittajat ja se, että heillä oikeasti on traumaattisia kokemuksia.

On hyvä, että tulit mukaan kertomaan omista, sinänsä positiivisistakin kokemuksista. Usean näkökulman kautta saadaan objektiivinen totuus paremmin näkyville. Oma kokemustaustani on liikkeestä myös pääsääntöisesti positiivinen. Menneenä keväänä tapahtunut irtaantumispäätös johtui täsmälleen samoista syistä, kuin sinulla. Opetuksen epäkohdat ovat mietityttäneet pitkään ja kun aloin vihdoin ottamaan asioista selvää, alkoi koko oppijärjestelmän valheellinen rakenne paljastua.

kastehelmi kirjoitti:



Tähän minäkin vielä kommentoin. Itse olen henkilökohtaisesti iloinen niiden vl-uskovaisten puolesta, jotka uskaltavat salaa ehkäistä, vastoin normia. Sen helpotuksen toki suon heille! Tietenkin olisi toivottavaa, jos he muutenkin uskaltaisivat olla avoimia (esim. lähteä pois kokonaan vl-piireistä).

Tarkoitat varmaan viimeisellä istunnolla myöskin lestadioliasten opettamaa viimeistä tuomiota? Minä olen varma, että ketään ei rangaista perhesuunnittelusta.

kastehelmi kirjoitti:


Valitettavasti on ihmisiä, joille usko on todella tehnyt pahaa...en tiedä tarkoititko näillä negatiivisilla ex-uskovaisilla henkilökohtaisia tuttujasi, vai Hakomajan kirjoittajia. Hakomajan kaltaisella avoimella nettipalstalla kovin moni ei uskalla yksityiskohtaisesti kertoa kokemaansa, vaikka niitä tarinoita kuuntelemalla voi hyvin ymmärtää syyn ihmisten "negatiivisuuden". Itse näkisin niin, että ihmisten kokemukset voivat olla katkeria ja negatiivisia, mutta itse ihmiset jotain ihan muuta.

Meillä oli viime viikonloppuna tapaaminen...monilla on kipeitä kokemuksia menneisyydestään ja tapaaminen voisi olla hyvinkin ikävä, jos kaikki vaan purkaisivat ahdistuksiaan. Mutta minun mielestäni tapaaminen oli valoisa ja hauska ja ex-lestadiolaiset olivat mukavaa seuraa

Täällä palstalla puheenaiheet liikkuu luonnollisesti lestadiolaisuudessa, mutta ainakin itselläni on elämän sisältönä paljon muutakin. Silti en voi, enkä halua unohtaa menneisyyttäni. Koen jonkinlaiseksi velvollisuudekseni, että en vaikene asioista, jotka koen vääryydeksi...hengellistä väkivaltaa tapahtuu koko ajan liikkeen piirissä.



Olen Arician kanssa samaa mieltä, että paljon parempi että ihmiset ehkäisevät, vaikkakin salaa, kun tekisivät maailmaan kymmenen ei-toivottua, onnetonta lasta. Olisi tietenkin paljon parempi, että ihmisillä olisi lupa ehkäistä ja he voisivat kertoa siitä avoimesti...mutta ehkä siihen suuntaan mennään, jos kerran ehkäisyä tapahtuu jo salaa. Suosittelisin näille salaa ehkäiseville eroa vl-liikkestä, koska onhan se vähän kaksinaismoraalista ehkäistä ja silti kuulua liikkeeseen joka tuomitsee sen. Mutta ymmärrän että eroaminen on monesti todella hankalaa, perheellisellä sosiaaliset paineet voi olla kovat. Toivon että viimeisellä tuomiolla näille rohkeille ihmisille, jotka eivät suostu synnytyskoneeksi, annetaan erityisen hyvä taivaspaikka


Olen sinua nuorempi, 24v mutta perheellinen kahden lapsen äiti myös. Tervetuloa palstalle!

Moi vaan ja mukava kun tulit tänne ja kerroit kokemuksiasi!

Itse olen lähellä ikääsi, muutaman lapsukaisen äiti ja taidan kuulua niihin, jotka näyttävät uskovaisilta ja silti eivät tekojensa mukaan ole sellaisia... Itselläni ei myöskään ole katkeria muistoja,onneksi. Osittain siksikin, että todellakin tajuttiin mieheni kanssa ajoissa, ettei mielenterveyttään kannata uhrata uskon alttarille ottamalla lapsia vastaan, vaikkei jaksaisi. Mielessäni olen irroittautunut vl-uskosta, mutta onko se niin, että asia on juhlallisesti ilmoitettava kaikelle kansalle? Tästä voisikin muutkin kertoa mielipiteensä? Onko todella niin,että on jotenkin "ilmoitettava", että en ole enää vl...

Itseäni niimittäin pohdituttaa sekin, että vl-puhujien puheista kaikaa jatkuvasti se, että maailman ihmiset ovat pahoja, kieroja, juoppoja ja mitä vain... Haluaisin itse esimerkilläni osoittaa, että on kunnollisiakin ei-vl ihmisiä. Ja itse todellakin tiedän, että valtaosa ihmisistä on kunnollisia,en vaan tiedä sitä, miksi maailman ihmisiä pitää niin kamalasti parjata seurapuheissa, pelotteluako? Toivon tällä hetkellä, että voisin sanoa muutaman vuoden kuluttua, että en ole vuosiin ajatellut kaikista asioista noin... En tee sitä kiusatakseni, vaan mielestäni ihmisellä on oikeus yksityisyyteensä ja usko on kuitenkin henkilökohtainen asia. En minä uskostani luovu -kaikki vl-opit vain eivät mielestäni (eikä monen muunkaan) uskon ydintä! Vaikka vl-usko on asettanut ne uskon ytimeen -kuten nyt vaikka tämä lapsiasia!

Mielestäni vl-elämäntavassa ei sinällään ole mitään pahaa. Itselläni ei ole hinkua baareihin osoittamaan irroittautumista vl-uskosta, mieluummin jatkan samaa mukavaa elämää kuin ennenkin. Tosin... tiedän, että oma päätökseni on vaikea joka tapauksessa monelle sukulaiselleni kun se jossain vaiheessa esille tulee.

Mailas kirjoitti:
En tiedä tuosta juhallisuudesta, mutta minun mielestäni on reilumpaa vl-sukua kohtaan sanoa että kiitti mulle riitti. Kaikki tietävät sitten että missä mennään, eikä kenenkään tarvitse arvuutella tai tehdä päätelmiä enää. Puskaradio on tehokas, riittää kun vaikka äidillesi sanot.

Tervetuloa palstalle!

Olen kanssasi saman ikäinen ja kaksi lasta myös. Minulla ei ole onneksi kovin paljon "traumoja" vl-taustasta, mutta ajan myötä on huomannut, että jotkin asiat ovat ahdistavia, vaikka ensin ei pitänytkään jotain asiaa ahdistavana. Siis ajan myötä saattaa jotain pulpahtaa pinnalle. Kirjoittelen joskus paremmalla ajalla lisää