Hakomaja.net

Moi,
Eilen oli varsin maaginen päivä minun ja perheeni elämässä. Uskon kilvoittelu lopetettiin ja suunnaksi määrättiin HELVETTI!!!
Ai, että miksi näin?? Yksinkertaisesti siksi, että ei enää usko riittänyt ja tilalle oli tullut järki. Elikkä eilen meille tuli käymään eräs sielunveli, sukulaisieni pyynnöstä, selvittelemään uskonelämämme tilaa. Teimme vaimoni kanssa asiat selviksi, missä mennään ja siinäpä se. Tilanne oli niin sanottu "tämänpäivän hoitokokous" tai uskon palautusyritys.

Olen suhtautunut VL:ään oikeastaan aina tietyllä kriittisyydellä. Miksi muita ei ihmisiä (uskottomia) ei voi hyväskyä? Lapsiasiat kaivertavat varsin paljon myös mieltäni. Mielenterveys on todellakin koituksella jo nyt, saatikka jos lapsia tulisi oikeasti todella paljon. Meillä on neljä pientä lasta ja mikäli lapsia olisi tullut vielä samaan tahtiin, olisi kestävyys ollut todella koetuksella. En sulje pois sitä asiaa, etteikö lapsia voisi vielä tulla mutta tahti pitää olla enemmän ihmismäinen. Naista pitää ja täytyy ymmärtää ja toisaalta myös jo syntyneitä lapsia, kuinka taata heille hyvä elämä, riittävästi yksilöllistä huomiota. Siinä on asioita, jotka laittoivat pienen ihmisen ajattelemaan.

Tässä nyt on vuorokausi kypsytelty ajatusta erilaisesta elämästä. En osaa vielä oikein kuvailla tuntemuksiani, ehkä en vielä ole täysin ymmärtänyt mitä on tapahtunut. Mutta VL:n tuomitsevuus saa verenpaineeni nousemaan todella. Sielunveljen usko oikeasta uskostaan oli niin vahva, että UHKASI minua ja vaimoani HELVETILLÄ. Meillä ei ole enää sama päämäärä. Minä olen matkalla taivaaseen, te kadotukseen. Esitin tilaisuudessa kysymyksen juuri tästä uhkailusta ja tuomitsevuudesta; vastaus oli suurin piirtein, että hän on lähestynyt meitä rakkaudella. Olen pelastamassa teitä kadotuksesta. Samalla hän löi kuitenkin lisää löylyä kihisevään kiukaaseen.

Nyt odotellaankin sitten sukulaisten ja ystävien erilaisia reaktiota tapahtuneesta. Tokihan se on varmaan järkytys, mutta se on heidän järkytyksensä, ei minun.
Näillä eväillä mennään....

Totuus tekee vapaaksi, valhe kahlitsee. Hyvä, että olitte tiukassa tilanteessa rehellisiä itsellenne, ja hoitajalle.

Tsemppiä teille. Vaikka suku ja muut saattavat olla jyrkkiäkin teille, älkää vastatko samalla mitalla. Kannattaa olla edelleen rehellinen ja suora, mutta välttää jyrkkiä torjuntoja ja tunteenpurkauksia. Kun tunnemyrsky laantuu, välit palautuvat ainakin lähes normaaliksi (ainakin toivottavasti).

Meillä tämä "julkituleminen" on vielä edessä. Vähän käy jopa kateeksi.

JegoroffTiedät varmaan itsekin ettei asia ole noin yksinkertainen. Ei kukaan vl voi määrittää mihin sinun usko riittää ja mihin olet matkalla.
Ole rehellinen itsellesi. Itsehän sisimmässäsi tunnet ja tiedät mihin uskot. Ei uskoa voi kukaan sinulta pois ottaa. Eri yhteisöt ja lahkot voivat rajata/sulkea toisinajattelijat omasta yhteisöstään. Uskoa ei voi kukaan kuitenkin toiselta viedä.
Iloa ja voimia sekä sinun että perheesi elämään!

Tsemppiä Jegoroffille. Elätte juuri tällä hetkellä henkisesti raskaita aikoja. Muista kuitenkin kaiken kuulemasi tuomion ja voivottelun keskellä että kukaan, ei kukaan muu voi määrätä sitä minne olet matkalla. Sen päätät vain ja ainoastaan sinä itse.

Anna itsellesi aikaa. Yksi asia on varma: tunteesi tulevat vaihtelemaan ja ajatuksesi kuohuvat jonkin aikaa, mutta siitä ne pikkuhiljaa tasoittuvat.

Yksi hyvä mielenhillintätekniikka on, että kun kuulet uskonnollisia tuomioita, niin ajattele kuulemaasi ääntä vaikkapa pikkuoravien äänenä, jolloin esitetty asia saa oikeat mittasuhteet

Rankkaa aikaa seuraavat päivät/viikot/kuut vatmasti teille, mutta sitten helpottaa. Hienoa, että seisoitte mielipiteenne takana, ettekä antaneet helvetilläpeloittelun ja muun kaataa omia mielipiteitänne ja "palauttaa teitä laumaan" jos/kun itsestänne tuntuu, että ette enää seiso vl opetuksen takana. Täältä Hakomajan sivuilta olen ainakin itse kokenut saavani paljon vertaistukea viimeisten parin vuoden aikana. Puhutteluja saattaa seurata jatkossakin, itse koin, että kun seisoin selkä suorana ja annoin ymmärtää, että olen oikeasti eri mieltä kuin puhuttelijat (joita ei montaa kyllä ollut!) eikä minun päätäni käännetä sain nopeasti rauhan. Merkittävää minusta oli myös tehdä selväksi, ettei kyse ollut siitä, että uskon vl:ien olevan oikeassa, mutta en vain jaksa kilvoitella vaan siitä, etten oikeasti usko heidän laillaan. Muistakaa, ettei kukaan muu voi viedä teidän uskoanne, se on teidän omanne. Mielipiteet kaikkeen maailman menoon muodostuu ajan kuluessa, älkää kiirehtikö. Itseä ainakin ahdisti aluksi monet asiat joihin aloin miettiä henkilökohtaisia mielipiteitä,. Ennen olin uskonut monet asiat kyseenalaistamatta, uskon mukana oli tullut monet elämäntaparatkaisut. Meni aikaa ennenkuin totesin, että ei minulla tarvi olla heti mielipidettä kaikeen, elämä aikaa miettiä

Voimia teille koko perheelle!

Kauhealta kuulostaa!!
Voimia nyt ensinnäkin hirveästi, henkinen väkivalta ei ole mukavaa. Absurdia tosiaan että vielä tänäkin päivänä tuollaista joutuu kokemaan!! Miten joku kehtaa?

Onko teillä läheisiä jotka myös hyväksyvät ehkäisyn ja joiden kanssa voitte asiaa purkaa?

Kannattaa varmaan soitella ihmisoikeusliitolle ja kysellä sieltä apuja tapahtumaan. Ei kannata ainakaan jäädä täysin yksin perheen kanssa tuon asian kanssa.

Mainitsit että olette kypsytelleet ajatusta erilaisesta elämästä. Se erilainen voi koitua erittäin onnelliseksi ja hyväksi, varsinkin jos uskallatte seurata omia tuntemuksia ja toivomuksia.

Jegoroff kirjoitti:
Oho, johan oli "rakkautta".

Teillä on täysi oikeus kieltäytyä enemmistä "puhutteluista", jos ette niitä halua. Tai vaikka pyytää että saisitte olla rauhassa kaikilta vl-ien yhteydenotoilta, jos siltä tuntuu.

Jos se teitä lohduttaa, niin kaikki ex-vl:lät jotka tiedän ovat loppujen lopuksi olleet tyytyväisiä - jopa onnellisia - lähtemisestään, vaikka aluksi onkin rankkaa totuttautua elämään ilman vl-yhteisöä. Voitte nyt alkaa ilman painostusta elää omanlaistanne elämää. Se on hienoa.

magge kirjoitti:

Tässä yhdyn Maggen näkemykseen täysin. Jos tämän heti alkuun ilmaisee "puhuttelijoille" (ehkä sen joutuu tekemään monta kertaa, jos suostuu kohtaamaan heitä niissä "rakkauden neuvon" merkeissä), saattaa oman kokemukseni mukaan päästä vähemmällä. Se vain pitää sanoa: suoraan, jämäkästi, silmiin katsomalla.

Jos nimittäin oikeasti kokee niin. Jotkut lähtijät ajattelevat, että eivät jaksaneet kilvoitella. Siitä tunteesta voi sitten joko kasvaa ulos tai palata joskus takaisin. Mulla oli outo(ko?) sisäinen varmuus tehdessäni lähtöni konkreettiseksi, että teen omassa ratkaisussani itselleni oikean ja hyvän teon. Se oli varmaan jotain johdatusta pois vl:sta, niin voimakas oli sisäinen ääneni että olen täysin turvassa, täysin rakastettu vl-yhteisön ulkopuolella. Tunne, että siellä odottaa jotain paremaa, ehkä valoisa elämä ja sitä oon hetkittäin elänyt täydesti. Vanhoillislestadiolaisuudesta eroaminen on yksi elämäni tärkeimmistä ajanjaksoista ja käännös varjosta elämään. Toki lähdön jälkeen oli voimakasta epäonnistumisen tunnetta hetkittäin, mikä tuli suurimmaksi osaksi siitä, että tietoisesti tuotin tuskaa joillekin ihmisille. Oman tahdon ilmaisu ja kokeminen oli jäänyt kokonaan kehittymättä. Mutta sitäkin ehtii opettelemaan myöhemmin ja varsinkin vl-uskovat ovat epäsuorasti siinä hyviä opettajia. Hakeudun joskus tietoisesti tilanteisiin, joiden tiedän tuottavan ristiriitoja saadakseni sanoa "ei" tai "kyllä". (Eikä tarvi hakeutuakaan, pelkkä kohtaaminen sukulaisten kanssa riittää siihen.) Toisaalta ajattelen, että ikinä ei tiedä, kuka haluaa pois vl:sta. Omilla esimerkeillämme me lähteneet voimme tiedostamattamme auttaa.

Yhdelle harvoista puhuttelijoistani sanoin tuosta, että koen meneväni tällä valinnalla kohti rakkautta ja elämää, johon hän tietenkin sanoi pelokkaasti, että olen väärän rauhan tilassa. Ehdotin hänelle vaihtoehtoa, että jospa se onkin hän enkä minä. "Miten voi ihminen olla noin paatunut", oli muistaakseni seuraava kommentti, johon minä pahus sitten nauroin, niin koomiselta se tilanne silloin tuntui, kun koin olevani herkimmilläni ja aidoimmillani silloin. Niin se on, että vl-yhteisö ottaa oikeuden määritellä ihmisen sieluntilan vielä tänäkin päivänä. Osa varmaan oikeasti kuvittelee ja kokee toimivansa rakkaudesta käsin. Olisi mielenkiintoista saada tähän palstalla olevien vl-uskovien kommentteja. Missä määrin taustalla onkin pelko, niin syvälle juurtunut, että sitä kuvittelee rakkaudeksi? Eikö suurinta rakkautta ole antaa ihmiselle vapaus ajatella, toimia ja uskoa, kuten hän haluaa? Hyvin usein vl-uskova asettuu "epäuskoisen" yläpuolelle totuuksineen, vaikka sanoo toimivansa rakkaudesta käsin.

Tsemppiä teille, Jegoroff!

Hei Jegoroff!

Onneksi olkoon sulle ja perheelle 'valon' näkemisestä. Tämmösiä ilouutisia on mahtava lukea täältä! Ja vielä 6-kertasta sellasta. Juhlimisen arvonen seikka, vaikka siltä ei varmaan nyt kaikkien mielenkuohujen keskellä tunnu.
Itsellä tulee mieleen että onnelliset lapset, ettei niiden tarvi kasvaa tohon ristiriitaseen ja ahdasmieliseen lahkoon. Eikä tarvii jakaa vanhempien huomiota viidentoista muun kanssa Parasta mitä niille voi toivoo.

Jos et jo aiemmin oo lukenu, niin tossa www.hakomaja.info/sekalaista/askeleet-irti-srksta on lukemisen arvosia ohjeita lähtijälle. MUISTA että puhutteluista ja käännytysyrityksistä saa kieltäytyä! Mun mielestä se on suorastaan rikollista tulla paasaamaan toiselle ku sillä on muutenki hankalaa ja paha olla (tuo kyllä yleensä läheisten kyynelistä ja pitkistä naamoista johtuen).
Sitten, oot varmaan huomannutki jos oot enemmänki seikkaillu näillä sivuilla, nykyään taidetaan järjestää aika lailla ympäri Suomea ex-lestojen vertaisryhmiä. Kaikki kehuu, jotka on käyny, et auttaa.

Joo, ja vaikka itsehän en usko just mihinkään ni voisin sanoa että jos tässä jotaki manala odottaa ni eiköhän se oo vl:iä itsiään, sen suurusia ihmisoikeusloukkauksia tehään noissa piireissä, Jesse-boykin (Jeesus) itkis jos näkis!

Sellasta. Tsemppiä vaan nyt kauheesti teille ja pysykää lujana = älkää antako niiden nujertaa teitä palaamaan...

Olen samaa miletä.. Tuntuu miltä tuntuu ja näyttää miltä näyttää niin koskaan ei pitäisi antaa omia tunteitaan ja ajatuksia lyömäaseeksi näissä tilanteissa. On murheellista lukea että että edelleen asiat menevät näin.

Eikö rakkauden osoitaminen ole tässä tilanteessa jo vähän myöhäistä. Kaikikesta huolimatta minua inhotaa tässä se että siinä vaiheessa kun ihmiset toteavat että tämä homma on mieletöntä

Vasta tässä vaiheessa ihminen tulee muka tärkeäksi tuolle yhteisölle. Hätä tulee vasta sitten kun ihminen toetaa ettei tämä ole sitä mitä siitä puhutaan. Järki on tullut uskon sijaan. Tai ehkä ennemminkin on niin ettei omatunto antanut myöten tehdä vastoin omia tunteita ja ajatuksia. Ettei omatunto voinut sivuutaa sitä mitä siitä seuraa jos ei oikeasti pidästäydytä miettimään valintojen seurakuksia.

Tokiahan on niin että vl väittävät että ettei ihmine voi tietää tuleeko niitä lapsia samaan tahtiin. Mutta vois sanoa julmasti että jotta usko siitä että lapsia tulee samaan tahtoon voisi todistaa oikeaksi pitäisi abortin olla hyväksyttyä.

Olen yhdenlainen suorasuu joten älä pahastu mutta ei naista tarviste vl käsityksen mukaan ymmärtää. Nainen joka ei ole sinut tämän lapsiasian äärellä ja menetää mahdolisesti seksihalunsa ja ajatelee että olemassa oleville lapsille olisi parempi jos lapsia ei tulisi lisää. Ym ym... eli nainen jolla asia tökii syystä tai tosestaan ei ole sinut oman naiseutensa kanssa. Ja sen kanssa että naisen tehtävänä on synnyttää kantaa ja hoitaa kaikki lapset joita Jumla suo. Ymmärrän sen että tämä on törkeää sanoa näin mutta näihin kommenteihin on syytä varatua. Se tapa jolla naista syyllistetään siitä että tämä asia alkaa tökkiä on törkeää.

Mutta myös se että sinun pitäisi mihenä tukea vaimoasi niin että hän tekee omalla ruumiilaan sellaista mitä hän ei halua. Tai käytää omaa ruumistaan niin että olemassa olevat lapset kärsivät. Yksi ihminen ei voi riitää kaikkialle. Ja se riitämättömyyden tunne on normaalia.

Jatkaminen tuosssa olisi vaatinut tunteitten jatusten ja ihan todellisten ongelmien kieltämistä. Miksi asiaan kinitetään huomiota kohdallanne nyt. Miksi ei jo aikaisemmin. Ainoa tuki jota saate yhteisöltä niin oko se joko teet niin kuin sanon tai menette helvetiin. Kiristäminen tekohin jotka teette vastemileisyyttänne. Osoitaako se rakkauta lasta kohtaan olemassa olevaia tai syntymättömiä että hampaat irvessä tehdään asioita joita ei aidosti haluta.


Minusta tämä heijastaa hyvin pitkälle sitä että kaikki se mikä voisi horjutaa vl ukoa on pahaa ja se pitää sulkea tosielämän ulkopuolelle. Ja taustalla on sellainen ajatus että on se hyvä että tässä joukossa vartijoidaan että yksin voisi vaikka langeta. Kyllä veikaan että takana on pelko. Ja se miten vl loukaantuvat ja ottavat itseensä jos jostain suoraan sanookin on hämmästyttävää. Se että sanoo ettei ymmärrä tekoihin edollistettua armoa rakkaudeksi tai ehdollista rakkautta rakkaudeksi johtaa lähes aina suutumiseen.

Eli ihminen on aina julma kun ei anna vl oikein rakastaa. Onko vl rakkaus oikeaa rakkautta varsinkaan kun se ilmenee vasta sitten kun ihminen ei voi sitä enää rakkautena pitää. Sanon senkin että vl yhteisö on kaikein julmin omileen ja siitä pois lähteville. Ehkä katudellakin on sijansa. Moni haluaisi tehdä niin kuin avaaja tekee mutta rohkeus puutuu. Ja aika usein sitä omaa epävarmuutta ja epäilyksiä vaijenetaan juuri tällä tuomitsemisella.