Hakomaja.net

Terve kaikille ja kiitos ylläpitäjälle Hakomajasta. Esittäydyn ensin ja käyn sitten lukemaan mitä muut ovat kirjoittaneet.

Olen kuukauden verran aktiivisesti seurannut Suomi24:n VL-keskusteluita ja sitten löytänyt muutaman muunkin sivuston. Suomi24:lle olen muutaman kommentin kirjoittanut MikaelKo-nimimerkillä. Olen reilu kolmekymppinen Pohjois-Pohjanmaalainen mies. Olen ollut vuodesta -93 läheisesti tekemisissä vanhoillislestadiolaisuuden kanssa. Kotini ei ollut vahvasti uskonnollinen, vaikka isoäitini onkin vl. Lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni elin täysin irti mistään uskonnollisesta toiminnasta, kulttuurista tai ajattelusta. Aikuisiän kynnyksellä ystävystyin VL-nuorten kanssa ja sain useita hyviä ystäväperheitä ja kymmeniä hyviä kavereita.

Halusin itsekin uskoa, ja elin joitakin vuosia niinsanottua "armon tuntemista". Olin mukana SRK:n leiritoiminnassa ja mielelläni keskustelin uskonelämästä RY:n keskustelutilaisuuksissa. Olin avoin, rohkea, ja vaadin itseltäni ehdotonta rehellisyyttä. Kuva suoraselkäisestä Kristuksesta tuli minulle ikoniksi mieleeni. Luin raamattua ja SRK:n kirjallisuutta ja imin kristinuskon ilosanomaa kuin kuiva sieni. Olin keskusteluissa tarvittaessa kriittinen ja huomasin seurakuntaelämässä joitain kangistuneisuuksia joita koitin elvyttää. En ollut kasvanut vl-kulttuurissa enkä kieltojen ilmapiirissä. Vanhempani kantavat omia traumojaan ja nyt aikuistuttuani ja verrattuani omaa kasvualustaani kavereihini, tuntuu kuin olisin elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni ilman aikuista. Uskon tämän osaltaan vaikuttaneen siihen, että niin halukkaasti tartuin kristinuskoon ja vl-seurakuntayhteyteen. Jotenkin ajan mittaan kävi niin, että sisäisen ihmisen rakentamiseen ei saanutkaan eväitä RY:ltä, enkä voinut pettää itseäni niin, että olisin vain mukana kulkeakseni mennyt seuroihin. VL-seurakunnasta irrottauminen kävi aika kivuttomasti. Ystäväni ovat lähes kaikki vl-uskossa, eikä oma ratkaisuni ole mielestäni vaikuttanut suhteisiimme mitenkään.

Olen Ylen Areenalta katsonut Hannu Takkulan haastattelun. Hän sanoo, että voisi tuntikaupalla puhua, miten ihana tämä liike on. Mutta voisi myös tunteja puhua siitä kuinka pimeä se on. Minä olen kokenut paljon sitä ihanuutta mitä kristinusko ihmisessä vaikuttaa. Mielestäni vanhoillislestadiolaisuudessa on paljon elävää sydämen kristillisyyttä. Monet mielestäni tunnistavat kulttuuriset lieveilmiöt ja näkevät ne "vanhan ihmisen" aikaansaannoksiksi. Sydämen kristillisyys on salattua ja hiljaista, ja sitä olen kyllä kohdannut. Pimeää puolta en ole oikeastaan päässyt tuntemaan ollenkaan. Olen kyllä kohdannut ihmisiä joiden käytös ja elämänasenne on suorastaan epäkristillistä, ja näitä on mielestäni häkellyttävän paljon vl-piireissä. Näitä foorumeita lukiessani olen törmännyt näihin ihmeellisiin tarinoihin hoitokokouksista. Uskomatonta, että sellaista menoa on voitu pitää niin kauan ja että niin monet ovat alistuneet "hoitoihin". Vihaa on vielä niin paljon ihmisissä, että ihmettelen ettei niistä seurannut veritekoja tai oikeusjuttuja. Uskomatonta ja mielestäni epäkristillistä on SRK:n nykysuhtautuminen hoitokokousaikoihin.

Oman näkemykseni elämästä ja iänkaikkisuudesta voisi kertoa seuraavasti. En välitä sanoa itseäni ateistiksi, koska siitä tulee vaikutelma kaikenlaisesta jumalisuuden kieltämisestä. Jumalaan en kuitenkaan pysty uskomaan, eikä se ollut minulle koskaan tärkeä asia, silloinkaan kun uskoa tunnustin. Käsitykseni mukaan jumalat ovat olemassa, koska ihminen tarvitsee hengellisyyttä. Hengellisyyden yhdessä kokeminen vaatii kieltä ja suurta tarinaa. En usko iänkaikkiseen elämään, enkä koskaan ole uskonutkaan. En usko taivaaseen enkä kadotukseen. Taivastoivo oli minulle aina vieras, silloinkin kun tunnustin uskoa. Jeesuksen opetukset ja elämä on minulle tärkeä esikuva, mutta ei kuitenkaan ehdoton. Haluan olla itselleni rehellinen ja katson itse eteeni, mutta Jeesus, Gandhi, Mandela ja monet muut "ennen eläneet" ovat tehneet suuren vaikutuksen. Voisin ehkä sanoa olevani kristitty, mutta uskovaiseksi en pysty tunnustautumaan. Kirkon jäsenkään en nykyään ole.

Kunnioitan siis niitä asioita vanhoillislestadiolaisuudessa, jotka vaikuttavat ihmisissä kristillistä mieltä. Sitä onneksi on aika paljon, ja kun kerran paljon kylvetään, niin kyllä välillä hyvääkin siementä lentää ja alkaa itämään ihmisten sydämissä. Kulttuuriin kuuluvia rajoituksia ja normitettua elämää sensijaan kammoksun, ja toivon että Lassi Hyvärisen kirjoituksen hengessä vanhoillislestadiolaisuus voisi tuulettua ja karistaa kangistunutta kuonaa ympäriltään.

Ehkäisystä on ollut paljon keskustelua, ja se oikeastaan aktivoi minutkin etsimään foorumeilta kirjoituksia. Se on mielestäni ihmisoikeuskysymys, johon voi "ulkopuolelta" puuttua. Jo syntynyt elämä on arvokkaampaa kuin mahdollisesti syntyvä. En melkein voinut uskoa silmiäni, kun näin Seppo Lohen kirjoittavan, että ehkäisy on murhaan rinnastettava synti! Tämä on mielestäni hengellistä väkivaltaa, ja tämän asian vuoksi oikeastaan olen tässäkin kirjoittamassa. Olin pitänyt Lohea liberaalina, kun hän muutama vuosi sitten haastattelussa myönsi, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole enää herätysliike, vaan ennemminkin kasvatuskristillisyyttä. Ajattelin, että kumma lausunto kristityltä, mutta ajattelin sen kuvaavan sitä miten huono vastaanotto vl-sanomalla nykyään on, eikä sitä, että halua sanoman saarnaamiseen ei olisi. Nyt kyllä tuntuu, että "kuiva henki" =) on vallalla SRK:ssa ja tätä kasvatuskristillisyyttä harrastetaan vaikka pakolla tämmöisillä ehkäisylausunnoilla.

Riittäköön tämä avaukseksi. Jatketaan keskustelulla.

Kiitos kokemuksiesi jakamisesta ja tervetuloa Hakomajaan

Viittaat varmaan tähän Karpon dokumenttiin ? Siinä ei haastateltu Hannu Takkulaa, vaan hänen isäänsä Esko Takkulaa, joka hänkin esiintyy vasta mainitsemasi alkuspiikin jälkeen

Seppo Lohi antoi Kotimaa-lehdessä 3.2.2006 rohkeita ja rehellisiä lausuntoja mm:
"Nöyryyttäminen ei ole koskaan oikein"

"Yksilöt joutuivat monessa tilanteessa väärin kohdelluiksi, sitä ei voi kiistää, sanoo Suomi24-keskusteluihin tutustunut dosentti, kirkkohistorioitsija Seppo Lohi."

"Itsekin vanhoillislestadiolainen tutkija näkee 1970-luvun hoitokokouksissa opillisia ongelmia, kuten parannuksen vaatimisen "vääristä hengistä". Muita epäkohtia olivat julkirippi ja siihen liittyvä sanelu, yksilön omantunnon vähättely ja oppi rauhanyhdistysten johtokunnista "Jumalan huoneenhallituksena".

Tuon jälkeen Lohi on ollut valitettavan hiljaa SRK:n pimeästä menneisyydestä ja antanut useampia käsittämättömiä fundamentalistista vl-näkemystä tukevia lausuntoja

Admata kirjoitti:

Kiitos korjauksesta. Muistini toimi vain sinne päin =)


Niinpä. Nimenomaan fundamentalistiset kannanotot kummaksuttavat. Lähipiirissäni on vain yksi tuttu vl-uskovainen, joka pitää ehkäisykannanottoa oikeana. Ehkäisyn murhasyntitulkinta antaa mahdollisuuden semmoiseen järkeilykierteeseen, että järkihän siinä menee, ellei usko tulkinnan oikeellisuuteen.

Tervetuloa joukkoon tummaan vai pitäisikö sanoa että kummaan vain minunkin puolestani.
Ja onneksi olkoon kun olet osannut irroittautua yhteisöstä ajoissa ennenkuin olet "pilannut" koko elämääsi.

Siinäpä se, totuus on että jokainen, joka on rehellinen itselleen ja ja käyttää omia aivojaan, huomaa opin onttouden ja tyhjät fraasit. Jos on tottunut vapaaseen ajatteluun eikä sellaiseen ajatusten kontrolliin, mihin "lapsuudenkristityt"ovat oppineet, törmää varmaan hyvin pian kysymyksiin, mihin ei saakaan kunnollisia vastauksia, eikä "usko yksinkertaisesti ja ota järki vangiksi" riitä järkevälle ihmiselle vastaukseksi.
Sellaisen, joka on tullut liikkeeseen ulkoa, on varmaan helpompi tunnustaa asia itselleen ja kun omat vanhemmat eivät kuulu liikkeeseen on eroaminenkin vähemmän traumaattista kuin niillä, joilla koko suku ja kaikki läheiset kuuluvat yhteisöön.
Hyvää jatkoa vain sinulle elämääsi. Nauti vapaudestasi ja pysy irti kaikista uskonnollisista yhteisöistä, eivät ne ole toinen toistaan kummempia. Sama "paska" eri paperissa. Kun et enää usko joulupukkiin, niin turha on leikkiä enää tonttuleikkejä.

Tekee mieli kysyä että mitä ajtelet siitä että kaikki pahuus jonka tuo yhteisö pitää sisällän vaijetaan kuoliaaksi? Niin että terve tuoloa vaan.

Hengellistä väkivaltaa on tehty ja tehdään paljon pienemmistäkin asioita kuin vain ehkäisytä. Ja sitten se että missä näkyy se että syntyvälläkään elämällä on mitään arvoa. Ymmärrän sen että vanhemmat yrittävät pahraansa mutta se ei vain riitä mahdottomissa tilanteissa. Vuosi sitten kysyin niitä SL raamatullisia perusteluja ehkäisylle. Ja se mitä nyt kuulimme on olevinaan niitä.

Todellisuudesssa moni nainen minä mukaan lukien kohtaa sen valinnan että joko valitsen tietoisen kuolmeman ehkäisemättömyydellä tai killän uskoni ehkäisyllä. Ja moni kohtaa sen tuomion uskovianne ei ehkäise. Mitään myönnytyksiä ei tunnetta. Tämä on totuus.

S24 on menossa ketju jossa todettiin että naiset ilmoitavat ehkäisemättömyyden omana vapaana tahtonaan. Ja jos näin on siihen on vaikea ulkoapäin puutua. Paitsi jos on näyttö siitä että nainen on joutunut painostetuksi tuon sanomiseen. Todellisuudessa naiset alistetaan vapaaseen valintaan joko ilmoitat ehkäisemättömyyden omaksi vapaaksi tahdoski ja valinnaksi tai naista ei pidetä uskovaisena.

Jos olet lukenut aihetta pidemmän aikaa veikkaan että ajatukseni ja nimimerkkini on tullut tutuksi. Ehkäisemättömyyteen liityy suurelta osin vl vallankäyttö ja hegelinen väkivalta. On kyse siitä onko ykilöllä yksilön oikeusia vai ei tuossa liikeessä.

hyshys kirjoitti:

Ehdin omista syistäni irrottautua liikkeestä ennenkuin tiesinkään monista näistä foorumeilla keskustelluista asioista. Koska en ole elänyt vl-perheessä, niin en ole saanut mitään kasvatuksen myrkkyä enkä vaatimusta yhdenkaltaisuuteen. Kun aloin kulkea vl-nuorten parissa, niin ihmettelin eniten sitä, että kenelläkään ei tuntunut olevan mitään harrastusta. Ainoa puuha oli toisten kanssa hengailu. Itse olin aina harrastanut jos vaikka mitä ja suurella intohimolla. En meinannut saada ketään innostumaan mistään mukavasta puuhasta. Kalastus oli sentään sellaista jota tehtiin. Ehkä vl-kasvatus tekee nuorista aika pliisuja.

Vaietusta pahuudesta.. Minun lähipiirissä ei ole niitä, joita olisi väkipakolla hoidettu tai painostettu lapsiasioissa. Enempi on niitä, jotka ovat hoksanneet tehdä lapsia sen verran kuin rakkautta ja voimia riittää. En osaa oikein vastata tuohon kysymykseen. Kun sinnikkäästi mietin, niin tuntuu että yhteisvastuu ei ole kovin vahva arvo vl-yhteisössä. Kello on jo paljon, pitää jatkaa miettimistä toisena päivänä.



Niitä taitaa olla muutamia härskejä vallankäyttäjiä, jotka kehtaavat mennä toisille puhumaan lapsien teosta. En oikein meinaa uskoa, että naiset niin alistettaisiin, mutta silti näen näillä foorumeilla mustaa valkoisella, että niin olisi. Kuvittelin, että tiukkaa linjaa pidettäisiin kirjoituksissa, mutta että enää kukaan ei kehtaa tai julkea mennä puhuttelemaan tuosta.


On tullut nimimerkkisi tutuksi, kiitos kun pidät ääntä näistä asioista.

Laitan sinut miettimään myös sitä että onko naisella oikeus tässä yhteisössä sanoa vaikka että ei halua yhtään lasta enää. Tai sanoa ettei halua kymmentä lasta. Tai että kärsii siitä lasten kanssa olemisesta. Ja siitä vain muiden tarpeille elämisestä. Voiko nainen sanoa että ei voi vähempää kiinostaa. Onko naisella oikeus kieltäytyä rehellisesti tekemästä lapsia niin paljon kuin luoja suo. Tai onko tässä yhteisössä ylipäätään oikeutta sanoa mitään tuosta asiasta rehellisesti kiertelemättä. Ja ovatko nuo tunteet ja ristiriidat joita tuo ehkäisemöttömyys väistämättä herättää todella sellaisia että niitä on lupa kokea ja otta ne myös elämää ohjaaviksi tunteiksi. Ei vaan ne pitää laitaa syninä pois.


Suomeksi lusmuja joilla on mahdollisuutta seistä virallisen totuuden takana koska eivät joudu selkä seinää vasten sen kanssa omassa elämässä. JOtka ovat niitä ihmisiä jotka eivät näe eivätkä ehkä haluakaan nähdä sitä että toisia kuitenkin painostetaan monella tavalla ja monelta taholta. Tai eivät koe lapsiasiaa mutenkaan omassa elämässä ongelmalliseksi - tai ainakin ulospäin haluavat näytää että asiat ovat niin.

Kuinka paljon sinä uskot siihen kiilotetuun julkisuuskuvaan jota sinulle tarjoillaan? Minä en usko siihen että monikaan nainen aidosti haluaa 10 - 15 lasta siitä ykinkertaisesta syystä mitä se tarkoitaa naisen ruumiille mielelle sielulle ja elämälle. Enkä minä usko että monikaan mies ymmärtää edes parisuhteessa millaista on olla raskaana ja pelätä henkensä edestä erta toisensa jälkeen. Tämä kuitenkin on liian monen naisen todellisuutta. Kuten myös raskausksita seuraavat ongelmat joista puhutaan ikään kuin "kunniamerkkeinä". Kuinka hyvin ymmärrät ja olet tietoinen siitä mitä 10 -15 lapsen kantaminen ja synnytäminen tarkoitaa ihan käytönnössä. Tai millaista on kokea kaaoottisellla verenvuodolla alkava keskenmeno kerta toisensa jälkeen. Millaista on synnytää kuollut lapsi. Tai millaista on synnyttää ehkä usaeampi vammainen lapsi. Tai millaista on synnyttää kuolut lapsi kerta toisensa jälkeen tilanteessa jossa pari ei voi saada elinkelpoista jälkeläistä mutta jossa yhteisö kuitenkin painostaa ehkäisemättömyyteen.

Itse olen vieraillut naitentautien suunnalla varmasti toista sataa kerta enemmän ja vähemmän päisystysluonteisesti. Se on avannut näkemään sen mitä on monen naisen todellinen arki vl:ssa ja ehkäisemättömyydessä. Ymmärränhän minä sen että minun olisi ollut syytä kuolla koska olen niin epäkelpo joka suhteessa. Mutta ei se sitlti tee yhtään sen ymmärrettävämmäksi sitä vähätelyä mitä tuossa yhteisössä olen kerta toisensa jälkeen kohdannut. Sen mitätöinnin - kyllähän tuosta selvitiin - kaikkihan kuitenkin meni parhain päin. - Minä sanon suoraan että ei mennyt - Tämän vl yhteisön sisällä mitään mitä olen kokenut omassa ruumiissani ja elmässäni ei ole lupaa muuta kuin kieltää ja työntää jonnekkin käsitelemättä. Tehdä niistä normaaleista ja oikeutetuista tunteista parannusta. Nähdä ja opetella näkemään hyvänä se mikä sitä ei ole. Kieltää tosielämä sellaisena kuin se on. Rumana helvetinä.

Miksi joku suostuu tähän - siksi että uskoo siihen että muutos tulee. Ja hauaa uskoa siihen että se kitokuva on todellisuutta joskus omassa elämässäkin. Kun jaksaa vaan yrtää tapreeksi. Uskoo siihen että asiat ovat muutettavissa ettei voi aina käydä huono tuuri. Ja uskoo niihin toistuviin louhduteluihin siitä että jotkut asiat ovat väliaikaiskia. Eikä halua joutua hylätyksi tuossa yhteisössä - josta siitäkin on kertynyt riitävän paljon kokemusta. Ehdollisesta rakkaudesta.

Jossain vaiheessa totesin ettei tosielämän ruman helvetin kohtaaminen tuon yhteisön opetuksissa asenteissa ja arvomailmoissa ole mahdollista. Joten vaikeitten tapausten ulkoistaminen yhteisöstä näytää olevan se luontainen tapa ratkoa nämä uskonnon ja tosielämän ristiriidat tässä yhteisössä. Toisielämäni mukanaan tuomat ristiriidat joita vl kohtasin eivät olleet ratkaistavissa tuon liikeen opetuksen ja arvomailman mukaisesti. Ei kieltämättä totuutta. Vl usko ei kestänyt elämäni testissä. Eikä siinä ole kestänyt moni muukaan mailmankuva ja katsomus..

Minä valoitan sinulle asiaa vielä yhden kysymyksen verran - mitä diapetiko äiti ajatelee kun herää sairaalasta 2 vuorokauden tajutomuuden jälkeen tietäen että viimeinen muistikuva on siitä että laitaa ruokaa 1,2,3, vuotiaille lapsille. Ei tiedä mitä on tapahtunut ja onko lapsille tapahtunut jotain. Ehkäistä ei saa mutta ehkäisemättömyys johtaa tälläisiin tilanteisiin.

Olen VL:ä! Minua nuo Hannu Karpon ohjelmat vain vahvistivat uskossani. Syy siihen on, että oli paljon tietämättömyyttä monissa väitteissä ja monet väitteet täysin vääriä. Sentähden uskoni seurakuntaani kohtaan, vain vahvistui.

weha kirjoitti:
Henkilökohtaisesti 70-luvulla vl:inä eläneet ihmiset ovat tietenkin tietämättömämpiä kuin 2000-luvun käännynnäinen. Kuinkas muutenkaan

Jotta väitteessäsi olisi jotain kommentoitavaa, niin voisit tuoda esiin mitä kaikkia "vääriä väitteitä" Karpon dokumentissa mielestäsi esitettiin?

Totta kai. Koska on täysin selää että Wehaa on kohdeltu kuten minua ja montaa muuta. Eli jos Wehalle on kerrottu se valikoitu näkemys hoitokokousista ja niiden syistä. Ja se valikoitu näkemys siitä miksi jotkut hotokokousuhrit ajatelevat kuten ajatelevat ym ym... niin totta kai Wehan näkemys on oikea. SE vain ei ole koko totuus vaan vain se osa tuota tarinaa joka on haluttu tuoda parannuksen tehneitten tietoisuuteen ja myös nuoremmille sukupolville.