Hakomaja.net

Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tälle palstalle. Löysin palstan vasta muutamia päiviä sitten, mutta tästä on jo ehtinyt muodostua jonkinlainen henkireikä.

Olen kolmekymppinen naisihminen. Olen tullut siihen pisteeseen elämässäni, että asioiden on muututtava. Olen vuosia "etsinyt itseäni" ja olen tuntenut etten VL piireissä kelpaa sellaisena kuin olen. Tosin koskaan en ole uskaltanut todellisia mielipiteitäni tuoda julki, tietäen ettei niitä hyväksyttäisi. Eilen sitten aloitin muutamasta lähimmästä ihmisestä kertomalla heille luopuneeni VL:sta. Jo vuosia olen alitajuisesti tätä asiaa työstänyt, mutta vasta viime päivinä ymmärtänyt, mistä tämä paha olo ja ahdistus on kummunnut. Sitä seurannut helpotuksen tunne on sanoinkuvaamaton. Tottakai tähän liittyy myös surua ja ahdistusta siitä, että joudun tuottamaan noita samoja tunteita lähimmilleni. Siitä huolimatta en voi enää elää valheessa. Pelottaa, kun tiedän tulevani käymään kaikki mahdolliset tunteet läpi tämän asian takia, mutta sehän on tervettä vaan, vaikka ei niin kivaa olekaan. No pain no gain.

Olen siinä mielessä ehkä onnellisessakin asemassa, että omassa perheessäni lähes kaikki ovat luopuneet VL:sta. Olen lukenut heidän kirjoituksiaan täällä, jotka ovat olleet ainoita ei-VL:ä perheessään tai jopa koko suvussaan, kuinka erkaantuminen on voinut olla todella vaikeaa. Äitini ja paras vl-ystäväni sanoivat heti minun olevan yhtä tärkeä heille edelleen ja jollain lailla ymmärtävänsäkin minua. Muille en ole vielä kertonut, mutta en aio stressata sillä. Kerron kun jaksan.

Haluan kiittää palstan ylläpitäjiä. Vertaistukea näissä asioissa ei varmaan koskaan ole liikaa. Onneksi en ole pelkästään tämän foorumin varassa; tukijoita ja keskusteluapua löytyy läheisistäni.

Hei Helmi

Onnea uudelle elämällesi.
Ihan vain uteliaisuudesta kyselen, että millainen sulla suhde Jumalaan on, kun tuntuu että jokunen jonka kanssa olen kirjoittanut täällä ovat muuttuneet ateisteiksi. Eli aika radikaalisti ovat muuttuneet.

Eipä sillä väliä josko et kerro, ei tietenkään tarvitsekkaan.
Varsinkaan näin yleisesti.

Varmaankin tulee kaikenlaista tuntemusta tuollaisen irrottautumisen jälkeen,.
Itsesyytökset varmaankin ovat ne pahimmat yön hiljaisina tunteina?
Ole kuitenkin rauhassa. Sun elämäsi on sun elämäsi ja olet vastuussa vain itsellesi.
Jeesus rakastaa sinua.

Moi Helmi,

Näyttää tosiaan siltä, että tämä eroaminen on nyt buumi. Itse kerroin erostani viime viikolla ja tieto on leviämässä sukulaisissa. Oma valmistautuminen kesti noin puoli vuotta jonka aikana selvitin itselleni mistä tässä opissa on kysymys. Historialliset dokumentit ja tieto lestadiolaisuuden kehittymisestä auttoivat muodostamaan selkeän kuvan, joka selitti, miksi vl on sellainen kuin on.

Itse en ole tullut ateistiksi vaan uskoni jumalaan on jopa vahvistunut, kun ymmärsin, että ne väärältä tuntuneet asiat ovatkin itse asiassa ihmisistä lähtöisin olevia oppikyhäelmiä. Olen suvussa ensimmäinen lähtijä ja siksi tämä on ollut aika vaikeaa. Toisaalta vaimo on samassa veneessä kanssani, joka taas tekee asian paljon helpommaksi.

Että semmoista...

Tervehdys Helmi... Vai onko tulltu nyt siihen pisteeseen jossa tieto on kaikkien saatavilla. Ja kun ruuvia käänetään riitävän tiukille nap - ihmiselle tulee pakko saada aikaan pesäero ja löytää ymmärrys siihen miksi tämä liike on sitä mitä se on ja miksi jotkut asiat ovat niin kuin ovat.

Moi,

Taas uus tapaus.

Olipa siunaus syntyä ”uskovaiseen” perheeseen. Niinhän seuroissakin on aina sanottu. Ajattelen tänä päivänä että olipa se epäonni syntyä vl perheeseen. Ei olisi tätä irtaantumistakaan sitten tarvinnut sitten kokea. Raadollisia puhutteluja on tullut: ellet tee nyt parannusta, niin tiedät miten siinä sitten käy…, olet menettänyt kaikkein kalleimman… Osalla rakkaus on vielä sitä, että no kun et usko samalla tavalla, toivottavasti palat jo tänään siellä helvetissä. Silloin tuntuu, että oletko jotenkin kateellinen tai katkera. Sanovat, että nythän sinä saat tehdä ihan mitä vaan. No huh. Ei viitsi edes vastata niihin typeriin kysymyksiin, mitä saa tehdä. Eivät ymmärrä kuitenkaan. Inttämään on turha alkaa. Sanoin vain, että se on sinun näkemyksesi asiasta.

Vanhempani tulivat vl uskoon aikuisena. Olin silloin pieni lapsi. Muistan kun meillä istui kaarti puhujia ”keskustelemassa” uskonasioista. Muistan kun joku puhui hedelmistä. Kävin viemässä vaivihkaa omenan pöytään. Tässä teille hedelmää. Ajattelin että lähtekää kotiin nyt siitä. Äitinkin olette saaneet itkemään. Siellä opetettiin vanhempia uskomaan, eivät vissiin oikealla tavalla muuten osanneet? Harmitti suunnattomasti, kun vl naapurit kyttäsivät, veivätkö isovanhempamme meitä lapsia heille yökylään. Se oli paha asia, koska heillä oli televisio.

Noh, nuoruudessa minulla oli liuta vl ystäviä ja aloin sisäistämään vl uskoa. Koskaan en ollut hurjan nipo niissä normeissa. Enää en usko, että usko on normeissa, vaan jossain paljon tärkeämmässä. Tuskin minä muutun millään tavalla vaikka en enää vl olekaan. En vain usko, että uskoa pitää suorittaa. Lueskelen näitä hakomajan juttuja mielenkiinnolla. Riittää kun tuo ukkeli kirjoittelee tänne. Mulla vaan pukkaa aamenta moneen asiaan.

Eipä äkkisestään muuta, kuin lämpimästi tervetuloa Hakomajaan Helmi ja Vanla

Niin tutuilta kuulostavat nuo Vanlan puhuttelut. Itselleni on sanottu noita samoja fraaseja. Ihan kylmiä väreitä tulee, vaikka siitä on jo monta vuotta.
Tervetuloa palstalle!

Eilen oli joku kotiseurakunnan ilta jossa joku sitten puheenvuoron pitäjä sanoikin: "Jumalan valtakuntaa ei kukaan jätä hyvällä omallatunnolla" tai jotenkin, en muista ihan sanatarkasti. Pisti kyllä vihaksi...

Tervetuloa palstallle Vanla ja Helmi! Onnittelut ratkaisunne johdosta, itse olen käynyt viime keväällä läpi samat tunteet ja puhuttelutkin. Voimia kovasti asian prosessointiin

Kiitos kaikille kommentteja jättäneille. Pari viikkoa on vierähtänyt siitä kun ensimmäisen kerran tähän foorumiin törmäsin. Tuntuu hyvälle, että on paikka jossa saa tukea omille ajatuksille.
Päätös lähteä VL-piireistä on osoittautunut oikeaksi. Olo on jotenkin rauhallinen ja kiitos kysymästä Armokerjäläinen, nukun yöni nykyään oikein hyvin. Uskon edelleen armolliseen Jumalaan, samoin kuin tap on kokenut, uskoni on jopa vahvistunut.