Hakomaja.net

Sain eräänä päivänä kommenttia elämästäni ex-vl:nä, olen kuulema kapinallinen. Sanoja viittasi Facebook-statuksiini, joilla hänen mielestään tarkoituksella provosoin naamakirjassa olevia vl-kavereitani. Tästä ajatus, että olen kapinallinen.

Hmm! Ehkä siinä on perää, kun hetkeksi hieman pillastuin. Aloin miettiä sanoja ja niiden määrityksiä, pyysin tarkennusta. Olen oppinut, että sanalla kapina on negatiivinen kaiku, ainakin mun kasvuympäristössä oli. Kapinallisuus liitettiin "lapselliseen" teini-ikään ja sana sylkäistiin yleensä halveksivassa mielessä ulos. Tästä johtuu ehkä pillastumiseni, vaikka kaverini ei välttämättä tarkoittanut kommentillaan mitään halveksivaa. Hänen mielestään (terve?) kriittisyys ja kapinallisuus vain ovat eri asioita, josta syystä vedin johtopäätöksen ja herneen nenääni, sillä pidän itseäni lähinnä kriittisenä. Ja harjoitan itseilmaisua.

Siispä jos kirjoitan facebookiin, että tanssikärpänen on puraissut, en välttämättä ole "fu^k you" mielentilassa liikkeellä suhteessa vl-kavereihin. Toki olen tietoinen siitä, minkälaisia ajatuksia se saattaa joissakin herättää, mutta sinänsä kirjoittaminen on itseilmaisua, sen opettelua ja suht pinnallista facettelua.

Mitä tulee muilla mieleen? Mietittekö tarkkaan mitä kirjoitatte esim. Facebookiin, jos kavereissanne on siellä paljon vanhoillislestadiolaisia?

Mielenkiintoinen kysymys. Piti aivan tutkia omaa naamakirjaansa tämän kysymyksen äärellä. Varmaankin yli puolet kaikista kavereistani fb:ssa edelleen kuuluu tuohon liikkeeseen, joten asian pohtiminen on varsin mielekästäkin.

Näyttää siltä, että lähes jokaisella kerralla, kun olen laittanut jotain lestadiolaisuuden tai kristinuskon kritiikiksi tarkoitettua tai sellaiselta näyttävää Facebookiin, joku vl-kaveri on siitä vetänyt herneen nenäänsä tai vähintäänkin osoittanut ymmärtämättömyytensä asiaa kohtaan.

Mielenkiintoista on kuitenkin huomata sekin, että aika vähän - vaikka Facebookia aika ahkerasti käytänkin ja muissa yhteyksissä saatan kritisoida - olen mitään sellaista sinne kirjoittanut, jota kukaan voisi minään kapinana ja kritisointina pitää. Jäänpä tässä itsekin miettimään sitä, kuinka paljon kyse on siitä, ettei jaksa herättää toisissa alkukantaisia "hyi tuota" -reaktioita. Toisaalta en välttämättä ilmoita kovinkaan paljon, mitä teen, vaan saatan julkaista satunnaisia pohdintoja. Jos Facebookin kirjoittaisi tekemisistään, niin niissä minulla ei kovin hirveästi ole kerrottavaa, joka näyttäisi vl-silmin "maailmalliselta". (Jos Hakomajan Chatissa roikkumista ei katsota sellaiseksi.)

Se, että muut kuin vl-kaverini näkisivät minun olevan entinen lestadiolainen, ei minua häiritse. Olenkin ainakin kerran aivan julkisesti keskustellut facebook-seinälläni siitä, kuinka jokin minussa ja suhteessani uskontoon on ratkaisevasti muuttunut.

Yleisemmällä tasolla kyllä uskon, että facebook tarjoaa tietynlaisille ihmisille oivan väylän sen kauhistelemiseen, kuinka "jumalatonta" elämää joku entinen kaveri nykyisin viettää. Pelkkä profiilikuvan vaihto voi riittää kauhistelun aiheeksi.

Joo kyllä ainakin mun Facebook-elämä on aika pinnallista, "rupattelua" silloin tällöin. Kerran olen siellä julkisesti kiroillut, useammin linkittänyt "syntistä" musiikkia.

Onkohan se sitten provosoivaa rajanvetoa, ehkä, mutta silti osa nykyistä minääni. Ainakaan siihen en halua takaisin, että miettisin tarkkaan sanomisiani, ettei vain kukaan loukkaannu. Kerran minuun on vedottu senkin takia, kun kavereissani on alaikäisiä lestadiolaisperheiden lapsia. Senkään takia en halua miettiä kirjoittamisiani, tottapa heidän vanhempansa voivat poistaa minut lapsensa listoilta, jos tuntuu pahalta tai pelottaa mahdollinen huono vaikutukseni.

Olen välttänyt koko ongelman sillä, että facebook-kavereissani ei ole laisinkaan vanhoillislestadiolaisia. Ei edes entisiä sellaisia
Perheenjäseneni eivät tiedä, että olen FB:ssä, ja tarkoituksella olen salannut siellä oman profiilini niin, ettei sitä löydä.

En vaan halua ongelmia, haluan pitää "entisen" (vanhoillislestadiolaisen) ja nykyisen elämäni erillään toisistaan. Ja ennenkaikkea haluan "suojella" perhettäni sillä, että en kerro läheskään kaikkea elämästäni heille. Se aiheuttaisi heille vain mielipahaa.

Oho, noinkin voi siis toimia.

Tietääkö kukaan ns. entisestä elämästäsi, että et ole enää vl (kuten ymmärsin)?

Minulle nuo erimielisyydet eivät sinänsä ole ongelmia ja jos ne FB-kavereilleni joillekin ovat, niin sille ei sitten voi mitään. Kasvakoot.

Aricia kirjoitti:
No en todellakaan itse mieti. Jos ystäväni eivät pysty hyväksymään että voin esittää myös heidän näkökannastaan tai vakaumuksestaan poikkeavia ajatuksia varsinkin omassa profiilissani, niin se on nähdäkseni heidän ongelma ja jos tuo ongelma häiritsee heitä, niin sitten suosittelisin heille sitä, että he eivät facebook-kavereitani ole. Ilmoittaisin kenties, että ymmärtäisin heidän ratkaisujaan mikäli he moiseen päätyisivät.

Voisin itsekin pillastua, mutta en kyllä paljoa tuhlaisi aikaa sen miettimiseen että onko heidän näkemyksessään perää, koska tiedän itse että ainakaan omalla kohdallani ei olisi. Sen sijaan minua ärsyttäisi oletus, että elämäni pyörisi niin paljoa kyseisen teeman ympärillä, että minun pitäisi viitata siihen jollain tapaa kaikessa mitä elämässäni teen. Ärsyyntymistäni kuitenkin lieventäisi se seikka, että toinen on selvästi ylitulkinnut kenties sen vuoksi että itse pohtii asioita paljon?

Tuo riippuu ihan "sodan" lopputuloksesta. Kapinallinen voi samankaltaisella toiminnallaan päätyä yhtälailla maanpetturiksi, kuin kansallissankariksi riippuen täysin lopputuloksesta. Lutherkin oli "kapinallinen" Paavin kirkon hallintoa vastaan

Tuttua pohdintaa. Vaikka käytän fb:tä vain harvakseltaan, olen joutunut samoihin aatoksiin, arkaillut laittaa mitään sellaista, mikä saattaisi loukata vl kavereita. Kun vaimo laittoi itsestään kuvan, jossa näkyi korvakoru, olin vähällä pyytää, ettei laittaisi.

Mutta mutta... jos rupeamme elämään toisten mieliksi ja vaihtamaan roolia aina sen mukaan, ketä sattuu olemaan läsnä, raskaaksi menee elämä. Kotonakin käy sukulaisia. Pitäisikö meidän roudata telkkari piiloon aina, kun joku tulee, kieltää lapsilta nettivideot aina kun joku vieras on kylässä, opetella oma puheenparsi tilanteisiin, jossa on mukana vl?

Ainakin itse olen ajatellut, että meidän pitää voida olla rehellisiä itsellemme ja toisille, niin facebookissa, kuin muutenkin elämässä. Tietenkään se ei tarkoita tarkoituksellista toisen loukkaamista ja provosointia, mutta pitää voida olla oma itsensä. Näyttää tosin siltä, että omaan rehellisyyteenkin pitää opetella. Meidät on ehdollistettu salailu- ja rooliajatteluun.

Aricia kirjoitti:

No itseasiassa ei. Tai kyllä muutama lukioaikainen kaveri ehkä tietää. En tosin ole heillekään aikanaan uskoa "tunnustanut", siis kun olin lukioaikana vielä vl-uskossa.
Suurin osa fb-kavereistani on tullut siinä vaiheessa, kun en enää käytännössä ollut vl (vaikka en ollut vielä uskoani suullisesti kieltänyt), ja jotenkin en ole viitsinyt/jaksanut kertoa menneisyydestäni. Välillä tekisi mieli, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Välillä se harmittaa, mutta minkäs teet... kynnys kertoa on jotenkin niin suuri :/

Muistan kun päätin jossain vaiheessa, että nyt loppuu vl-mielistely ja elän juuri sellaista elämää kuin elän ja haluan ja jonka minä näen hyvänä tapana elää sekä hyvän moraalin mukaiseksi.

Ei ole ongelmia tullut, moni suhtautnut ihan normaalisti, ehkä jotain hämmentymisiä olen joissakin tapauksissa havainnut, mutta jättänyt sen kyseisen ihmisen omaksi asiaksi. Mielestäni toisaalta on mukava kun ihmiset ovat suoraan sellaisia kuin ovat, mutkattomia, niin pelikin on selkeämpää. Ei tarvitse arvuutella toisenkaan puolen.

Arvostan kuitenkin käytöstapoja, mutta rajansa kaikella. En voi loukata sillä vl-ihmistä, jos ilmaisen, että kävin elokuvissa tai pidimme bileet. Minun tehtäväkseni ei jää huolehtia loukkaako se häntä vai ei, eikä myöskään kantaa siitä vastuuta. Enhän minäkään vaadi vl:ltä ettei voi ilmaista esim. käyneensä seuroissa tai ylipäänsä mitä asioita hänellä on lähiaikoina tapahtunut, jos toisiamme tapaamme. Mielestäni se olisi aivan liikaa vaadittu ja miksi siis edes tapaisimme tuolloin.

Kovin yksityiskohtaisesti en kuitenkaan lähde selittämään tekemisiäni, jotka eivät kuulu vl-tapoihin, koska tiedän ettei toista puolta luultavasti edes kiinnosta kuin ei minuakaan heidän kaikki harrastuksensa tai puheenaiheensa vaikkapa siitä, kun se joku on tehnyt hänen mielestään syntiä tietäen kokoajan, etten minä todellakaan ajattelen niin, enkä pystyisi ajatella kun ei ole minun moraalia sitten millään.

Mielenkiintoinen avaus. Jo siksikin, että mitä ihmeellisimmissä asioissa entinen vl joutuu kohtaamaan menneisyytensä... Elän tällä hetkellä aikaa, jossa pohdin yhtenään "entisen" ja "uuden" välillä tasapainoilua ja tämä facebook -asia on osa sitä, pieni sellainen, mutta kuitenkin...

En ole mitään kovin jyrkkää vl-näkökulmasta sinne kirjoitellut, mutta joitain asioita olen kyllä huomannut... On tietynlaisia päivityksiä, joista jo kirjoittaessa tietää, että vl-kaverit eivät sitä kommentoi/ tykkää... mutta toisaalta, enhän itsekään tykkää esim. jonkun hehkutusta siitä, miten hyvä oli sen ja sen puhujan saarna tms... (joo, toki tiedän, että saarnoja ei kehuta, mutta pieni kärjistys sallittakoon....) En sitten tiedä, mitä kommenttia tulisi, jos jotain oikein repäisevää sinne laittaisin -pitäisikö se kokeilla vai, ei? En tiedä. Jos sen aika tulee, niin sitten. Tahallaan en ketään tahtoisi provosoida.