Hakomaja.net

Toivottavasti tänne sekaan mahtuu oma suviseurakokemukseni vl-eron jälkeen. Ja toivottavasti myös muut halukkaan kirjoittelette omia kokemuksianne...

Kuten moni täällä jo tietääkin, olosuhteiden vuoksi Liperin suviseurat olivat kovin lähellä -fyysisesti ja muutenkin, mieheni ahertaessa siellä töissä.

Yllättävän paljon siellä sitten itsekin aikaani vietin, etukäteen niin suunnittelematta. Täysin vapaa olo oli. Sain ihan rehellisesti ja vapaasti pitää suviseurat sosiaalisena tapahtumana, mukavana lomahetkenä. Ilman paineita teltassa istumisesta, saarnojen kuuntelemisesta ja siitä, että pitäisi lapsia patistaa telttaan kuuntelemaan. Myös he saivat viilettää vapaana siellä, välillä omasta ilostaan jätskiä myyden tai roskia keräten. Oli ihan oikeasti mukavaa. Tapasin paljon tuttuja ja suihkuun pääsi kotiin. Ja ruokaakin tuli tarvittaessa "tilaamalla" ilman jonotusta (kiitos organisaatiossa olleen mieheni. )

Näin se sitten meni. Ihmettelen, miten vapauttava kokemus oli. Toki saarnat kaikuivat takana, mutta niihin en juuri jaksanut paneutua. Sen verran jäi mieleen, että on olemassa kahdenlaisia syntisiä: armahdettuja syntisiä ja sitten niitä toisia. Jokainen voi päättää, kumpaan kuuluu. (viimeinen lause ei saarnasta...)

Sitä ihmettelin, että osalle minun tervehtiminen kädestä pitäen oli mahdotonta. Saattoi olla, että mies ja lapset tervhdittiin kädestä, mminulle nyökättiin jotain. Se tuntui vähän pahalta, mutta annettakoon heille rajoittuneisuutensa anteeksi...ympäristö kun oli sellainen...

Mailas

Miten onkin mahdollista, että jokaisella ry:n jäsenenllä on päässään täydellinen luettelo jäsenistä ja varsinkin ei jäsenistä?????

Niillä juhlilla, joissa urahtaja yhden päivän vietti tervehdittiin kaikkia ihonväriin ja uskontokuntaan katsomatta....

M. urahtaja kirjoitti:


Tuttavapiirissä kovin nopeasti kiirii sana "uskonsa kieltäjästä." Nåin se vaan menee. Ja tuttujahan siellä pääasiassa tavataan ja tervehditään.

Kieltämättä itseänikin toisinaan närästää tuo, että vl perheenjäseniä tervehditään kädestä pitäen, mutta itse jää kyllä siinä tilanteessa jotenkin ulkopuolelle jos ei ikäänkuin tyrkytä kättään, mitä en siis nykyään enää tee. Muutenkin minua on alkanut jotenkin oksettaa se hokema "jumalan terve".

Mun miestä häiritsi se, että alkuun, kun käytiin mun kotona, joka siis VL, niin mun kotiväki ei mitenkään vastannut mieheni tervehdykseen, eikä "hyvästelyyn".
Hän EI siis yrittänytkään tarjota kättä, vaan sisälle tullessa sanoi "päivää" tai "tervehdys"...

Kaipa juhlissa tulee niitäkin tutun tuttuja, uusia morsiamia ja sulhasia vastaan, joita normaali ihmiset esittelevät ja tervehtivät laajentaakseen tuttava piiriään....
Sivupersoonani Mopin -palstalla kuvasi M.urahtajan vaatetuksen, kuinkahan moni olisi tervehtinyt a- vl-foorumin kokoontumisessa b- mopin kokoontumisessa..????
Vai olisiko joku vuvuzelaa soittaen mennyt edellä Spitaalinen(harha-oppinen) huutojen säestyksellä....

Juuri samalla tavalla olen itsekin kokenu suviseurat viime kesänä ja tänäkin kesänä. Viime kesästä se ero, että silloin kuuntelin saarnoja jonkinverran, mielenkiinnosta. Nyt kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan mukavaa oli noin muuten, tuttuja ja niin edelleen.


Aiempina vuosina koin suviseurat jossain määrin painostavina ja ahdistavina, vaikka oli ne silloinkin monelta osin myös mukava tapahtuma. Viime kesänä suvarit muuttui kertaheitolla pelkästään mukavaksi kesätapahtumaksi jossa voi hyvällä omallatunnolla ( ) syödä viisi-kuusi jäätelöä päivässä Vähän aluksi ahdisti ihmisten suhtautuminen, mutta oikeastaan suurin osa tutuista oli niinkuin ennenkin.

M. urahtaja kirjoitti:
[quote]Miten onkin mahdollista, että jokaisella ry:n jäsenenllä on päässään täydellinen luettelo jäsenistä ja varsinkin ei jäsenistä?????

Asun vahvalla herännäisyysalueella tällä hetkellä. Myöskään "aito körtti" ei tervehdi ulkopuolista ihmistä kätellen. Olen ollut useammankin kerran tällaisessa tilanteessa. Tutuilta olen kuullut samaa. Tilanne oli erittäin kiusallinen, kun olimme muutama vuosi sitten naapurin mummon hautajaisissa (hän oli körttiuskovainen). "Körttikirkkoherra" tervehti kädestäpitäen kaikki körttiläiset, mutta jätti meidät muut tervehtimättä. Turha siinä oli yrittää kättään ojentaa. Aivan viileesti jätti muutaman ihmisen väliin ja jatkoi "seuraavista körteistä". Tiedustelin heti niissä samaisissa hautajaisissa tutulta, joka myös jätettiin tervehtimättä, että mitä tämä on. Ja hän selvensi minulle, että tämä on käytäntö.
Sitä en muista, mitä he sanovat tervehtiessään. Mutta sekin selvinnee nyt viikonlopunaikana, kun olen töissä Herättäjäjuhlilla. Töissä sen vuoksi, että paikallinen väestö on hommattu talkootöihin. Toisaalta mielenkiintoista nähdä, mitä se usko on. Ohjelmaa on järjestetty laidasta laitaan, on kulttuuritarjontaa kuten konsertteja, on lapsille taidepajaa, nuorisolle on omaa ohjelmaa Jäähallilla, että semmosta. Sepän Paja on sielunhoitopiste, jos jollain on sielullinen hätä.

Itse seurailin suviseuroja tällä kertaa lähinnä netin välityksellä, osittain myös tiedotusvälineistä sekä tuttujen palattua seuroista.

Mopin palstalla jo jotkut ovat kuvailleet saarnoja varsin osuvasti, samoin täällä monet käyneet mukavasti läpi omia kokemuksiaan.

Saarnamiehet olivat tällä kertaa tavallista vanhempaa maallikkokaartia suurimmaksi osaksi. Puheet olivat pitkälti ainoan oikean Jumalan valtakunnan ylistystä. Ulkopuolellahan ei tulla vahingossakaan autuaaksi. Voimakasta parannussaarnaa ja tyypillistä vl-jargonia. Merkillepantavaa oli kuitenkin, että nyt ei juurikaan varoiteltu kovinkaan paljon mistään yksittäisistä synnin vaaroista, kuten internetistä. Ehkäisykysymys nousi esiin muutaman kerran.

Ei siis tullut turhan takia jätettyä liikettä, asia vahvistui entisestään sisimmässäni.

olen tainnut menetää oteeni tai tulla vanhaksi kun en ole seurannut suvareita edes netistä.