Hakomaja.net

Hei

Eli tänne voisivat ihmiset kirjoitella että mistä ovat saaneet apua sen jälkeen kun ovat ilmoittaneet, että eivät halua enää olla "uskomassa", kun kuitenkin monelle meistä tullut erilaisia henkisiä oireita niin voisivat muut saada uusia ideoita mitä voisivat kokeilla.

Itse olen hakenut apua depressiohoitajalta jolle en kyllä vielä ole edes kertonut vl-erosta. Paljon on kuitenkin auttanut kun on saanut keskustella ns. elämän tarkotuksesta ja muutenkin tulevaisuudesta. Lääkkeistäkin olen saanut apua kun on tuo positiivisuus parantunut ja nyt jaksaa entistä helpommin tehdä kaikkea ja aloittaa projekteja mitkä veisivätkin paljon aikaa.
Itselläni tällä hetkellä on käytössä Sepram joka on aika voimakas lääke useampaan oireeseen, kuten masennus, sosiaaliset paineet, yleisienpaikkojen pelko jne.
Katotaan nyt että jos seuraavassa tapaamisessa hoitajan luokse kertoisin hänelle tuosta vl-erosta niin voisi hänkin saada vähän lisää tietoa tästä minun tilanteesta.
Toinen todella hyvä on kun täällä Hakomajan chatissä on saanut puhua ja purkautua monelle henkilölle. Tietenkin kun kaikki samassa tilanteessa täällä ollaan niin muut ymmärtää asian ja ei tarvitse selittää syitä tai muitakaan jos ei tahdo.
Muutamille ihmiselle olen itsekkin kertonut aika avoimesti paljon asioita ja se on helpottanut oloani paljon.
Ei-vl ihmisille en ole kertonut mitään eivätkä he taida tietääkkään tästä joten sen jätän tämmöiseksi itse kun mitä se nyttenkin on. Voisihan se olla vähän hankalaa ruveta selittämään sitä ainakin minun mielestäni.

Kaikkea hyvää teille kaikille ketkä ovat samassa tilanteessa.

hirvivaara kirjoitti:

Pääasia lienee, että on joku jonka kanssa voi keskustella aiheesta ilman minkäänlaista painostusta mihinkään suuntaan. Läheskään kaikilla ei ole sellaista ollut ja aivan liian monet ovat joutuneet kamppailemaan yksin. 'Esittäydy ja tutustu' osastolla ihmiset ovat käsitelleet näitä lähinnä omissa kokemuksissaan.

Olen myös saanut runsaasti palautetta, että Hakomaja olisi ollut tarpeellinen silloin kuin he irtaantuivat.

Suosittelen käsittelemään tätä asiaa ihan ammattiauttajankin kanssa, jos sellaisella käy. Kyseessä on kuitenkin hyvin voimakkaasti elämään vaikuttanut ja monesti edelleen vaikuttava asia, vaikka virallisesti olisikin irtaantunut.

Irtaantumisen vaikeus on täysin yksilöllistä, mutta nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä tiukemmin on joskus uskonut, niin sitä pidempi prosessi on irtaantua koska siinä joutuu rakentamaan koko elämänsä pohjan uudestaan. Ihmiselle kuin ihmiselle on aina jollain tapaa järkyttävää havaita, että onkin perustanut elämänsä valheen päälle. Siinä vaihtelevat hyvin monenlaiset tunteet. Monille irtaantuminen on vuosia kestävä prosessi.

Pääasia on, että on armollinen itseään kohtaan. Pitää hyväksyä, että välillä on ristiriitaisia tunteita ja se kuuluu ylipäänsäkin elämään - eikä ole mitään synnin kanssa kamppailua, johon pitäisi saada synninpäästön loitsu laastariksi päälle. Itselleen kannattaa antaa myös aikaa. Sitten kun on päässyt siihen tilaan, että pystyy hyväksymään ettei minkäänlaiset tuntemukset ole tunteina väärin, on jo voiton puolella

En todellakaan ole mikään asiantuntija, mutta suosittelen, että kerrot hoitajalle taustasi ja tuon Vl eron, antaa varmaan uutta perspektiiviä hänelle asiaan suhtautumisessa. Kyllä se valitettavasti niin on aika monella, että enimmäkseen yksin niitä asioita johtuu pohtimaan. Itse törmäsin kuukausia päätökseni jälkeen vanhaan ystävään, jota en ollut nähnyt vuosiin ja joka oli myös eronnut vl:stä hänen kanssaan olen muutamat pitkät keskustelut käynyt aiheen tiimoilta ja niistä on ollut apua.

masa kirjoitti:


Minun mielestä VL tausta ja ero siitä ovat niin merkittäviä asioita elämässä, että ne vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen väistämättä. Siksi ne kannattaa kyllä kertoa hoitavalle ammattilaiselle. Osaa sitten antaa / määrätä paremmin oikeaa hoitoa, kun tietää mieltä vaivaavista asioista enemmän.