Hakomaja.net

Olen viime aikoina miettinyt, miksi toinen kieltään uskonsa ja toinen taas jää elämään nimellisesti vl:nä, vaikka ei eläkään vl:ien ohjeiden mukaisesti. Syitä on varmaan monia: luonne, ihmissuhteet, olosuhteet...

Tässä jotain ajatuksia uskonsa kieltämisen ja laiteilla olemisen hyvistä ja huonoista puolista.

Uskonsa kieltäminen
hyvät puolet:
- saa elää, sanoa ja olla vapaasti sitä mitä on
- ihmissuhteet ovat rehellisemmällä pohjalla
- itsellä on henkisesti helpompaa, kun ei tarvitse esittää mitään
huonot puolet:
- osa ihmissuhteista kärsii
- vl:t tervehtivät erilailla kuin toisiaan
- suvun tilaisuudet yms. ahdistavia
- vl:t yrittävät käännyttää ja pelottelevat helvetillä

Laiteilla oleminen
hyvät puolet:
- suhteet vl piireihin säilyvät
- kuviteltu taivaspaikka joillekin tärkeä
- vl piirien yhteisöllisyys
huonot puolet:
- elämä perustuu valheelle, kaksoiselämää
- sanomisia pitää varoa tai voi joutua hoidetuksi
- ihmiset saattavat leimata vl:ksi ja suhtautua epäluuloisesti

Pena kirjoitti:


Aikalailla totta joka sana.
Laiteilla tuli oltua se 8 vuotta suunilleen tai ehkä jopa enemäänkin ja henkinen tasapaino on järkkynyt aika paljon.
Mutta kun rupesin "epäuskoiseksi" niin ihmissuhteet eivät vielä ole huonontuneet tai ainakaan niiden kanssa kelle olen kertonut eikä käännytysyrityksiä ole tullut, mutta eiköhän niitäkin vielä tule.
Näin valmiiksi myös nuo sukukokoukset kyllä ahdistavat melkoisesti, koska muutenkaan koskaan en ole tahtonut sinne mennä, mutta aika näyttää miten käy.

Mutta onhan se tietenkin oma hommansa "Kieltää" se usko ja monelle erittäin paha paikka. Ehkä sen takia moni tahtookin elää valheessa ja kaksioselämässä. Itse kun lähdin niin en ainakaan kovin paljoa saanut siitä mitään isoa vapaudentunnetta, mutta voi olla sekin sen takia koska prosessi on vielä alussa.

Tuonne mopin palstalle olen kirjoitellut enemmänkin. Asiaan.

En ole kieltänyt uskoani, enkä toistaiseksi aio kieltääkään. En näet ole koskaan täyttänytkään mitään papereita, joilla liitytään vl-porukkaan. Olen toki vl-perheen kasvatti, mutta en ole laittanut nimeäni mihinkään paperiin, jossa sitoudun olemaan vl-uskovainen. Näin ollen minulla ei siis ole mitään tarvetta perua mitään lupauksianikaan. Hengailen vl-kavereiden kanssa, mutta hengailen myös monien muuidenkin kavereiden kanssa. Perus-vl:n mielestä en ole oikea vl, koska saatan tehdä synniksi luokiteltuja asioita.

Toistaiseksi ei vain ole tullut sellaista fiilistä, että jotakin pitäisi kieltää. Toki olen monista jutuista eri mieltä kuin mitä vl:n virallinen linja, mutta olenhan monen muunkin tältä pallolta löytyvän oppirakennelman joidenkin asioiden kanssa eri mieltä. En silti ole aikonut sitä ilmoittaa jokaisen maailman oppirakennelman edustajille.

hirvivaara kirjoitti:


Kun kielsin vl-uskon, niin aluksi mieli oli melko rauhaton, ja tuli mentyä äärimmäisyydestä toiseen. Vasta vähitellen opin elämään ns. normaalielämää. Vl-piireissä tätä rauhoittumista varmaan kutsutaan 'paatumuksen rauhaksi'.

Uskon kieltäminen on mielestäni elämäni parhaita yksittäisiä päätöksiä. Vaikka alku olikin vaikeaa, niin vain täydellinen irtiotto vl-piireistä mahdollisti mielestäni oman kehittymisen itsenäisenä ja vl-kahleista vapaana yksilönä.

Olen huomannut, että minulla oli vielä pitkään uskon kieltämisen jälkeen hyvin vahvasti vl-piirejä ja ajatusmaailmaa ymmärtäviä mielipiteitä. Ilman kunnon irtiottoa monet ajatusrakennelma säilyvät samanlaisina kuin ne on lapsuudessa vl-kasvatuksessa opetettu.

Kaiken kokemani perusteella voin suositella lämpimästi uskonsa kieltämistä kaikille sellaisille, jotka eivät pidä vl uskoa ainoana oikeana uskona.

Sinulla on ihan hyviä ajatuksia aiheesta, muta minun korvaani särähti yksi seikka: se, että käytät vl-tapaan "uskon kieltämistä" synonyyminä vl-joukon jättämiselle.

Minustakin vl:t sanovat, että olen "uskoni kieltänyt" kun en suostunut tekemään parannusta väärästä hengestä joskus kauan ennenkuin sinä olit syntynytkään (arvelisin). Sen sijaan en todellakaan kieltänyt uskoani Jeesukseen Vapahtajanani ja syntieni sovittajana, vaan jouduin jättämään vl-joukon kun minut jätti yksi hoitomies Saatanan haltuun.

Näyttää siltä, että sinä et ole koskaan ollutkaan uskovainen, koska mietteesi eivät koske ollenkaan hengellisiä asioita, vaan käytännöllisiä maallisia ja siis sosiaalisia asioita. Toki nekin ovat tärkeitä elämässä selviämisen kannalta ja vl-liike voi todella aiheuttaa pahoja ongelmia psyykisen terveyden alalla. Näillä asioilla ei kuitenkaan olemitään oleellista merkitystä sen rinnalla, että on "kristuslainen", eli uskossa Jeesukseen Kristukseen, ja kuuluu Paavalin sanojen mukaan " nasaretilaiseen lahkoon". Sillä ei siis ole mitään merkitystä, mihin maalliseen joukkoon eli seurakuntaan tai kirkkoon, kuuluu, vainsillä on merkitystä, että sallii ovelle kolkuttavan Jeesuksen tulla sydämensä asukkaaksi ja alkaa seurata Jeesusta "opissa, elämässä ja kärsimyksessä", siis Jeeusta, ei vl-liikettä.

Hyvä että kirjoitit, Aleksanteri. Hyvä on saada tännekin uusia ja erilaisia ajatuksia. Olen sekä samaa mieltä että jossain eri mieltä.

Siitä olen sinun kanssa samaa mieltä, että jokaisen joka itse haluaa olla vl yhteisön jäsen, pitäisi saada olla vapaasti siellä, riippumatta siitä mitä mieltä on "oppirakennelmista". Ja tämä kyllä toteutuukin ainakin joissakin paikoin.

Mutta, mikä logiikka sinulla on tässä.
Aleksanteri kirjoitti:


Yleensä pidetään rehtinä menettelynä, että kun kuuluu uskonnolliseen ryhmään, mutta ei pidä jotain sen päätöstä itseään sitovana, tekee sen selväksi yhteisössä. Eihän erilaisen kannan reilu ilmoittaminen merkitse uskon kieltämistä.

Muttamutta, mielestäni sinun yrityksesi perustella vaikenemistasi on jotenkin epälooginen. Siis ilmoittamasi SYY on epälooginen.

Sanot että et kerro poikkeavista mielipiteistäsi vl kavereille siitä syystä, koska et ota kantaa "monen muunkaan tältä pallolta löytyvän oppirakennelman" näkemyksiin.

Kukaan ei tietenkään odotakaan, että ottaisit kantaa sellaisten uskontojen näkemyksiin, joiden jäsen et ole. Siinähän ei olisi yhtään mitään mieltä! Olisi yllättävää ja vähän ihmeellistä jos ottaisit voimakkaan henkilökohtaisesti kantaa esim. ortodoksien tai juutalaisten uskomuksiin. Tuolta perustelultasi putoaa pohja.

Ymmärrettävämpi syy vaikenemisellesi olisi esim. että ei ole tapana keskustella niistä asioista, tai ei vaan halua ottaa niitä kavereitten kanssa esiin, tms. Itselläni oli muuten aika pitkään sellainen vaihe.

Siitä olen kanssasi samaa mieltä että oman kantansa ilmoittamisesta voi jokainen vapaasti päättää. On selvä että siitä voi pidättäytyä, vaikka joku sitä kyselisikin.

Tavallisesti on myös mahdollista olla ainakin vähemmän painavissa asioissa julkisestikin eri mieltä oman yhteisön opetusten kanssa ja silti pysytellä yhteisön jäsenenä. Nykyisin esim. kaupungissa asuva vl saa olla vl vaikka tekee selväksi että käy urheilukilpailuissa.

Mutta jos on eri mieltä vakavien, perustavien uskomusten kohdalla, silloin voi nousta mieleen kysymys, voiko kakun sekä syödä että säästää, ja jääkö pullasta lopulta mitään jäljelle kun siitä poimii rusinat.

Aleksanteri kirjoitti:

Jään aina tällaisia kirjoituksia lukiessa hieman miettimään seuraavaa asiaa: Jos lapsi ei saa valita, mihin uskonnolliseen viitekehykseen hänen vanhempansa kuuluvat ja täten lapsensa kasvattavat, poistaako se tältä lapselta hänen aikuistuttuaan jonkinlaisen moraalisen vastuun toimia sen yhteisön pelisäännöillä, johon hän tosiasiallisesti omalla toiminnallaan osoittaa kuuluvansa?

Hiltunen kirjoitti:

Minähän sanoinkin, että en ole koskaan liittynyt jäseneksi mihinkään vl-nimiseen järjestöön tai yhteisöön. Näin ollen olen yhtä vähän tai paljon vl-yhteisön jäsen kuin vaikkapa jonkun ortodoksiyhteisön jäsen. Toki moni saattaa olettaa minun olevan jäsen vaikkapa vl-yhteisössä, mutta se on minusta olettajan tekemä virhe ei minun, koska minä en ole koskaan julistanut olevani jäsen oikein yhtään missään.

Mitä tulee mielipiteideni ilmaisemiseen, niin sanon ne kyllä jos joku kysyy, mutta en näe tarvetta sen kummemmin niistä huudella kenellekään.

Lisättäköön vielä, että jos joku kysyy, että oletko uskomassa, pyydän määrittelyä mitä se tarkoittaa. Jos se tarkoittaa sitä, että on samaa mieltä jokaisen vl-opin kanssa, niin sitten en ole uskovainen. Aika harva itse asiassa on kaikesta täysin samaa mieltä. Jos uskovaisuus tarkoittaa RY:n jäsenyyttä niin sittenkään en ole uskovainen. Jos kysyjä määrittelee sen jotenkin muuten, niin sitten vastaan joko kyllä tai ei riippuen siitä täytänkö kyseisen määritelmän.

wanhawaimo kirjoitti:


Käytin ilmaisua uskon kieltäminen, koska olen sen aikoinaninoppinut vl-piireissä, enkä oikein keksinyt sopivampaakaan ilmaisua. Tällä palstalla suurin osa varmasti tietää mitä 'uskon kieltäminen' tarkoittaa.

Olen mielestäni joskus ollut uskovainen. Siitä on kuintenkin jo melko kauan aikaa, ja erottuani vl yhteisöstä olen ajautunut koko ajan kauemmas ja kauemmas kaikesta uskonnollisuudesta / hengellisyydestä. Nykyisin en käytännössä usko mihinkään yliluonnolliseen, joten siksi en ole kokenut tarvetta kirjoittaa tunteistani hengelliseltä kannalta.