Hakomaja.net

Onko kellään hyviä vinkkejä kirjoista, jotka käsittelevät vl-aihetta, uskosta irrottautumista, henkistä kasvua tai muuten vaan koskettavia kertomuksia kaikesta maan ja taivaan välillä?? Kiitos

Lueppa sellainen näytelmäkäsikirjoitus kuin fundamentalisti. Se meni oulun kaupungin teatterissa jonkin aikaa sitten. Toksi se ei suoraan ole vl liikeestä mutta kuitenkin.

No sitten tulee mieleen virtahepo olohuoneessa - sekin on hyvä kuvaus jossa on paljon yhtymäkohtia tähän liikeeseen.

cid-117a4728de9290a5.profile.live.com/ Lists/cns!117A4728DE9290A5!104/

Myös kirja myyty kertoo ei toki vl:sta vaan sisaruksista jotka myytiin vaimoiksi jemeniin. Myös monet muut aihepiiriä käsitelevät kirjat kuvaavat osuvalla tavalla vl liikeen ilmöitä vaikka ne on kirjoitettu täysin toisesta kultuurista. Vaikkapa saudiprinsessat.

Voisi tietenkin niinkin sanoa että SRK jukaisuista vaikkapa nyt nämä satama vai karikko tai viimeinen vuosikirja kestääkö perhe kuvaavat osuvalla tavalla vl:ta ja sitä miten asiat todellisuudessa jätetään käsitelemättä ja kohtaamatta. Näkökulma lähestyä liikettä sen oman tuotannon kautta on toki vaativa ja ahdistavakin. Mutta myös erittäin valaiseva.

p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillisles...amp;sid=47d23bfdc77d1e4cfa8024d45d4963b6

Anna-Maija Ylimaulan Papintyttö

Tässä pari aika yleisellä tasolla liikkuvaa kirjaa, tuota ainoaa oikeaa uskoa ei mainita lainkaan.

Anthony de Mello: Havahtuminen
Takakansiteksti: "Hengellisen ja elämänfilosofisen kirjallisuuden klassikoksi kohonnut Havahtuminen luotaa elämän peruskysymyksiä rivakan raikkaalla otteella. Se koostuu intialaisen jesuiittaveli Anthony de Mellon luennoista, jotka hän piti hengellisesä konferenssissa New Yorkissa. de Mello avartaa henkisen elämän horisontteja purkamalla elämänvalheita ja ehdollistumia, jotka sumentavat ymmärrystä ja kaventavat elämää."

Richard Holloway: Katse kaukaisuuteen
Kirja-arvostelu Ultra.comissa, josta lainaus: "Entinen Edinburghin piispa ja teologian professori Richard Holloway on ottanut rohkean askeleen. Hän on astunut ulos uskonnon häkistä vapaaseen ilmaan ja näkee maailman selkeässä valossa. Häkin ulkopuolelta hän näkee myös kirkon edustaman rajoittuneen hengellisyyden ja moraalin umpikujan. - - Holloway puhuu monista ”kristinuskon myrkyllisistä jäänteistä”, joilla hän tarkoittaa muun muassa synneissä ja virheissä vellomista ja kuolemanahdistuksen nostattamista. ”Jos emme tällä kertaa suostu yhteistyöhön, Jumala hylkää meidät iäksi. Jumala vaikuttaa yhtä ailahtelevalta ja arvaamattomalta kuin omat vanhempamme, joten ei ole mikään ihme, että hänen lapsensa ovat neuroottisia ja ymmällään...” "

gepardi kirjoitti:

Sain vihdoin ja viimein tuon kirjan käsiini ja täytyy sanoa, että en ole pitkään aikaan lukenut mitään niin virkistävää! Suosittelen tätä kyllä kaikille, joita hengellisyys kiinnostaa ei niin tavallisesta näkökulmasta.

Tulee nyt mieleen, että Hollowayn kirja pitää myös hankkia.
Kiitos Gepsu.. muistelinkin, että täällä on ollut jotain mainintaa de Mellosta ja laitoin hakusanaksi, jolloin löysin tämän.

löytynyt kirjoitti:
Asiasanoilla elämänhallinta, toipuminen, kriisit, elämänmuutokset yms. voi löytyä kirjastojen tietokannoista mielenkiintoista luettavaa. Minulla on pari kirjaa lainassa, saatan raportoida niistä, jos osoittautuvat hyviksi.

Vapauttavaa tekstiä!

"Kun äitinne suuttui teille, hän ei sanonut, että hänessä olisi mitään vikaa, vaan että vika oli teissä. Muutoin hän ei olisi suuttunut. Mutta minäpä olen tehnyt suuren löydön: Jos sinä, äiti, olet vihainen, sinussa on jotakin vialla. Sinun on siis paras käsitellä omaa vihaasi. Pysyttele siinä ja käsittele se. Ei se ole minun vihaani. Olipa minussa jotakin vialla tai ei, selvitń sen seikan sinun vihastasi riippumatta. En anna vihasi vaikuttaa itseeni.
On hassua, että kun kykenen tekemään tämän kohdistamatta toiseen negatiivisa tunteita, voin olla varsin objektiivinen myös itseni suhteen. Vain hyvin tietoinen ihminen voi kieltäytyä tarttumasta syyllisyyteen ja vihaan ja sanoa: "Olet saanut kiukunpuuskan. Se on ikävää, mutta minulla ei ole pienintäkään halua pelastaa sinua enää ja kieltäydyn tuntemasta sen tähden syyllisyyttä." En aio vihata itseäni minkään tähden, mitä olen tehnyt. Sitähän syyllisyys on. En aio tuntea oloani huonoksi ja ruoskia itseäni minkään tekemäni tähden oli se sitten oikein tai väärin. Olen valmis analysoimaan asiaa, katsomaan sitä ja sanomaan: "No, jos se oli väärin, tein sen tiedostamattani." Kukaan ei tee väärin tietoisessa tilassa."

Ja:

"Ajatelkaa jotakin tai jotakuta, johon olette kiintyneet; toisin sanoen jotakin, jota ilman ette luule voivanne olla onnellisia. Se voi olla työnne, uranne, ammattinne, ystävänne, rahanne, mitä tahansa. Sitten sanotte tälle kohteelle tai henkilölle: "En todellakaan tarvitse sinua ollakseni onnellinen. Voin olla onnellinen ilman sinua. Minä vain uskottelen itselleni, että en olisi onnellinen ilman sinua. Voin olla onnellinen ilman sinua. Sinä et ole minun onneni, et minun iloni." Jos kiintymyksenne kohde on ihminen, hän ei tule kovinkaan onnelliseksi kuullessaan teidän sanovan näin, mutta jatkakaa vain. Voitte sanoa niin sydämenne salaisissa sopukoissa. Joka tapauksessa pääsette kosketuksiin totuuden kanssa, särjette kuvitelman. Onnellisuus on harhaluuloista vapaa tila, illuusioiden pois heittämistä."

(A. de Mello; Havahtuminen 120-124)

Luin tänä keväänä Hilkka Olkinuoran: ELÄ IHMEESSÄ! Suosittelen luettavaksi kenelle vaan. Ei varsinaisesti käsittele uskosta irtautumista. Elämää yleensä, nykyaika kun tahtoo olla sellaista tässä-nyt-heti-kaikki-mulle -elämää. En muista sanatarkasti, enkä pysty lainaamaan kohtia, kun oli kirjaston kirja. Mutta olin vaikuttunut kohdassa, kun hän kirjoittaa positiivisuudesta. Oleppa siinä positiivinen, kun muut eivät yritä yhtään. Voi, pitää näköjään minunkin lukea kirja uudestaan, kun en muista sisältöä.

Kävin lukemassa foorumin aikaisempaa katkeruus-keskustelua. Moni tuntui painottavan, että antaa anteeksi niille jotka ovat loukanneet. Siksi tuo kirjasuositus, että mulla välähti sen luettua, että ei se aivan niin mene aina. Joku vastuu täytyy loukkaajallakin olla. Tosiasiahan on, että se joka on toista loukannut, ei koskaa tule sitä oikeasti tietämään kuinka loukkaava hän on ollut. Loukattu ei koskaan kykene selittämään sitä tunnetilaa niin tarkasti, miten loukkauksen koki että "loukkaaja" sen todellisuudessa ymmärtäisi.


Kaikki Hellstenit olen lukenut. Siis Tommy Hellsten: Einari sarja erityisen mielenkiintoinen. Tommyn kirjat ovat tukeneet ja auttaneet minua noin muuten elämässäni. En ole koskaan käynyt terapeutilla, mutta hänen kirjansa ovat terapeuttisia. Ainakin minun kohdallani.

Sitä en tiedä sopiiko Leena Kaartisen kymmenkunta kirjaa Lähetyslääkärinä Etiopiassa ja Afganistanissa vertaistukeen.
Nistä olen yli puolet nyt kevään aikana lukenut, auttaneet ovat ainakin suhteuttamaan maailmaa, kristinuskoa ja islamia, vastapainona kanssakulkijoden arvostelulle, kyttäämiselle ja omahyväiselle ainoana oikeassa olevalle viestittelylle näillä foorumeilla....johon tietysti itsekin osallistun parhaani mukaan....

Muutama kirja lisää:

Hannu Lauerma: Rohkaisua, johdattelua, psykoterroria. (Kirjan aikaisempi nimi Usko, toivo ja huijaus on ehkä kuvaavampi tähän yhteyteen)

Marianne Jansson ja Riitta Lemmetyinen: Kun luostarin muurit murtuvat: kahden Mariasisaren tie evankeliumin vapauteen ja Uskolla alistetut: matkalla eheyteen.
Kirjoittajat ovat entisiä nunnia, ensimmäinen kirja käsittelee enemmän opilliselta kannalta niitä kysymyksiä, joita he pohtivat mariasisarissa ollessaan. Jälkimmäinen kirja taas ”maailmassa elämisen” opettelua luostarista palaamisen jälkeen. Molemmissa kirjoissa oli mielestäni paljon yhtymäkohtia vl-kysymyksiin.

Yvonne Dolan: Pieni Askel, Tie hyvään elämään traumaattisen kokemuksen jälkeen.
Kirjan perusidea on se, miten usein Uhrin identiteettiä seuraa Selviytyjän identiteetti, mutta on tärkeää päästä myös siitä pois ja eteenpäin, elämään ”normaalisti”.

Helmi Kellokumpu: Havun takana ja Lasteen alaisia
Kirjat ovat novellikokoelmia, joissa lestadiolaisuus näkyy ihmisten elämissä eri tavoin. Lainaus Kaltio-lehdessä olleesta jutusta (www.kaltio.fi/vanhat/index7f5d.html?687):
”Kellokumpu näyttää herätysliikkeen vallan pelikenttänä, sukupuolittuneena sellaisena.
– Lestadiolaisuutta ei voi sivuuttaa. Se läpäisee pohjoisessa yhteisöjen elämän. Sen eri haarojen johtajaurokset ovat koonneet oman laumansa, saaneet kanavan johtamiskyvyilleen, tyydytyksen vallanhimolleen. He ovat nostattaneet uskonsotia. Lestadiolaisten joukosta on löytynyt tavattoman hyviä organisaattoreita, ihmismielen insinöörejä. ”