Hakomaja.net

Kalevan Kirkonmäellä-kolumnissa 12.4.2010 Steven Naatus, Tuiran seurakunnan kappalainen, pohtii otsikolla ”Elämää häkissä” aluksi häkki- ja tuotantoeläinten oloja ja päätyy kysymykseen: ”Entä jos minäkin olen vain osa jättimäistä tuotantolinjaa…” Jatkossa hän pohtii maahanmuuttokeskustelun sanavalintoja ja sloganeja.

Talous ja tuotannon tehokkuus sekä elämänhallinta ja muutospelot johtavat seuraaviin ajatuksiin kolumnin lopussa:

”Hallitsemattomuudentunne aiheuttaa epävarmuutta ja epävarmuus tuo mukanaan pelon. Muutoksen keskellä pelolla ja sulkeutumisella voi olla yhteisölle kohtalokkaita seurauksia, se nähtiin esimerkiksi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen 1970-luvun kriisissä.

Kun muutos ahdistaa eikä siihen voi vaikuttaa, olo on kuin pelokkaalla eläimellä häkissä. Ahtaassa häkissä tulee ärhennelleeksi ja pureksineeksi toisia lähelle sattuneita. Kaikki lähelle tuleva outo ja muukalainen pelottaa. Ankeassa häkissä virikkeeksi voi riittää joutava päivänpoliittinen kohu tai mitäänsanomaton viihde.

Häkki on ihmisen mielessä. Sitä ei voi poistaa ulkopuolisella pakolla. Häkin avaan vain pelon väistyminen, kokemus siitä, että oma arvo ei ole riippuvainen suhdanteiden vaihteluista eikä toisen hyväksynnästä. Kuten psalmintekijä sen sanoo: ”Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän siitä.”

Jonkinmoista symboliikkaahan tuo kolumnin loppu sisältää?