Hakomaja.net

Kaleva 7.5.2010 Lukijalta Kansan kaikuja Pohjois-Suomesta –sivulla kirjoittaa ”Onko oikein, että lyötyä lyödään” ja lehti julkaisee kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. (Lukijan parempi jättää järkyttävä teksti kommentoimatta tai korostamatta.)

<<<<< Uskonnollisten yhteisöjen toiminta

Kalevan pääkirjoitus (6.5.) puuttui syntyneeseen pedofiliakohuun ja sen yhteen hätkähdyttävimpään piirteeseen, joka tuotiin esille myös Helsingin Sanomien Syntisten piiri –jutussa (1.5.).

Lainaus Kalevan pääkirjoituksesta: ”Sellaiset henkilöt, jotka ovat pyrkineet nostamaan omat tai tuntemansa hyväksikäyttötapaukset liikkeessään julki, ovat joutuneet rajun painostuksen tai parjauksen kohteeksi.”

Saman lehden Lukijalta –palstalta: ”Yhteisöt, jotka eivät kykene kohtaamaan ristiriitoja ja pahuutta muuten kuin ajattelemalla, että ne voidaan siirtää kuin paketti itsen ulkopuolelle, toimivat usein epäeettisesti.”


Itse en ole pedofilian uhri, eikä lähipiirissäni ainakaan toistaiseksi näitä tapauksia ole ilmi tullut.

Mutta olen kokenut muunlaista ihmisoikeuksia loukkaavaa pahuutta, myös seksuaalisesti luonnotonta, omassa avioliitossani (olen eronnut), ja haluan kertoa kokemukseni tämän tiimoilta.

Kun piinattuna, pahoinpideltynä ja seksuaalisesti häväistynä otin yhteisön johtohenkilöihin (2-3) yhteyttä, saadakseni tukea ja ainakin myötätuntoa, osakseni tulikin juuri tuota kovuutta, johon edelliset sitaatit viittasivat ja minusta tehtiin syyllinen.

Tämä tuntuu olevan ainakin tämän uskonnollisen yhteisön toimintakulttuuri.


Onnekseni olen lapsuudenkodistani (vanhoillislestadiolainen, tervehenkinen koti) saanut kannattelevat elämän eväät, ja näistä olen saanut voimaa halki näiden raskaiden vuosien.

Toki olen myös ammattiapuun turvautunut.

En ole liikkeestä lähtenyt, koska koen, että minulla on se sama lapsuudenusko edelleen, ja siitä saan voimaa, mutta tiedän, että tämän laatuisen kovuuden ja tuomitsevuuden vuoksi jotkut henkilöt ovat myös katsoneet, että eivät kerta kaikkiaan voi enää katsoa kuuluvansa tähän yhteisöön. Jotkut taas alistuvat tähän kurinpitoon ja katsovat sen tulevan Jumalalta. >>>>>

Yksi lause masensi minua tosi paljon. Tuo, että en ole lähtenyt liikkeestä!

Monet vl-ihmiset kestävät uskomattoman paljon kaikenlaista väärää kohtelua ja hengellistä painostamista, mikä tulee joltakin toiselta vl:lta. Kuitenkin he kaiken kokemansa jälkeen jäävät yhä 'kannattamaan' tuota yhteisöä. Ihan kuin muualla, ulkopuolella vl:n, ei olisi elämää eikä taivastoivoa! Sitähän opetetaan vl-lapsille pienestä pitäen!

Toki vl-irtaantuminen on vaikeaa, melkein mahdotontakin. Siksi onkin niin murheellista, että muutamat pers.häiriöiset ymv. saavat siellä hallita pienemmissä ja isommissa ympyröissä. He kai tietävät vaistomaisesti, että heillä on työrauha ja homma onnistuu. Kukaan uhri ei valita ääneen ja valittaminenkin on turhaa, kun kukaan ei ota tosissaan tai kääntää asian valittajaa vastaan.

Voisinko jo nyt kiittää vl-hoitajiani siitä, ettei minulla ollut mahdollisuutta jäädä sinne vaivoineni ja kysymyksineni, vaan minut hoidettiin ulos - yhtenä tosi pienenä yhteisön ongelmana?

Mutta monta 'liian' kilttiä sinne jäi ja siellä on yhä!
Sairaan uskonnon uhreja taitaa olla melkoisesti?

Samoin ihmetelen minäkin. Mutta ehkä on niin että liikeen ulkopuolella ei ole mitään. Eihän se tavatonta ole että yhteisö hylkää kokonaisuudessaan jos sanoudut irti liikeestä.

Itselleni omantunnon kysymykseksi nousi se voinko seistä samassa joukossa niiden kanssa jotka tekvät noin. Niiden kanssa jolta tuollaisessa tilanteessa löytyy vain täydellinen kovuus ja tuomitseminen.

Ymmärrän sen ettei inhimillisesti puhdasta seurakuntaa jossa ei mitään olisi on mahdonta löytää täältä ajasta. Mutta en todellakaan halua olla joukossa joka ei myönnä tätä vaan ulkoistaa pahuuden omasta joukostaan. Pelkäänpä että tulaan näkemään vielä väite että näitä ja muitakin tekevät eivät ole uskovaisia eivätkä kuulu "tähän joukkoon".

x-vl kirjoitti:


Tuo kuvio persoonallishäiriöisten kohdalla toistuu, joka paikassa. Ongelman tuo vielä se, että on "hengellistä" valtaa.
Vaihtoehtoja taitaa silloin vain yksi. Ota jalat alle ja juokse ja lujaa karkuun. On ihan sama tekeekö sen heti vai vasta viiden vuoden päästä täydellisesti romuttuneena. Vaikuta kaukaa ja älä koskaan sano, että persoonallisosuushäiriöinen vaan liero. Näin säästyt käräjiltä.

Kyse on siis hajota ja hallitse. Ennekuin uhri tajuaa niin hän on jo manipuloinut ympäristön etukäteen.

Olen samaa mieltä Eijan kanssa. Lierojen kanssa on oltava ovela ja kaukaaviisas.

Mutta jos on niellyt monenmonta taivaallista narskukoukkua, niin ei ne välttämättä irtoa helposti.

Kun uhri tajuaa tilanteen, alkaa hänen salainen irrottautuminen. Ja sitten äkkiä karkuun, eikä perään saa katsella.
Enää ei saa haikalla kuviteltuja ihania narskuvalheita!

Nämä lierot osaavat käyttää uskoa ja uskontoa omankin valta-asemansa vahvistamiseen ja ihme kyllä saavat siihen vl-yhteisöltä tukea tai ainakin armoa ja ymmärrystä.
Toisin kuin pahoinvoiva uhri!