Hakomaja.net

Kaleva 12.5.2010 Lukijalta - Kansan kaikuja Pohjois-Suomesta

Tiedossahan on laajasti huhuja ja tietoakin ”lestamafian” toimista kirkollisissa, valtiollisissa, kunnallisissa ympyröissä, samaten vaikkapa työelämän eri kiemuroissa. Keskinäisiin vl-suhteisiin ja vl-rippiin niiden voi ajatella liittyvän, vaikka oikeudellista näyttöä noihin salaseuraisiin vedätyksiin on vaikeampi löytää. Harvoin esim. uutisoinnissa asiat tulevat oikeassa muodossa julki – faktoja kun tahdotaan salata. Sananvapauden kannalta pelottaa ”vl-mafian” mahdollinen invaasio mediaan, mutta sehän torjutaan katsojien ja lukijoiden joukkopaolla.
Median ja vaikkapa yksilön uhkailut eivät ole mitään uutta vl-käytäntöä, vaan perinne 70-luvulta, ja tuntuu olevan edelleen jonkinasteisessa käytössä. Tosin ei julkijulkeana, vaan kulissien takana. ”Sairaiden yksilöiden tekemiä” kuuluisi varmaan vl-selitys ja jatkuisi ”teoillaan ovat uskonsa kieltäneet”??

Vanhalla tulee väistämättä mieleen, kuinka SRK eväsi arkistoaineistonsa eräältä gradun tekijältä ja gradun aihekin siinä vaihtui. Salaamalla ja odottamalla ajan sekä unohduksen meren vievän tutkimattomat asiat ihmisten mielistä SRK ei voita mitään, vaan menettää kaiken. Etsikkoajat ovat SRK:n osalta ohi, nyt asia toisensa jälkeen tulee julki ja savijaloille rakennettu uskonkyhäelmä järkkyy ja murenee.


<<<<<< SRK kaunistelee totuutta

SRK:n johtajien Olavi Voittosen ja Aimo Hautamäen kirjoituksessa (Kaleva 9.5.2010 Lukijalta) puhuttiin kauniisti vanhoillislestadiolaisten esivaltauskollisuudesta ja siitä, että yhteiskuntaa ja esivaltaa vastaan tehdyt rikokset pitää tunnustaa ja saattaa poliisitutkintaan.

Pitkäaikaisen lehtimies-, kustantaja- ja tutkijakokemukseni perusteella voin sanoa, ettei tämä kaunis puhe ole todellisuutta ainakaan Kuusamon vanhoillislestadiolaisuuden ja kepun yhteiselon oloissa.

Kuusamon seurakunnan historiaa 1970-luvulta kirjoittaessani jouduin kokemaan, että vaikka käsikirjoitukseni, joka koski seurakunnan suhteita yhteiskunnallisiin liikkeisiin kuten työväenliikkeeseen 1900-luvulla, julkaisu yritettiin estää.

Asialla oli historiatoimikunnan sihteeri vl-pastori Osvald Carlson.

Tutkimus kuitenkin julkaistiin sopimuksen mukaan. Kiitos kuuluu historiatoimikunnan puheenjohtajalle kihlakunnantuomari Pekka Leppäsaajolle, joka jämerästi piti tutkijan oikeuksista kiinni.

Kysymys oli lestadiolaisten toimien piilotteluyrityksestä suhteessa kommunisteihin. Myöhempi kirkkohistoriallinenkin tutkimus on tullut samoille linjoille. Vl-liike on torjunut demarit ja kommunistit. Se oli tutkimukseni ydin ja sitä ei olisi saanut sanoa.

Vanhoillislestadiolaisten toimesta tapahtunut rikollisuuden suoranainen suojelu oli Kuusamossa 1995 - 1996 menossa ollut Rukan kaavoitukseen liittyvä Tulihta-juttu.


Toimiessani paikallislehti Koillismaan Uutisten kustantajana ja päätoimttajana lehteni yritettiin poliittisin toimin lakkauttaa, koska julkaisin rikostutkimuksen edistymistä koskevia uutisia.

Yritys tapahtui kunnanhallituksen puheenjohtajan, vanhoillislestadiolaisen Osvald Carlsonin ja keskustan silloisiin johtajiin kuuluneen Reijo Ronkaisen johdolla.

Kokoomuksen, demarien ja vasemmistoliiton ryhmänjohtajat eivät lähteneet mukaan, ja hanke raukesi. Asia oli julkisuudessa silloin.

Sain myös nimettömiä muilutus-, mökinpoltto- ynnä muita uhkauksia, mikäli jatkan rikosasian tutkimuksen seurantaa. Dokumentteja on tallella.


Kun rikosepäilyt kunnanjohtaja Erkki Juntusta vastaan olivat menossa sanotussa Tulihta-jutussa 1995, kunnanvaltuustossa kysyttiin kunnanhallituksen puheenjohtajalta vanhoillislestadiolaiselta Osval Carlsonilta, aikooko kunnanhallitus käynnistää tutkimukset Juntusta vastaan, Carlson vastasi kieltävästl.

Löytyi kuitenkin neljä valtuutettua, jotka tekivät tutkintapyynnön ja aikanaan tuomittiin kunnanjohtaja, nimismies, kaavoitusjohtaja, EVO-johtaja ja pankinjohtaja vapausrangaistuksiin ja po. virkamiehet virkansa menettäneiksi.

Osvald Carlsonin toimia kunnanhallituksen puheenjohtajana tässä jutussa ei koskaan tutkittu.

Toisin kuin SRK:n miehet puhuvat, Carlsonin olisi tullut kunnanjohtajansa esimiehenä saattaa asia tutkintaan. Sitä hän ei tehnyt.

Kuusamon kunta / kaupunki ei ole koskaan sanoutunut irti Tulihta-rikollisuudesta.


Käsittääkseni rippisalaisuus on eräs vl-salailun syy.

Uskonveljelle tunnustettu esivaltaan ja yhteiskuntaankin kohdistunut rikos on armonmereen upotettu, eikä sitä tarvitse sieltä enää naarailla.

Matti Kyllönen
filosofian tohtori
Oulu>>>>>

Yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnallisuutta:

Kaleva 12.6.2010 PÄÄKIRJOITUS (viite: www.kaleva.fi/uutiset/heratysliikkeet-nayttavat-voimia/858443 )

Pääkirjoitustoimittaja keskittyy kesäjuhlien voimainnäyttöön ja yhteishengen luontiin unohtaen tyystin niiden jatkuvasti lisääntyvän kaupallisuuden: ovathan juhlat huomattavasti kaupallisemmat rahankeruujuhlat kuin esim. ”köyhäin” nuorten rock-festivaalit, joissa rahaa käytetään vain välttämättömimpään.

Kuten urheilukilpailuissa lienee ”oikeudet omistava” SRK suurin nettoaja, mutta onhan sillä maksettavanaan uusi toimitalo ja nelisellekymmenelle palkatkin. Ei ole harvinaista, että jumalanvaltakunnan kolehtien lisäksi joudutaan keräämään uhrilahja myös ”järjestävälle seuralle” tai kuten viime kesänä: erityinen telttamaksu, neljännesmiljoona! Sen, Hautamäen pitämän kerjuupuheen voi vielä kuulla sielunsa korvin (vaikkei sitä olekaan julkistetuissa puheenvuoroissa): lapsienkin tulee pyytää vanhemmiltaan parikymppiä ja kantaa se ”Baalin päniköihin” maksaakseen istumapaikkansa teltassa tuleviksi vuosikymmeniksi. (korostukset lukijan)



<<<<< Herätysliikkeet näyttävät voimia

” Perjantaina julkistettu, kolmessa maassa tehty tutkimus osoittaa, että yhteydet erilaisiin uskonyhteisöihin lisäävät suvaitsevaisuutta. ”


Kirkollisten kesäjuhlien järjestäjät korostavat tapahtumiensa avoimuutta. Selvimmin nuo kokoontumiset silti vahvistavat hengellisten liikkeiden jäsenten yhteenkuuluvuutta.


K. LEHDEN KANTA Samaan aikaan kun politiikassa on menossa kesän superviikonloppu, järjestetään myös kesän suurista kirkollisista kesäkokoontumisista ensimmäinen. Kyseessä ovat tänä vuonna Varkaudessa pidettävät lähetysjuhlat.

Nuo Oulussa pari vuotta sitten järjestetyt juhlat poikkeavat muista hengellisistä kesätapahtumista siinä, että yhteen ei tulla niinkään herätysliikkeen tai muun hengellisen suunnan perusteella. Koolle tulevat eri suuntauksista ne ihmiset, jotka kokevat kirkollisen lähetys- ja kehitysyhteistyön sydäntään lähellä olevaksi.

Enin osa Suomen kesän hengellisistä juhlista kokoaa kuitenkin väkeä nimenomaan herätysliikkeiden tai kirkon ulkopuolisten vapaiden suuntien kannattajuuden pohjalta. Helluntaiherätyksen väki kokoontuu juhannuksena Keuruulla, sen jälkeen yhteen tulevat kirkon herätysliikkeistä esimerkiksi vanhoillislestadiolaiset suviseuroihinsa, evankeliset evankeliumijuhliinsa ja heränneet eli körtit herättäjäjuhliinsa.

Evankelisluterilaisessa kirkossa toimivien herätysliikkeiden kesätapahtumiin kokoontuu yhteensä arviolta 140 000 ihmistä. Kun mukaan laskee kirkon ulkopuolisten vapaiden kristillisten suuntien tapahtumat, osallistujien kokonaismäärä nousee lähellä pariasataa tuhatta.

Juhlat ovat järjestäville tahoille tärkeitä hengellisen sanoman välittämisessä ja yhteenkuuluvuuden tunteen nostattamisessa mutta tapahtumista halutaan voimannäyttöjä ulospäin. Juhlista suurimmat kuten suviseurat, herättäjäjuhlat ja helluntaiherätyksen juhannuskonferenssi kymmenine tuhansine majoittuvine vieraineen merkitsevätkin jo käytännön tasolla melkoista voimainponnistusta.

Samalla kesäjuhlien kirjo kertoo myös Suomen hengellisen kentän jakolinjoista. Ja ne pikemminkin lisääntyvät kuin vähenevät. Esimerkiksi takavuosina vielä yksille juhlille mahtuneet rukoilevaiset ja evankeliset kokoontuvat jakautumisensa jälkeen kaksille juhlille.

Raja-aidat eivät kaikkien juhlia järjestävien tahojen välillä ole järin korkeita, mutta kyllä sellaisiakin on. Jyrkimmillään kesäjuhlien puhujan viestinä voi olla varoitus siitä, ettei muiden suuntien juhlille pidä mennä.

Ehkä joskus kuitenkin kannattaisi. Perjantaina julkistettu kolmessa maassa -- Saksassa, Sloveniassa ja Suomessa -- tehty tutkimus osoittaa, että yhteydet erilaisiin uskonyhteisöihin lisäävät suvaitsevaisuutta. Suomessa kesän hengellinen tarjonta on sen verran laajaa, että tietyn liikkeen aktiivisen kannattajan on helppo tarkistaa omien ennakkokäsitystensä paikkansapitävyys piipahtamalla jonkin toisen liikkeen kesätapahtumassa. Se tuskin on kenellekään vahingoksi.

Tänä vuonna suuria hengellisiä kesäjuhlia ei järjestetä Oulun seudulla eikä muuallakaan Pohjois-Suomessa. Ensi vuonna tilanne on aivan toinen, sillä kirkollisista juhlista kaksi suurinta eli suviseurat ja herättäjäjuhlat pidetään alueella peräkkäisinä viikonloppuina.

Suviseurat järjestetään viikko juhannuksen jälkeen Lumijoella ja herättäjäjuhlat viikon päästä suviseuroista Oulussa. >>>>>