Hakomaja.net

Kaleva 16.5.2010 Lukijalta - Kansan kaikuja Pohjois-Suomesta

Mukavaa saada näitä vl-tapakäytäntöjä suurenkin yleisön tietoisuuteen. (korostukset lukijan)

<<<<<< Anteeksianto

On taottava kun rauta on kuumaa, elikkä suoraan asiaan. Kauniita kirjoituksia lestadiolaisen rauhanyhdistyksen johtohenkilöiltä. Opetus on oikea, niin pitää ollakin, miten kirjoitatte. Mutta kun se ei toimi.

Miksi teillä on edelleen käytäntö, että seuroissa nostetaan käsiä ylös ja seurapuhuja lukea posmittaa tietyillä sanoilla synnit anteeksi.

Kädennostajalla on se käsitys, ettei tarvitse sen kummempaa ripittäytymistä, ja kun anteeksi annettuihin tekoihin ei puututa, se on sillä selvä.

Odotan, että seuraavan kerran kun uskovaiset yrittävät tätä totuttua oikotietä, saarnamies sanoo: ”Räpylät alas, ei syntejä niin helpolla anteeksi anneta. Mene sen luo, ketä vastaan olet rikkonut, tunnusta hänelle tekosi ja jos kykenet nöyrtymään, mikä ei ole suinkaan helppoa (turha teeskennellä nöyrää, se paljastuu) ja pyydä häneltä anteeksi.”


Ei ole olemassa tahoa, millä perusteella voisi vaatia saamaan tekonsa anteeksi. Vaikka piispat ja papit ja vaikka paavikin lupaisi synnit anteeksi, sillä ei ole mitään merkitystä.

Ne voi saada anteeksi vasta, kun on itsensä kanssa käynyt syvän kamppailun, tunnustanut tekonsa asianosaisille jopa tarvittaessa maalliselle esivallalle ja itse antaa itsellensä tekonsa anteeksi.

Siihen kuuluu ehdottomasti parannuksen tehneen uudenlainen elämä, jossa ei enää tietoisesti tehdä vääriä tekoja. Itselle anteeksi antaminen on ehdottoman tärkeää, sillä armoton itselleen on myös armoton muille.

Uskovaiset elämöivät Jeesuksen verellä. Se läträäminen saisi loppua. Riittää, kun muistuttaa ahdistuneelle ihmiselle Jeesuksen sanat: ”Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.” Se ehkä tarkoittaa: ihmisellä on oikeus nauttia elämästään virheitä tehtyäänkin, kunhan parantaa elämäntapansa.

Marja-Liisa Salmela, Ylivieska

PS. Odotan päivää, jolloin lestadiolaisten seuroissa myös nainen saa saarnata.



>>>>>

Miulle ei oo tullu ikinä mielen viereenkään, että joku "vilkuttelisi" seuroissa nk. nimellisiä syntejä anteeksi. Kyse on mielestäni enempikin siitä, että haluaa saarnan alla kuulla ihan omakohtaisen lohdutuksen heikolle ja epäileväiselle uskolleen.

Kirjoittaja odottaa, että joku päivä nainen saarnaisi seuroissa. Heh; mitä se muuttaisi, vilkuttelukäytäntöä vai...? Kumma juttu kun mua ei nappaa olleskaan tuo naispuhvelius eikä naispappeus. No, ihmisillä on eri aiheet kipuiluille ja pohdinnoille.

Mitä tuo aloittaja kirjoittaisi joka sunnuntaisesta synnintunnustuksesta ja anteeksiantamuksesta evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalveluksessa..????

M. Urahtaja vinkkasi ihan oikein. Rippi tapahtuu luterilaisen kirkon määrittelyn mukaan:


(Aamenesta öylättiin, kirkollinen sanasto.)

Erona on se, että Suomen lain mukaan törkeä rikos on ilmoitettava aina poliisille, silloinkin kun sen on saanut tietoonsa ripittäytymisen kautta.

Tästä poikkeus ovat vain pappi ja seurakunnan lehtori. Mutta nyt ollaan panemassa lakiuudistusta liikkeelle, että myös he joutuvat ilmiantamaan rikollisen.

Maallikon ja maallikkopuhujan on kuulunut tähänkin asti tehdä aina rikosilmoitus jos ripissä on paljastunut rikos, toisin kuin SRK:n johtajat Voittonen ja Hautamäki ovat julkisuudessa viestineet. Käytännössä he ovat kehottaneet ihmisiä olemaan noudattamatta ilmoitusvelvollisuutta.

Se taas on rikos. Pahimmillaan siitä voi joutua linnaan. Kuten Johannes Alaranta on rauhan tervehdyksessä sanonut.