Hakomaja.net

Näkyvyyttä ja ”luotettavuutta” uutisoinnissa?

Eilinen Kaleva uhrasi vajavan puoli sivua ”vl-edustusperheen” matkavalmistelujen esittelyyn ja tänään jatko-osaan samaisen verran. Kokonaisuudessaan tänään sentään koko sivu tavanomaista suvishuttua! Paikalla taitaa olla yksi lehden toimittajakin, lisäksi uutisia lehteen toimittaa Karjalaisen toimittaja ja kuvaa Pohjolan Sanomien kuvaaja.

Tavallisen lässyn-lässyn ohella muutama ”uutis”helmikin:
<< ”…Rauhanyhdistyksiä on Venäjällä vajaa kymmenkunta ja sinne tehdään lähetysmatkoja”
”Lähetysmatkoja tehdään 17 maahan, joten tämä on hyvin kansainvälistä”
Hänen mukaansa suviseurat on myös lähetystapahtuma. >>
- lausumien takana Hannu Heinänen

<< Perjantaina Suviseuroissa huomioidaan erityisesti nuoret. ”Rakkaudesta –puheenvuoro” on seurojen ainoa nimenomaan nuorille suunnattu puheenvuoro. >>
…mutta jo tänään torstaina kuvateksti kertoo:
<< Seinäjokinen Jussi Rentola nousi puhujapönttöön puhumaan rakkaudesta. 30 minuutin puheessa oli tilaa myös pienelle inspiraatiolle… >>

…oraakkeleita ovat toimittajat!?

Karjalaisen nettilehden peräkkäisiä otsikoita:
- Suviseurat käyntiin virallisilla avajaisilla
- Brax selvittää mahdollisuuden sallia homoavioliitot

Liekö tässä jonkinlaista kausaalisuutta?

Lisää:

Netti-Kaleva:

Mitähän ne oikein odotti, jos tuo on maltillinen? Voittonen lisäksi keksinyt taas uuden sanan: parisuhdekäyttäytyminen. "Me emme puhu parisuhteesta, vaan aviosuhteesta."

Vähän OT mutta on pitkään hämmästyttänyt miten uskontopiirit ovat "omineet" avioliiton.

Se ei alkuaan historiallisesti ollut uskonnollinen vaan maallinen, juridinen sopimus. Juridiikalla se nytkin hallinnoidaan Suomessa: avioliittolaki. Hengelliset kommervenkit ovat myöhäisempää kermavaahtoa päälle siihen, kun valtiollinen hallintotoimi oli alkuun kirkon hallussa.

Ja mikäpä se siinä, jos onnen puolesta rukoilu yhä tänään vahvistaa liittoon sitoutumista tai on tunnelman puolesta kiva, niin siitä vaan.

Voittonen puhuu ristiin. Yhtäältä hän on huolissaan avioeroista, ja sitten hän kuitenkin vastustaa sitä, kun kaksi ihmistä haluaa sitoutua elämänmittaiseen liittoon. Miten se on Voittoselta pois jos ne kaksi onnellista sattuvat olemaan samaa sukupuolta?

Homoliitot eivät uhkaa heterojen avioliittojen pysyvyyttä mitenkään. Itse asiassa asetelma vahvistaa avioliittoa instituutiona entisestään. Sen arvostus voi edelleen kasvaa. Ja kaikki tutkimukset osoittavat että niin heterot kuin homot arvostavat ja tavoittelevat mielellään pitkää rakkauteen ja sitoutumiseen perustuvaa parisuhdetta.

Kertoo hyvää tämän maan ihmisistä että niin suuri enemmistö kansalaisista ja lähes kaikki merkittävät puolueet kannattavat sukupuolineutraalia avioliittoa.

Kalevan maitopartatoimittajan kannattaisi tehdä pohjatyöt ja harrastaa lähdekritiikkiä ennen kuin Kalevan Kommentissaan 3.7.2010 ”Miksi tämä on niin hämmentävää?” kirjoittelee mm. seuraavaa (kuin pässi narussa… ja harjaantunut asiantuntijalukija naurussasuin moista tavailee) tai "raportoi" suoraan suuhun syötettyä propagandaa sellaisenaan:

<<<<< Median edustajalle kaikki on yritetty tehdä mahdollisimman mukavaksi. Apua saa niin suunnistuksesssa kuin haastateltavien etsinnässä.

Hyvään julkisuuskuvaan on panostettu paljon.
…

Toimittajalle suviseurat ja lestadiolaisuus eivät kuitenkaan ole helppoja aiheita – pinnan alle on vaikea päästä.

Haastateltavista on hankala saada sellaista otetta, johon uutistyössä on tottunut.
…

Lestadiolaisten suviseuroilla korostama lähimmäisenrakkaus ei kuitenkaan ole haihattelua.
…

Seurakunta on oiva vastaus yksinäisyyteen. >>>>>


Kuinka paljon kaipaakaan karpomaista otetta näiden pullamössötoimittajien toimiin! Pari viikkoa on poikanen etuajassa ja hieman väärässä paikassa – jääköön odottelemaan Ilosaarirockia Pohjois-Karjalaan ja tehköön raporttejaan sieltä!

Mikki, mediakriittinen asenteesi lestadiolaisuuteen liittyvään kirjoitteluun on hyvin tervetullut. Saman on moni pannut merkille. En ole seurannut tämänvuotista suviseurauutisointia, mutta samanlaisen käsityksen olen viime vuosina saanut. Toimittajat ovat naiivisti ottaneet sanasta sanaan vastaan kyselemättä heille SRK-tiedotuksen tarjoamat näkemykset ja mielipiteet. Mikäs sen helpompaa, varsinkin kun suviseurajuttuja ei nähtävästi anneta asiantuntevimpien toimittajien tehtäväksi. Juttu on äkkiä valmis ja pääsee nopeasti kahville.

Toimittajat lukevat lestadiolaisuutta pitkälle vapaiden ja riippumattomien yksilöiden katsomuksellisena ratkaisuna (silloinkin kun yrittävät kirjoittaa ns. yhteisöllisyydestä), mikä modernissa individualistisessa maailmassa on tietenkin toimittajalle itselleen se ilmeisin asennoitumistapa. Se ei tietenkään alkuunkaan pure lestadiolaisuuden tyyppiseen kollektivistiseen yhteisöön. Mutta toimittajilla ei kertakaikkiaan ole työkaluja eritellä herätysliikkeen monisäikeisen yhteisöllisen luonteen sisältöä ja näkymättömänä pysyttelevän vallankäytön todellisia seuraamuksia.

Ammattitoimittajat ovat viime aikoina nostaneet esiin sen, että uskontoaiheet ja uskontojen poliittinen ja yhteiskunnallinen merkitys on vahvasti nousussa Suomessa ja maailmalla. On todettu, että niiden käsittely vaatii medialta syvempää asiantuntemusta ja kokeneita, yhteiskunnallisiin ja historiallisiin taustoihin perehtyneitä ammattitaitoisia toimittajia. Tässä yhteydessä tuijotetaan tietenkin yleensä ulkomaille ja puhutaan islamin laajenemisesta ja toisaalta vaikkapa Yhdysvaltain vaikutusvaltaisesta kristillisestä äärikonservatismista. Italian krusifiksikiista ja muutamissa maissa Euroopassa käynnissä oleva burkhakeskustelu ovat konkretisoineet sitä, että uskontoihin liittyy monenlaisia valtaan liittyviä juridisia ja ihmisoikeusongelmia.

Kuten muuallakin yhteiskunnassa (esimerkiksi lainsäädännössä), myös toimittajien tietoisuudessa onkin sitten sokea piste, kun pitäisi tarkastella oman maan uskonnollisia liikkeitä. Eletään luuulossa, että ne jo tunnetaan, ja niitä katsellaan vain uskonnollisessa kontekstissa. Siinä yhteydessä ne määäritellään yhteiskunnallisesti ongelmattomiksi, yksinkertaistaen ev.-lut. kirkon "harmauden rikastuttajiksi". Lapin yliopiston lestadiolaisuutta koskeva uusi tutkimus saattaa tuottaa tähän uutta otetta.

mikki kirjoitti:
Samaa voi sanoa Iltalehden toimittajasta, joka selvitti "Totuuden vanhoillislestadiolaisista". Ei voinut kuin pyöritellä päätään

Siinä vanhoillislestadiolaisuuden mannekiineina oli Aimo ja Kaisu Koskelon perhe, joiden lämminhenkisyyttä toimittaja ylisti maasta taivaaseen. Ei sillä, en itse tunne tai tiedä kyseistä perhettä ja juuri heidän lämminhenkisyyttään minulle ei ole mitään syytäkään epäillä. Hivenen ottaa vain päähän kun toimittaja romuttaa käsityksiä mm. vl:ien helvetillä pelotteluista, ym. sillä että tämän yhden perheen yksi ihminen mannekiinimaisessa haastattelussaan sen omalta kohdaltaan torjuu!

Ei minkäänlaista taustatyötä ole tehty kun sokeasti kirjoitetaan lehteenkin:

Eipä tiennyt toimittaja kuinka vähän Raamattua vanhoillislestadiolaisuudessa luetaan ja kuinka Raamattua pidetään jopa suorastaan niin vaarallisena, ettei sitä suositella ominpäin lukea ilman "ohjausta".

Suorastaan huvittavaa oli myös "15 kovaa kysymystä", joista osaan Aimo Hautamäki vastaili suvereenisti töysin ohi, eikä toimittaja esittänyt tarkentavia kysymyksiä tai edes uusinut kysymyksiä, joihin ei saanut minkäänlaista vastausta

Tässäpä nettiversiot iltalehden lööpeistä:

Iltalehti selvitti: Totuus vanhoillislestadiolaista
Jättikoirat uhkaavat lestadiolaisten Suviseuroja

Enempää en jatka,mutta älä admata puhu muunneltua totuutta. Viikon aikana on kolme kertaa seurapuheessa (srk:n jäsen ainakin kerran) kehoitettu lukemaan raamattua itse. Nämä olen sattunut kuulemaan.

"Raamattua pidetään jopa suorastaan niin vaarallisena, ettei sitä suositella ominpäin lukea ilman "ohjausta". "

j.k. Korjasin nyt,kun olet käskenyt korjata,jos sivuillasi on virheitä.

Kyllähän oli Iltalehden toimittaja "löytänyt" varsinaisen kiiltokuvaperheen juttua varten. Ei särön säröä julkisivussa. Mikä harmonia, mikä auvoinen olo...

Jännä mielleyhtymä tuli mieleeni asian tiimoilta.
Kun länsimainen toimittaja menee Pohjois- Koreaan, niin toimittajalle ei suinkaan esitellä tavallisen kansalaisen elämää.
"Unohdetaan" kertoa se, että tavalliset kansalaiset näkevät nälkää, heille ei ole tarjolla sähköä, autoista puhumattakaan.

Hyvin on SRK:lla hallussa tuo mediapeli. Vetää melkein Aplelle vertoja

Koskahan se tavallinen rivi- perheenäiti uskaltaisi julkisuudessa kertoa väsymyksestään. Kertoa siitä, miten uupunut on, kun ei keho saa levätä synnytysten välillä. Miten ei jaksaisi ruokkia, vaatettaa, siivota...

Ai niin: Sitä päivää ei tule, jolloin moista kuultaisiin. Jos joku uskovainen äiti julkisesti avautuisi, niin silloin ei ko. äitivoi olla oikeasti uskomassa. Eihän noista uskonnon nurjosta puolista puhuta ulkopuolisille. Ei mielellään puhuta edes liikkeen sisällä.
Uskomisen tilahan siinä kyseenalaistettaisiin välittömästi.

Keisari ilman vaatteita... Nähdään asian tila, muttei ääneen sanota.
Jatketaan hymistelyä....