Hakomaja.net

Lainaus Suomi24 palstalta.

Johdanto avauksessa:

SYT-rahoista

Joulukuussa 1974 vl-puhujien keskuuteen levisi nimetön kirje "PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA". Tuossa kirjeessä kyseltiin mm.: "Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet puoluetukirahoja` vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle."

Kirjoittajalla ei näytä olleen yksityiskohtaisia tietoja jo vuosia sitten vastaanoteuista SYT-rahoista, mutta oikeilla jäljillä hän joka tapauksessa oli. Siksi Päivämies tarttuikin välittömästi vuoden 1975 ensimmäisessä numerossa "nimettömiin kirjeisiin ja kirjoituksiin" ja leimasi kirjeen eriseuraiseksi, kaunaiseksi ja valheeliseksi. Kirjettä ruodittiin kovin sanoin niin pääkirjoituksessa kuin puhujien kokouksesta kertovassa pääjutussakin. Lukijalle ei kuitenkaan paljastettu kirjeen eräitä kiperiä yksityiskohtia. Mm. SYT-rahoista, joihin kirjeessä aivan selvästi viitattiin, vaiettiin täysin. Sen sijaan SRK_n miehet alkoivat vuoden 1975 alusta vaakuuttelemaan, ettei tileissä ja taloudenhoidossa ole mitään hämärää ja että nyo väittettiin lähtevät väärästä hengestä.
...

Lähde:
Suomi24 - Vanhoillislestadiolaisuus

Myöhemmin samassa Suomi24:n avauksessa esitettiin koko kirje:

Koko kirje

"(merkintä: Saapui 11/12 – 74)


PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA

Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).

-Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.

-On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.

-Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.

Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.

-Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:

”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.

-Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.

Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
(kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.

Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.

Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:

-Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja”vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.

-Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä.

– Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon. Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.

-Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
(kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.

”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.

Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.

Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
-Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.

Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
--------------------------------------"

Lähde:
Suomi24 - Vanhoillislestadiolaisuus

Oliko tuo asia kuitenkaa tuon kirjeen pääasia?

keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category...0000000490&posting=22000000035387495

En olisi lainkaan varma että tuo yksitään on ollut syy tuon kirjeen lähettämiseen. Siitä kuitenkin käy esille myös huoli siitä mihi hoitkokoukset tulevat johtamaan jos niitä ....

Ja sitten siitä käy myös ilmi selkesäti pelko. Tuo ei ole vain normaalia ihmisten tuntemaan kainoutta toisten edessä vaan ihan silkaa pelkoa.

Kiitos muuten kun otit tekstit talteen itselläni oli se auki tuossa pöydällä ja laitoin sen muualle talteen heti kun se ilmsetyi palstalle.

keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category...0000000490&posting=22000000035390041

Päivämies 1.9.1976 Pääkirjoitus

KRISTUKSEN KIRKKOLAKI

Niin kuin ulkonaisessa kirkossa ovat omat säädöksensä jumalanpalvelusmenoon ja kaikkien kirkollisten toimitusten hoitamiseen, niin on myös Kristuksen kirkossa, Jumalan valtakunnassa.
Eräs kohta Kristuksen kirkkolaissa on veljesten välisten asioiden hoitaminen. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Ei luonnollinen järki oikein nöyrästi tähän taivu. Tuntuisi paremmin oikeudenmukaiselta, että rikkonut tulee sen luokse, jota vastaan on rikkonut. Miten se voisi olla mahdollista? Eivät luonnollisessa elämässäkään sairaat hoida terveitä, vaan päinvastoin. Aivan samasta syystä hengellisessä elämässä terveet hoitavat sairaita. Aina on mentävä vikaan joutuneen luo viallista hoitamaan, kun ei hän tunne viallisuuttaan. Jos viallinen tuntee viallisuutensa, hän tulee kiireesti hoitoa pyytämään.
Edelleen neuvotaan, että kahdenkesken epäonnistunutta hoitotoimenpidettä jatketaan useamman auttamana ja ellei sekään auta, ilmoitetaan seurakunnalle ja jos siinä vielä tottelemattomuuden osoittaa, pidetään häntä pakanana ja puplikaanina. Näin hoidetaan yksityisiä veljien ja sisarten välisiä asioita.
Usein tähän sotketaan sellaisia asioita, jotka eivät siihen kuulu. Seurakuntaa vastaan tehdyt rikkomukset hoidetaan seurakunnassa. Kun esimerkiksi hoidetaan väärän hengen tai väärän opin erheitä, ovat ne aina syntiä seurakuntaa vastaan. Näiden hedelmänä nousee paljon muuta, jolla seurakuntaa on pahennettu ja joiden kautta väärä henki tunnetaan. Tällaiset asiat eivät kuulu Kristuksen kirkkolain alaiseen hoitojärjestykseen. Julkiset synnit on hoidettava julkisesti seurakunnan edessä.
Hedelmistäkin voidaan mainita esim. television hankkiminen ja sen katseleminen. Tässäkään ei ratkaise se, että omistaa television, mutta se, millainen on asenne siihen. Television ohjelman hyväksyminen ja sen katseleminen on aivan yhtäläinen synti, katseli sitä omasta tai toisen televisiosta. Julkinen alkoholin käyttö jo on julkinen synti, jolla on pahennettu seurakuntaa ja näistä julkisesti nuhdellaan.
Televisiosta ohjelmineen on puhuttu ja kirjoitettu niin paljon, että joka vielä tottelemattomuuden osoittaa, ei kaipaa erikoista puhuttelua, vaan on ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin, etteivät he enempää maata turmelisi.
Vaikein on niiden puolisoiden osa, jotka elävät talossa, johon vastoin uskovaisten tahtoa on hankittu televisio ja sitä pidetään auki yötä ja päivää. Epäuskoinen puoliso epäuskoisten lasten kanssa saattavat vielä oikein tarkoituksella niiden kautta kiusata. Sellaisessa ympäristössä tarvitaan uskoa ja tukea, että varjeltuisi Jumalan lapsena elämän ehtooseen asti. Tällaisilla kiusantekijöillä on murheellinen loppu, Vain Jumala voi niidenkin ymmärryksen avata täällä ajassa ja sitä me rukoilemme.
Katkeruus yhteiskuntaa vastaa ja yhtyminen sellaisiin aatteellisiin ryhmittymiin, jotka tätä katkeruutta kylvävät, ovat samalla nousseet Jumalaa ja Jumalan seurakuntaa vastaan. Nämäkin hoidetaan julkisesti seurakunnan edessä.
Aika on paha ja viettelykset moninaiset. Synninluvallisuus tulee niin hyväksyttävän näköisessä muodossa, että sitä on vaikea synniksi nähdä.
Paljon tarvitaan kuuliaisuutta ja lapsenmielisyyttä, että tallentuisi taivasta varten. Siihen auttakoon meitä armollinen Jumala.