Hakomaja.net

Kirkon (VL)sielunhoito
Miten voi olla mahdollista, että kirkkoon kuuluva herätysliike järjestää sielunhoitoa massamuotoisina tapahtumina, ettei kirkko sitä tiedä?

Miten voi olla mahdollista, että kirkkoon kuuluva herätysliike järjestää joukkokokoustasoisia sielunhoitoja, hoitajina epäpätevät henkilöt?

...
Vanhoillislestadiolaiset johtomies eli SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen on nimittänyt väkivaltaisia rauhanyhdistysten hoitokokouksia ”sielunhoidollisiksi keskusteluiksi”. Tämä on ehdottoman harhaanjohtava väite. Sielunhoito ei koskaan ole uskovaisen julkista häpäisyä ja nöyryyttämistä!

Kirkkomme sielunhoito-koulutuksessa korostetaan aina tiettyjä pääperiaatteita.

1. Sielunhoito perustuu aina ko. henkilön omalle aloitteelle. Eli ihminen itse haluaa keskustella sielunsa tilasta, ripittäytyä tai muutoin saada tukea hengellisessä tilanteessaan. Sielunhoito on siis aina vapaaehtoista. Jo tässä kohtaa hoitokokous-menettelyissä mentiin metsään.

2. Toiseksi, sielunhoito on kahdenkeskistä keskustelua. Jos asianomainen henkilö ei muuta pyydä, eli jos hän ei halua siihen muita ihmisiä, ei pappi tai muu sielunhoitaja siihen muita henkilöitä kerää mukaan. Tässä on toinen kohta, jossa hoitokokouksissa vl-puhujat rikkoivat sielunhoidon etiikkaa.

On myös tapauksia, joissa keksittyä asiaa levitettiin eikä puhuteltavalle koskaan kerrottu puhuttelun syytä puhutteluun. Jos puhuteltava ei hän arvannut asiaa, haluttiin kirkkolakiin nojaten vilpillisesti tulkita, ettei veljesi kuule sinua ja juoruttiin eteenpäin. Menettelyssä ei ollut tarkoituskaan kantaa huolta kenenkään autuaaksi tulemisesta, vaan häpäisemisestä ja nöyryyttämisestä mahdollisimman laajasti.

3. Kolmanneksi, sielunhoitajaa sitoo aina ehdoton vaitiolovelvollisuus. Me papit emme saa edes rikollisuutta epäiltäessä kertoa sielunhoidossa meille uskottuja asioita poliisillekaan. Tässä kohtaa vl-puhujat rikkoivat jälleen raskauttavalla tavalla sielunhoidon periaatteita. Hoitotilanteissahan syntinsä tunnustamaan pakotettu ihminen velvoitettiin kertomaan asioitaan julkisesti mikrofoniin koko paikalle kokoontuneelle rauhanyhdistyksen väelle!!

Piispojemme tulee ehdototmasti selvittää hoitokokouskissa harjoitettu väkivalta ja painostaminen. Lisäksi kirkon tulisi järjestää lestadiolaispuhujille sielunhoidon koulutusta, ettei moinen toistuisi.

Ei tosiaan voi kuin ihmetellä, ettei kukaan kirkkomme piispoista ole puuttunut vanhoillislestadiolaisuuden pahasti kyseenalaiseen käytäntöön.

Kirkkomme palveluksessa on nyt yli sata vanhoillislestadiolaista pappia.

Heille alkaa nousta kiusalliseksi taakaksi yhä edelleen selvittämätön väkivalta, johon he itse aktiivisesti osallistuivat SRK:n käynnistämissä hoitokokouksissa vuosien ajan.

Kirkon palkkalistoilla olevat seurakuntapapit syyllistyivät väkivaltaan ja painostukseen paikallisissa rauhanyhdistyksissä. He häpäisivät ja nöyryyttivät julkisesti tavallisia ihmisiä. He "sitoivat syntiin" ev.-lut. seurakuntaan kuuluvia kristittyjä. Papit kieltäytyivät antamasta ihmisille synninpäästöä, vaikka he tätä anoivat. Tähän menettelyyn ovat syyllistyneet kymmenet kirkkomme papit sadoissa hoitokokouksissa ympäri Suomea, kymmenissä seurakunnissa.

Synninpäästön sijaan lestadiolaispapit vaativat, tekaistuja syytöksiä esittäen, usein hyvinkin vanhoja ihmisiä tekemään julkirippiä seurakunnan edessä, mikrofoniin puhuen. Papit esittivät julkirippivaatimuksen synninpäästön ehdoksi. Lisäksi julkirippi oli määrä tehdä käyttäen tiettyjä täsmällisiä sanamuotoja, joita ihmiset eivät osanneet eivätkä arvanneet. Parannusta pakotettiin tekemään "kososlaisesta hengestä". Kukaan ei ymmärtänyt, mistä "väärästä hengestä" papit heitä syyttivät.

Julkirippivaatimus ja mielivaltainen pakottaminen sopivat huonosti kirkkomme sielunhoitajan työhön. Suomen ev.-lut. kirkko on luopunut julkiripistä jo 1800-luvulla.

Vielä rumempi taakka lestadiolaispapeille on julkisesta, vanhuksiinkin kohdistuneesta häpäisystä ja lähimpien perhe- ja ystävyyssuhteiden katkomisesta, johon he syyllistyivät. Vanhoillislestadiolaiset papit ovat rikkoneet kirkkomme sielunhoidon periaatteita.

Papit kielsivät ketään olemasta tekemisissä "sidotun" eli lestadiolaisyhteisöstä erottamansa ihmisen kanssa. Monelta katosivat ystävät ja sukulaiset ympäriltä, sijaan astui yksinäisyys ja tyhjyys. Papit kielsivät perheenjäseniä olemasta edes puhelinyhteydessä heihin. Vanhus ei saanut tavata edes lapsiaan eikä lapsenlapsiaan.

Sielunhoitajana pappi on sitoutunut pappisvalassa julistamaan anteeksiantamusta ja evankeliumia kaikille sitä anoville. Pappien tulee kirkkomme arvojen mukaan myös kunnioittaa kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia. Heidän tulisi suojella ihmisiä hengellisyyteen naamioituvalta mielivallalta.

Kirkon vanhoissa katekismuksissa julkirippiä - jossa pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnustaa julkisesti seurakunnan edessä rikkomuksensa ja saa synninpäästön - pidettiin hyödyllisenä. Upsalan arkkipiispan Olaus Svebiliuksen mukaan julkisynnin tehneen julkirippi on "ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon." Hänen mukaansa sitomista "ei ole kadotukseksi annettu, vaan sielun parannukseksi ja ojentamiseksi." [64] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämästä julkirippi poistettiin 1800-luvulla[65]

Miikka Ruokasen mukaan hoitokokouksissa oli kysymys pikemminkin painostuksesta, kuin sielunhoidosta.[66] Kirkollisessa sanastossa sielunhoidolla tarkoitetaan kahdenkeskistä, vapaaehtoista keskustelua, jossa sielunhoitajaa sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. [67] SRK:n hoitokokoukset eivät täytä yhtäkään kolmesta sielunhoidon periaatteesta

olisi oma keskustelun paikkansa tuo kaksilla korteilla pelaaminen. Omille kerrotaan muuta, mitä ulospäin näytetään. Vl-liikkeen suhtautuninen kirkkoon on "maanpetoksellista".

kirkko katsoo tuota toimintaa läpi sormien.. joko se yksinkertaisesti on tietämätön asioista tai sitten katsoo läpi sormien koska pelkää verotulojen menetystä. Siksi tuota win-win sopimusta epäilen.

Esimerkiksi rovasti Liisa Tuovinen, opisklejatyöss ja urheilun piirissä toimiva pappi Leena Huovinen, Joensuussa toimiva papp, teoogian tohtori Pauliina Kainulainen, samoin Matti J. Kuronen, aikoinaan Martti Lindqvist oli aivan huippu. Hän toi ensiksi Suomessa kirkon piirissä esiin homoseksuaalien oikeudet. Kirkossa on palnon teologeja ja muita ammattilaisia jotka tekevät tärkeää ja hyvää työtä.

Taivaaseen pääse kun ei lestadiolaista uskoa tunnusta.

Miten siinä tilanteessa lohdutat omaisia? Miksi papin suusta ei tule sanoja, joissa vainaja todetaan saatanan omaksi?
Suu puhuu yhtä, sydän toista.

Ihmettelee, kummastelee...