Hakomaja.net

Vesilasissa pientä myrskyä? Pienet episodit meinaavat jäädä huomaamatta, vaikka virka- ja muut valinnat välillä puhuttavat laajemminkin. Millaisia mieliä herättänee toisaalla Suomessa nämä täkäläiset uskonnollispoliittiset kähinät / kähminnät?

Lyly Rajala blogissaan 8.4.2008:
”Eilen maanantaina mulla oli Oulun pysäköinnin yhtiökokous jo klo 8 ja sen jälkeen vedin vielä hallituksen kokouksen. Illalla menin seurakuntaneuvostoon yrittämään estää lestadiolaisen ehdokkaan valinnan Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kappalaiseksi. Mitä sitä paskaa. Lesta voitti meidän nuoren (28v.) hyvän miesehdokkaamme äänin 8-7. Että v…..i.”


Seurakuntaneuvoston päätös 7.4.:
” Vaalissa annettiin 15 ääntä. Jyrki Vaaramo sai kahdeksan ääntä ja Jaakko Tuisku seitsemän ääntä. Seurakuntaneuvosto valitsi Jyrki Vaaramon 3. kappalaisen virkaan.”


Olavi Kuikka Kalevan Lukijan sivulla 23.5. LR:n blogista (ote mielipiteestä):
”Liberalismi on mennyt liian pitkälle <<.....itse olen tavallinen oululainen Karjasillan seurakunnan jäsen, en siis rauhanyhdistysläinen. Seuraava oululaisen kansanedustaja Lyly Rajalan(kok.) kirjoitus on kuitenkin esimerkki siitä, millainen käyttäytyminen on ilmeisesti sallittua. Rajala kirjoitti 8.4. blogissaan, mistä seuraava lainaus: <LAINAUS ESITETTY YLLÄ>
Suomessa on edelleen voimassa uskonnonvapauslaki. Olisi mielenkiintoista tietää, täyttyvätkö uskontoon perustuvan yrjinnän kriteerit tässä tapauksessa. Ajatella voi kaikenlaista, mutta julkisesti ei kannattaisi kirjoitella mitä tahansa.>> ”


Lyly Rajalan vastine Kalevan Lukijan sivulla 29.5.:
”Lestadiolaisuudesta

Olavi Kuikka (Kaleva 23.5. Lukijan sivu) ihmettelee, täyttyvätkö blogissani uskontoon perustuvan syrjinnän kriteerit.

Minut on valittu kansanedustajaksi ja kaupunginvaltuutetuksi poliittisin perustein, mutta seurakuntaneuvostoon ja kirkkovaltuustoon uskonnollisin perustein. Seurakunnissa on selkeä kahtiajako lestadiolaisten ja ei lestadiolaisten kesken. Kyseinen kappalaisehdokas, jota en äänestänyt, on lestadiolainen. Minä en.

Hän toimi vuosikausia kokoomuksen entisen kansanedustajan tukijoukoissa ihan avoimesti. Poliittisesti siis meikäläisiä, uskonnollisesti ei. Onko lestadiolaisuus niin tabu, ettei siitä saa olla julkisesti mitään mieltä, saatikka puhua tai kirjoittaa?

Minä sain lapsena elinikäisen trauman, kun isän puolen mummoni raahasi minut lestadiolaisseuroihin. Yhtäkkiä hän kesken kaiken pomppasi pystyyn ja alkoi kailottaa jotain käsittämätöntä. Minä säikähdin vimmatusti. Luulin, että rakas mummo tuli hulluksi. Ei tullut. Uskonsisaret sanoivat, että puhuu kielillä.

Käteni venyivät normaalia pitemmiksi, kun toinen mummo repi minua pienenä lestadiolaisten seuroihin ja toinen sieltä pois.”


PM 22/2008:
”... Siksi Jumalan valtakuntaan tänäänkin kutsutaan evankeliumin uskomisen kautta jokaista, joka kuulee Jumalan sanaa puhuttavan hänen valtakunnastaan.
Jyrki Vaaramo”

Suu supussa kirjoittaa uusi kappalainen, mutta jääneekö sanomaan epäselvyyttä?

mikki kirjoitti:

Demokratiassa tietysti on turvattava sekä oikeus toimia erilaisille uskonsuunnille että oikeus arvioida erilaisten suuntien periaatteita ja toimintatapoja.

Paras lääke on julkisuus. Siksi on peräti kummallista, että täällä Pohjois-Suomessa on vuosikymmeniä vallinnut tabu-ajattelu mitä tulee vanhoillislestadiolaisuuteen. Herätysliike on tottunut siihen, että sitä kohdellaan täkäläisessä julkisuudessa silkkihansikkain. Sen toimintaa ei arvostella julkisesti. Samalla SRK ja rauhanyhdistykset itse tarjoavat niukasti tietoa itsestään ja toiminnastaan julkisuuteen. lestadioaliset ovat kuitenkin verkottuneet erinomaisesti ja heillä on merkittävästi valtaa sekä talouselämässä että politiikassa.

Tästä on seurannut se, että liikkeen kannattajat eivät ole tottuneet käymään julkista keskustelua, perustelemaan näkemyksiään julkisuudessa eivätkä kohtaamaan kritiikkiä. Omaa vallankäyttöä ei ole tehty näkyväksi eikä sitä mediassakaan oel tutkittu.

Mielenkiintoista.

Lyly Rajala on tunnettu räväköistä ja jopa ala-tyylisistä ilmaisuistaan. Tässä mielessä ei voida pitää yllätyksenä hänen kommenttejaan.

Uskonnon vuoksi ei saa lain mukaan syrjiä tai laittaa hakijoita eriarvoiseen asemaan. Mutta eikö tässä tapauksessa työn sisältöön liity usko?

Käsittääkseni on hyväksyttävää ja lain mukaista hakea esimerkiksi tietyn koulukunnan psykologia. Toinen psykologi voi olla pätevämpi, mutta jos ei haluta tämän koulukunnan edustajaa jota psykologi edustaa, niin sen perusteella voidaan jättää ihan laillisestikin valitsematta.

Tässä tapauksessa lestadiolaisen voidaan katsoa edustavan "tiettyä koulukuntaa", joka liittyy työtehtävien hoitamiseen...

En ole Oulusta enkä tunne tapausta, joten voin ottaa kantaa vain ulkopuolisena, yleisellä tasolla.

Ilmeisesti oululaiset seurakunnan päättäjät pitivät Vaaramoa hänen opintojensa ja työkokemuksensa perusteella pätevimpänä. Pätevyys ratkaisee. Jos on kaksi yhtä pätevää (tutkinnot, kokemus, osaaminen), esiin nousee painokkaimpana tietysti myös sopivuus tehtävään.

Seurakunnan työntekijältä vaaditaan kykyä toimia yhteistyössä kaikkien seurakunnan työntekijöiden ja seurakuntalaisten kanssa.

Vanhoillislestadiolaisen papin vakaumukseen sisältyy periaate että kaikki muut kuin vl-uskovaiset ovat seurakunnassa ulkokullattuja väärin uskovia, eli he joutuvat helvettiin. Työhönottaja joutuu pohtimaan, miten vl-pappi pystyy tekemään hyvässä yhteishengessä työtä ihmisten kanssa jotka hän lähtökohtaisesti tuomitsee vääräoppisiksi ja kadotukseen menijöiksi. Miten vl-pappi voi toimia tasapauolisesti kaikkia seurakuntalaisiaan kohtaan?

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php...amp;task=view&id=5313&Itemid=38

Voisiko ajatella, että valinnassa olivat vastakkain nuori, kokematon hakija (Rajalan mukaan 28-vuotias) ja toisaalta kokenut asiantuntija (Vaaramo)? Vastuullinen päätöksentekijä rekrytoi pätevimmän.
Admata kirjoitti:

Hämmästyttävää että Rajalan tapainen henkilö on tullut valituksi seurakunnan päätöksentekijäksi. Oulussa on kaikki mahdollista? Rajalan esiintymisessä on korostunut myös seksismi ja naisten halveksunta sekä loukkaavan karkea ja alatyylinen kielenkäyttö. Hänen käyttäytymisensä viittaa vakavaan harkintakyvyn puutteeseen. Hänen kanssaan liittoutumalla tuskin onnistuu ajamaan hyviä tavoitteita.

Esa Kosken vastine Kalevan Lukijan sivu:lla 30.5.:

”Politiikkakin on eräänlaista uskontoa

Lyly Rajala sohaisi muurahaispesää (Kaleva 29.5. Lukijan sivu) ja tullee varmaan saamaan palautetta, joka ei välttämättä ole positiivista. Nostan kuitenkin hattua Rajalalle, koska uskonasiathan ovat tunnetusti asioita, joihin ei julkisesti monikaan uskalla ottaa kantaa. Ei varsinkaan poliitikot.

Poliittisissa valinnoissa on varmasti suuri merkitys sillä, mitä uskonnollista liikettä ehdokas milloinkin edustaa. Suomessakin on omat alueensa, missä tietyt uskonnolliset liikkeet ovat voimissaan ja sitä kautta heillä on vahva edustus esimerkiksi kunnallispolitiikassa.

Pienemmässäkin mittakaavassa on monesti suuri merkitys sillä, mitä liikettä ihminen milloinkin tunnustaa. Esimerkkinä vaikkapa muutama Oulun lähikunta, josta muualta muuttavalla ateistilla aika turha yrittää vaikkapa asuntoa saada. Sama on tilanne, jos tunnustaa ”väärää” uskoa, mitä alueen enemmistö tunnustaa.

Politiikkakin on eräänlaista ”uskontoa”. Oma puolue on edustajille eräänlainen ”kirkko”. Puolueen johtajia voitaisiin hyvällä syyllä verrata kirkkoa johtaviin henkilöihin.

Totuushan kuitenkin on se, että puhui puolueen rivijäsen mitä vain, niin loppujen lopuksi viimeisessä äänestyksessä puolue määrää sen mitä nappia hän milloinkin painaa.

Politiikassa toimii täsmälleen sama hyvä veli –järjestelmä kuin uskonnoissakin. Onko se sitten hyvä vai paha asia, sen voi jokainen mielessään päättää.

Oma mielipiteeni on, että jos edes toisesta sen kuuliaisuuden johtajia kohtaan voisin poistaa, valitsisin politiikan. Uskovaisissa ihmisissä lienee siltikin astetta enemmän inhimillisyyttä, olivat he mukana politiikassa tai eivät.”


Kalevan juttutuvassakin keskustellaan:
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?kes...amp;kkategoria=224&knimi=Uskonasiat


Peräkaneetti: Olikohan v2006-suviseuroissa kuultavissa ”kiistanalaisen” papin liikuttunut puhe? Siitä voi itsekukainenkin todeta, onko hän ”sovelias” ev.lut. papin tehtäviin?

Kiitoksia vinkeistä, että muuallakin keskustellaan tästä samasta aiheesta aktiivisesti.

Laitoin lyhyen kommentin Kalevaankin, jossa esitin ylipäänsä hämmästelyni siitä, että miten Ev.Lut. kirkko hyväksyy herätysliikkeekseen liikkeen, jonka opetuksen mukaan muut kirkon uskovaiset ovat "epäuskoisia"? Jollei tuollainen "ainoan oikean totuuden" rajaaminen riitä lahkon määritelmäksi, niin mikä sitten?

"Lahko mieltää kuitenkin itsensä vallitsevan uskontokunnan puhdasoppiseksi muodoksi."
www.fi.wikipedia.org/wiki/Lahko_(uskonto)

Itselläni ei ole huonoja kokemuksia vl-papeista. Olen saanut heistä (joihin olen sattumalta törmännyt) päinvastoin suvaitsevaisen ja mukavan vaikutelman.

On kuitenkin mielestäni ongelmallista, jos osalla kirkon työntekijöistä on kirkon yleisestä opetuksesta poikkeava käsitys siitä, miten ihminen pelastuu.

Mielestäni papin virkaan haluavalta vl:ltä voisi hyvin kysyä, että hyväksyvätkö he Ev.Lut. kirkon yleisen linjauksen siitä että kastettu ja uskonsa normaalissa Jumalanpalveluksessa tunnustava mihinkään herätysliikkeeseen kuulumatonkin on uskovainen ja matkalla taivaaseen? Ellei tätä voi uskonsa perusteella hyväksyä ja tunnustaa, niin ei mielestäni kuulu Ev.Lut. kirkon papiksi!

Pyytäisin palvelusta.



http://www.suviseurat.net/2006/content/category/1/27/30/index.html

Jotta jokaisella olisi mahdolilsuus otaa avoimesti kantaa tähän väiteeseen voisitko mikki kaivaa oikean saarnan tuolta antamani linkin takaa. Tai jos se tuntuu hankalalta niin laita vaikka yksityisviestillä nimi niin linkitän tuon seurapuheen kaikkien kuunneltavaksi.

Tuoltapa:
http://www.suviseurat.net/2006/content/view/18/30/index.html
käsittääkseni kyseinen, nykyisen Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kappalaisen Jyrki Vaaramon, äänite löytyy. Kuuntelemisiin ja kommentoimisiin!