Hakomaja.net

Tässä koko kirjoitus
Kirjoittanut: naisihminen.... 30.1.2009 klo 16.02

Helsingin Sanomat perjantaina 30.1.2009

Mielipide

Miten lapset ja vanhemmat voivat isoissa perheissä?

Helsingin Sanomissa oli 25.1. kirjoitus lestadiolaisten ehkäisykiellosta. Kirjoituksessa lainattiin arvostettuja lääkäreitä ja todettiin, että varsinaisia synnytyskuolemia ja vammautumisia ei ole todistettavasti Suomessa liittyen suureen lapsilukuun. Varmaakin ihan oikeaa tietoa, mutta kirjoitus ei tuonut esille muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä.

Miten äidit jaksavat paneutua lasten hyvinvointiin perheessä jossa on esimerkiksi 15 lasta?Miten lapsilla ja äidillä ja isällä menee, kun aktiiviset vuodet ovat joko raskautta tai lapsivuodetta ja imetystä päivästä päivään?

Lapsilla on muitakin oikeuksia kuin tulla synnytetyiksi. Riittääkö äidin syli kaikille? Miten jaetaan perheen taloudenpito? Mitä aiheuttaa raskaaksitulon jatkuva pelkonäiden sääntöjen alla eläville nuorille miehille ja naisille?

Vaikka onkin suotavaa, että Suomeen saadaan lapsia ihan omasta takaakin, ei liene oikein, että synnytysikäiset naiset elävät ainaisen raskauden pelossa ja myös pelossa, että ensimmäisen lapsen jälkeen ei synnykään heti toista.

Onko yhteisön puuttuminen ”hoitamalla” painostusta useamman lapsen hankkimiseen, vaikkei pari haluaisikaan heti seuraavaa lasta?

Helena Lauriala
Terveydenhuollon maisteri
Helsinki

Otinpas talteen tuolta s24:ltä, ei koskaan tiedä häviääkö se sieltä

Helena Lauriala viittaa viime sunnuntain Hesarin Sunnnuntai-sivulla olleeseen toimittaja Matti Rämön artikkeliin, jossa hän keskittyi naisten mataliiiin kuolintilastoihin ja korkeaan elinaikaodotteeseen. Tilastollisesti naisen menehtyminen synnytykseen on Suomessa varsin harvinaista.

Miten tämä sinänsä hyvää terveydenhuoltojärjestelmästämme kertova seikka liittyy itsemääräämisoikeuden puuttumiseen ja painostamiseen, jota vanhoillislestdiolaisuudessa harjoitetaan? Ei mitenkään. Rämö suuntasi huomion pois ydinkysymyksestä. Huonoa toimittajantyötä.

Ydinkysymys on juuri tämä, minkä Helena Lauriala otti esiin:



Lauriala siis kysyy,
- harjoittaako vanhoillislestadiolaisuus painostamista ja
- edellyttääkö se aviopareilta useamman lapsen hankkimista kuin mitä pariskunnat itse todella haluaisivat.

Ehkäisyn kieltäminen ja uhkailu "Jumalan siunauksen menetyksellä" siinä tapauksessa että ehkäisee, on tietysti painostamista ja uhkailua. Tämä on täysin selvä asia.

Tähän faktaan viittasi Kotimaa-lehden haastattelussa terveydenhoitaja Terttu Holmi, itsekin vanhoillislestadiolainen suurperheen äiti:

Terttu Holmi kirjoitti:

Raamattu ei kiellä ehkäisyä.

Eritäin tärkeä asia tarkastella suurperheellisyyttä vanhempien ja lasten hyvinvoinnin kannalta, kuten tässä mielipidekirjoituksessa ilmenee. Tätä näkökulmaahan ei tunnetusti juurikaan esim. vl piireissä suosita. Lisääntyminen on enemmän kuin käsky, kilvoitelkaa kuuliaisuudessa(johtajille), tukekaa vanhemmat toisianne ym. kuuluu puhujien ja "hoitajien" eli vallanpitäjien suusta.

Harvassa on ne vl-johtajat, jotka kysyvät ihmiseltä, kuinka voit. Ja vielä harvemmassa on ne johtajat, jotka antavat alaiselleen itsemääräämisoikeuden oman ja perheenjäsentensä hyvinvoinnin lisäämiseksi. Pahimmillaan kaikki elämän osa-alueet pitää/pitäisi antaa srk:n, eli johtajien mielivaltaisen kontrollin ja toimivallan alaiseksi.

Jostain syystä minulle on tullut mieleeni tarina, jonka aikoinaan luin Molok Baalista(kirjoitettiinkohan se noin), uskonnosta, jossa papit määräsivät, mitä "jumalalle" piti kulloinkin uhrata.

Eikä aina tarvita edes sitä 15 lasta että saadaan ongelmia aikaan.
Miten monesti se tilanne jo alkaa siitä ensimmäisestä lapsesta, kun nuoret avioituvat ja molemmilla on koulut kesken. Vaimo alkaa välittömästi odottaa ja hänen koulunsa hyvin helposti jäävät sitten siihen. Mies yrittää opiskella samalla kun perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi ja juuri kun homma on saatu jonkinlaiseen tasapainoon alkaa vaimo jo odottaa seuraavaa jne. Kyllä siinä nuoren perheen kestokyky pannaan heti alusta koetukselle. Moni tuttavani on sanonut nyt kun näin jälestäpäin olemme muistelleet niitä aikoja, jolloin lapset olivat pieniä, että ne vuodet ja vuosikymmenet ovat kuin yhtä kaaosta, joista ei muista oikein mitään. Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet ovat kuin yhtä pötköä, josta on vaikea muistaa mitään erikoista. Kyllähän se tosiasia on, että lestadiolaisen perheen elämä pyörii lapsissa ja lasten ympärillä.

Opetus ehkäisyn synnillisyydestä on omaksuttu niin hyvin, että kaikki luulevat "uskovaisen" elämän tarkoitetun mahdollisimman suuren lapsilauman kasvattamiseen oli siihen sitten haluja ja kykyjä eli ei.
Kyllä me jokainen olemme varmasti nähneet mitä tämä opetus on saanut aikaan. Paljon väsyneitä äitejä ja isiä, perheitä missä lapset voivat huonosti, koska vanhempien voimavarat eivät yksinkertaisesi tahdo riittää.
En tarkoita, että kaikissa perheissä olisi tämä tilanne, ei suinkaan. Mutta liian paljon on niitä perheitä, jotka ovat aivan epäinhimillisen kuorman alla.
Sitte vain hurskastellaan että "kyllä se jumala antaa voimia". Hyvä ettei sanota "kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat"
Silloin kun itse oli tuossa vaiheessa sitä vain painoi kuin kuormamuuli muiden joukossa laput silmillä. Nyt kun omat lapset alkavat olla naimisissa ja asia on heillä ajankohtainen ei asiaa enää jaksa hyväksyä. Nyt on tajunnut koko homman mielettömyyden ja haluaisi pelastaa lapsensa tuon opin orjuudelta.

Vanhoillislestadiolaisuus on ns. kasvatuskristillisyyttä. Uskonliikkeeseen kasvetaan lapsesta saakka, useimmat nykyiset lestadiolaiset eivät ole itse uskoaan ratkaisseet. Aikuisena liikkeeseen liittyy uusia jäseniä hyvin harvoin.

1970-luvulla puhujat havaitsivat, että uusia jumalanlapsia onnistutaan saamaan paljon helpommin teettämällä heitä naisilla, siis synnyttämällä, kuin tekemällä vaivalloista lähetystyötä.


Naisen kohtu on SRK-lestadiolaisessa herätysliikkeessä valjastettu yhteisön ”kollektiiviseen käyttöön”, turvaamaan liikkeen kannattajien määrän kasvu.

Puhujat toistelevat usein nykyäänkin puheissaan samaa fraasia: ”Siioni kasvaa sisältäpäin.”

Ehkäisykiellon suureen merkitykseen herätysliikkeen koko olemassaololle viittaa (itsekin vanhoillislestadiolainen) uskonnonopettaja ja teologi A-M. Hintsala pro gradu –työssään:

(Hintsala 2009.)

Hintsalan tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaiset äidit saattoivat kokea voimakasta ahdistusta ja jopa kuolemanpelkoa ajatellessaan tulevaisuuttaan ja omien voimiensa riittävyyttä.

Synnyttämällä lähetystyön tekoa alleviivasi myös Simon kirkkoherra, FT Seppo Lohi, liikkeen historiaa tutkinut historioitsija, viime kesänä antamassaan lausunnossa. Hän myönsi suoraan julkisuudessa, että juuri ehkäisykannan muuttumattomuus varmistaa herätysliikkeen säilymisen.
(Kalajokilaakso 3.8.2008.)

VL-puhujat ja SRK ovat asettaneet naisille raskaan – ja täysin epäraamatullisen – velvoitteen.

Mielenkiintoinen ratkaisu! Että siis: naiset pantiin tekemään lähetystyötä - makuuhuoneessa! Onko tämä juuri sitä samaa "pöksylähetystä", jonta kerrotaan olleen käytössä joskus 70-luvulla?

Oikea lähetystyö olisi tietysti vaatinut v a r o j a. SRK:n työvaliokunta oli käyttänyt parattujen varoja poliittiseen työhön, vaalikampanjointiin...

Naiset piti panna siis töihin.

MUTTA hei, eihän se noin voi mennä.

Raamatussa on tällä tavalla.

Joh. 1:12-14.

Elikkä, ei lähetystyötä pidä tehdä seksillä eikä ehkäisykiellolla. Vaan "tekemällä kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä ja opettamalla..."

Minä olen odotanut Carlo tätä:



Ja toivon että julkituomalla rehellisesti omat ajatuksesi siitä miltä tuo asia sinusta rehelliesti on tuntunut autaisi lapisiasi tekemään sen ratkaisun jonka sinä toivoisit heidän tekevän. Siltikin vaikka se tulee tarkoitamaan sinulle sitä liikeestä lähtöä kuten ehkä meille kaikille jotka nousemme vastustamaan tätä asiaa.

Juuri tätä minä olen odotanut että joku isovanhempi - ennen kaikkea mies - nousee vastustamaan tätä ehkäisyasiaa nähdessään mitä se tekee omille lapsille. Minä luulen että tuossa tilanteessa asian katsominen on vaikeampaa siksi että sinulla on jo asiaan etäisyyttä ja toisaalta et elä tuossa tilanteessa itse.

Sitä ei täysin ymmärrä itse kun elää keskellä tuota kaaosta mitä tuo todellisuudessa tarkoitaa. Sitä on sokea omalle tilanteelle vaikka sinä nyt sen isovanhempana näetkin.

Minä toivon että sinä lastesi tähden yrität puhua asiasta mitään salaamatta ja mitään kiertelemättä. Ja sanot lapsillesi suoraan ettei tuo ole oikein ennen kaikkea lasta kohtaan. Lapset ovat ennen kaikkea ne jotka laitetaan kärsimään aikuisen valinnoista.

Minusta on naurettavaa se että kun puhutaan monisynnytäjistä niin aina ei ole edes kyse monisynnytäjistä vaan siitä että jo ensimmäinen raskaus on vaikea. Ja siitä asiat vain kasaantuvat.

Uskovaisen elämä ei ole tarkoitettu kasvatamaan mahdollisimman suurta lapsikatrasta seurauksista välittämättä. Vaan se on tarkoitettu elämään lähimäistä rakastavaan ja ihmisarvoiseen elämään. Eikä siihen että kärismisen kautta lähdetään rakentamaan itsetehtyä jumalanpalvelusta jolla anasaitaan taivaspaikkaa.

Kukaan ei ansaitse ehkäisyllä eikä eikäisemättömyydellä taivaspaikaa.

Ja kuten Johannes sanot ei kukaan tule Jumalan lapseksi ajallisen vaan hegellisen syntymän kautta.

Carlo kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt, kuinka 70-80-luvulla perheen perustaneet vanhemmat kykenevät sietämään ajatusta että omat aikuistuvat lapset joutuvat samaan piinaan ja ahdinkoon.

Mistä tuollainen sydämettömyys ja armottomuus tulee? Onko vl-opin kollektiivinen pelotevaikutus ja seurakuntajumalan vaatimus tosiaan niin vahva, että se murtaa jopa isän- ja äidinrakkauden, maailman pyhimpinä pitämämme tunteet!

On se! Opista se on. Jos lapsi ei ole vl hän on kadotuksen oma. Ja jos opetetaan että ainoa asia jolla tässä ajassa on merkitystä on se että pysyy uskomassa. Ja käsitys on se että se joka ehkäisee ei ole uskomassa. Niin jos lapsen kärsimystä halutaisiin vähentää ehkäisyllä se tarkoitaisi sekä omasta uskostaan lupumista että myös sitä että houkuteltaisiin lapsta tekemään syntiä.

Joka viekoitelee yhden näistä pienimmistä olis parempi että myllynkivi ripustettaisiin kaulaan. Tai jotain sen suuntaista. En jaksa kaivaa tuota raamatunpaikaa. Tai sitten se että joka pahentaa...

Eli vaikka isovanhemmat näkisivät lapsensa tilanteen he eivät voi kun yrttää autaa lastansa mm lasten hoitamisella ym. Ja tämän takia onkin sitten paljon niitä todella uupuneita vl-isovanhempia jotka uhraavat koko lopun elämänsä lapsiaan autaakseen. Sen sijaan että pyritäisiin poistamaan se pahoinvoinnin varsinainen syy.