Hakomaja.net

Esikoisuus
Kirjoittanut: Heino1 16.5.2008 klo 14.48

Raamatussa meille on kertomuksia esikoisuudesta ja siitä miten esikoiselle kuului siunaus, siunaus jonka Jumala oli Abrahamille antanut: 1 Moos. 12: 2 ”Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. 3 Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." 1 Moos. 25: 11 Abrahamin kuoltua Jumalan siunaus seurasi hänen poikaansa Iisakia.”


Näin siunaus säilyi suvussa, siirtyen aina esikoiselle. Siunaukseen sisältyi paljon valtaa ja esikoinen korotettiin ylimmäksi sisarusten joukossa. Kun Iisak siunaa Jakobin: 1 Moos. 27:28 ”Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin. 29 Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.”

Tässä raamatun kohdassa Iisak siunaa Jakobia joka ei ole esikoinen, eli hänelle ei kaiken järjen mukaan kuuluisi esikoisille tarkoitettu siunaus. Tätä mieltä oli myös Iisak, eikä hän olisi Jaakobia siunannut, jos olisi hänet tunnistanut. Jaakob hämäsi isäänsä äitinsä Rebekan avustuksella.

Vaikka me ihmisinä näemme, että Jaakob vei viekkaudella ensin esikoisoikeuden ja sitten siunauksen: 1 Moos. 27:36 ”Esau sanoi: "Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota.* Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!"

Kuitenkin voimme lukea raamatusta, että myös Jumala siirsi esikoisoikeuden Jaakobille: Room. 9:11 ”Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa." Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon.”

Mitä Jumala tahtoo meille tällä esikoisten siunauksella ilmoittaa? Onko esikoinen siis etuoikeutetussa asemassa nuorempiin sisaruksiin verrattuna? Eikö paremminkin Jaakob tehnyt syntiä, kun hämäsi isäänsä uskomaan, että hän on esikoinen Esau?

Että me ymmärtäisimme vanhanliiton kirjoituksia, meidän tulee muistaa, että sen ajan raamatun kuvaukset ovat esikuvia uudesta liitosta. Niinpä esikoisella kuvataan Kristusta, sillä Daavidille annettu lupaus kertoo Messiaasta, joka on kaikkein ylimmäksi asetettu kuningas ja on Jumalan esikoinen (Psalmi 89:27) Jumalan luomakunnan hallitsijana. Jeesus on tämä Herra ja Messias (Apt. 2:36), koska hän ihmisyytensä puolesta oli profeettojen ennustama Messiashallitsija.

Paavali kuvaa esikoisen valtaa, valtaa joka oli myös Iisakin siunauksessa: ”Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua.” Room. 8:15 ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. 8 Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.”

Miksi sitten Jaakob ei tehnyt syntiä, ei tehnyt myöskään Rebekka! Tämän selittää meille Paavali: Room. 8:29 ”Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.”

Eli me näemme tästä Paavalin selityksestä, että Jumala oli valinnut Jaakobin ennen hänen syntymäänsä ja tehnyt hänet ”Poikana kaltaiseksi”. Toisin sanoen Jaakob tuli valituksi hänen uskonsa takia, Esau tuli hyljätyksi, hänen jumalattomuutensa takia.

Esau ei ole ainoa esikoinen joka tuli hyljätyksi synnin tähden, näin kävi myös Ruubenin joka oli Jaakobin 12 pojasta biologisesti ja kronologisesti ensimmäinen, siis esikoinen: : 1 Moos. 49: 3 Ruuben, sinä olet esikoiseni ja voimani, sinä olet miehuuteni ensimmäinen hedelmä, arvossa korkein, voimilta väkevin. 4 Mutta olet kuin kuohuva puro, siksi et säilytä ensimmäistä sijaasi. Sinä nousit isäsi vuoteelle, häpäisit minun makuusijani.

Eikö sitten Iisak ollut oikein uskomassa kun ei ymmärtänyt sitä, kenet Jumala oli valinnut? Tähän sanon, että kyllä hän oli uskomassa, mutta tuli näin kovalla kädellä ojennetuksi. Ajatelkaa sen ajan patriarkkaa, joka joutui vaimonsa ja poikansa edessä nöyrästi tunnustamaan, että siunaus on sittenkin tullut oikean pojan päälle ja sitä siunausta ei kukaan ihminen voi muuttaa. 1 Moos. 27: 33 Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: "Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy."

Isak oli tässä kohtaan erehtynyt uskomaan Fundamentalsin tavoin. Tämä on meillekin opiksi, että me ymmärtäisimme etsiä Jumalan tahtoa, eikä takerruttaisi johonkin yksittäiseen raamatun sanan kohtaan. Miten sitten me päästään osalliseksi tästä esikoisen siunauksesta? Iisakilla ei ollut yhtään siunausta Esaulle, ei vaikka hän sitä itkien pyysi: 1 Moos. 27:38 ”Silloin Esau sanoi isälleen: "Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!" Ja Esau itki katkerasti.”

Paavali selittää tätä, miten siunauksen osallisuuteen pääsee: Gal. 3:8 ”Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. 9 Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi.”

Esau halusi periä siunauksen, mutta ei halunnut luopua syntisestä elämästä ja tämän takia menetti esikoisuutensa: Hebr. 12:16 ”Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa.”

Sinä Jumalanlapsi, iloitse tänä päivänä minun kanssani, iloitse siitä, että Jumala on meidät kuitenkin valinnut, valinnut vaikka ihmiset ovat hyljänneet. Voimme yhtyä psalmin sanoihin: Ps. 16:5 ”Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani. 6 Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.”

Mietin sitä,
Kirjoittanut: Heino1 17.5.2008 klo 11.29


miksi et ymmärrä ja luulen, että tiedän nyt kun olen kirjoitustasi tutkinut, missä menet harhaa. Olet kuunnellut saarnoja joissa selitetään, miten uskovalla on valta antaa syntejä anteeksi ja tämä valta olisi ollut myös Iisakilla. Tämmöistä valtaa ei todellisuudessa ole yhdelläkään ihmisellä!

On vain saarnavirka, niinpä Iisak siunatessaan sanoo: 1 Moos. 27:28 ”Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin.” Eli Iisak kertoo keneltä tämä kaikki hyvyys tulee, Jumalalta, eikä hänen siunauksesta. Ymmärrätkö?

Luokseni tuli kerran ihminen ja pyysi, että siunaan hänelle synnit anteeksi ja samalla hän ilmoitti, ettei hän elämäntapojaan muuta mitenkään. Eli hän halusi uskoa, mutta ei seurata Jeesusta, kun ilmoitin, että minun siunauksella ei ole mitään muuta merkitystä kuin se. Että todistan, että syntisi ovat sovitetut, minä en anna syntejäsi anteeksi, vaan Jumala.

Kun en siunannut häntä, hän sanoi: ”Olet julma ja armoton”! Kun sanoin hänelle, että et sinä saa mitään anteeksi, et vaikka minä kuinka siunaisin. Ellet usko, rakasta Kristusta ja seuraa häntä: ”Tule ja seuraa minua”. Tässä tullaan siihen tosiasiaan, että siunausta ei voi kukaan saada muutoin kuin uskon kautta. Iisakin siunauksessa ei ollut kysymys synninpäästöstä, mutta esikuva Kristuksen esikoisoikeudesta. Että Jumala tulee lähettämään esikoispoikansa maailmaan ja hänellä on kaikki valta. Niinpä me uskovina tulemme kaikki Hänen valtansa alle. Miten Iisak sanoi. ”Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua.”

Rebekka ei pukenut Jakobin päälle Esaun pukua Jaakobin takia, vaan Iisakin. Iisk ei nähnyt luonnollisilla silmillään, mutta ei myös hengellisillä silmillään, vaan hän tuijotti yksioikoisesti Jumalan lupaukseen esikoissiunauksesta. Ei hän enää muistanut, että hänkään ei ollut esikoinen Aabrahamin lapsista, vaan Ismael oli esikoinen, mutta kuitenkin hän peri siunauksen: 1 Moos. 17:21 ”Mutta minun liittoni jatkuu Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää ensi vuonna tähän aikaan."

Rebekkan tuli näin toimia, että hän sai Iisakin näkemään ja muistamaan, mikä on Jumalan tahto. Sillä Jumala oli ilmoittanut Rebekkalle ja tämän tiesi myös Iisak, mutta oli sokeudessaan unohtanut: 1 Moos. 25:22 ”Mutta lapset potkivat toisiaan Rebekan kohdussa, ja hän sanoi: "Miksi minulle pitää sattua tällaista?" Hän meni kysymään neuvoa Herralta, 23 ja Herra sanoi: -- Kaksi kansaa on kohdussasi, kaksi heimoa sinusta haarautuu. Toinen heimo on toista vahvempi, vanhempi on palveleva nuorempaa.”

Jos me ymmärrämme, että vain ne olivat uskovia joilla oli esikoisoikeus, niin menemme harhaan. Esikoisuus tulee käsittää, että tässä on esikuva Jumalan Pojan esikoisuudesta ja tämän Jumalan lupauksen Esau piti arvottomana, eli jos minä kysyisin sinulta: ”Mitä hyötyä sinulle on uskostasi, tuoko se esim. täällä ajassa liikevoittoja, optioita”?

Esau ajatteli, että ei esikoisuudesta mitään ”optioita” heru, myyn pois, saanpahan syödä, tuleepahan ainakin jotain hyötyä”. 1 Moos. 25:32 ”Esau sanoi: "Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulle on esikoisuudes- ta?" Luulen, että sinulta ei saisi ostettua, sinun oikeutta olla uskomassa minkäänlaisella rahalla, vaan riiput ”kynsin – hampain” kiinni Jumalan lupauksissa!

Eesau itki , koska hänen mielestänsä hänellä oli niin syntinen ja viekas veli, eli hän itki Jaakobin synnillisyyttä: Heb. 12:17 ”Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.” Biblia sanoo tämän paremmin: ” sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen siaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi.” Eli hän näki vain Jaakobin syntisenä, ei itseään.

Jaakob pelkäsi kohdata Eesaun ja hän joutui turvautumaan Jumalaan. Hän joutui käymään kuuluisan ”Jaakobin painin” Jumalan kanssa, selviytyi painista voittajana, sai siunauksen, mutta joutui lopun elämäänsä kulkemaan ontuvana: 1 Moos. 32:31 ”Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.”

Jos me haluamme tästä Jaakobin ja Esaun kohtaamisesta oppia, niin se oppi on se: kun me kohtaamme niitä ihmisiä jotka eivät usko. Muistaisimme, että mekin uskomme ”ontuvina” ja jos ei olisi ”paimensauva” tukena, emme pääsisi eteenpäin.

Jaakob lähettää Esaulle lahjoja että hän armahtaisi Jaakobia, mutta Jumala oli jo sulattanut Esaun sydämen, niin ettei hän halunnut Jaakopilta mitään: 1 Moos. 33:9 ”Esau sanoi: "Minulla on yllin kyllin omastakin takaa. Pidä vain omasi, veljeni. 10 Mutta Jaakob sanoi: "Ei suinkaan! Jos nyt todella pidät minua veljenäsi, niin ota vastaan tämä lahja, sillä minä olen tullut sinun eteesi niin kuin käydään Jumalan eteen, ja sinä olet ollut minulle armollinen.

Mitä se sitten tarkoittaa, kun Jaakob sanoo: ” minä olen tullut sinun eteesi niin kuin käydään Jumalan eteen, ja sinä olet ollut minulle armollinen”. Nyt herää kysymys: ”miten käydään Jumalan eteen”? Eikö niin, että uskomme ettei Jumalalta ole mitään salassa ja tämän takia tulemme Jumalan eteen tunnustaen, niin kuin Jaakob, ontuvana, vain ”sauva” turvana.