Hakomaja.net

Kaikki valta on Jumalan
Kirjoittanut: Heino1 29.3.2006 klo 09.02


Moni pitää raamattua ristiriitaisena kirjana ja sitä se onkin, jos emme osaa sitä lukea. Kun puhutaan avainten vallasta, niin tulee helposti käsitys, että sellaista valtaa ei vanhantestamentin aikana ollut, eikä sen ajan ihmisillä ollut Pyhää Henkeä. Nämä, ”vallan sitoa ja päästää” antoi Jeesus opetuslapsilleen, samoin kuin Pyhän Hengen: Joh. 20:22 ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt”.

Kun tutkimme raamattua, niin toteamme, että asia ei niin olekaan, vaan Pyhä Henki on asunut uskovaisten sydämissä ja vaikuttanut heissä myös vanhantestamentin aikana. Raamattu on kirjoitettu: 2 Piet. 1:21 ”Sillä ei yksikään prophetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes; vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä”. Daniel osasi selittää kuninkaan unet, kun Pyhä Henki vaikutti hänessä: Daniel 4:5 ”Siihenasti että viimein Daniel tuli minun eteeni, joka minun Jumalani nimen jälkeen Belsatsariksi kutsutaan, jolla on pyhäin jumalain henki; ja minä juttelin hänelle unen”.

Samoin ”side ja päästön avaimet”, ne eivät ole mitenkään uusia valtaelementtejä jotka Jeesus antoi opetuslapsilleen. Samat valtuudet ovat uskovaisilla olleet myös vanhan testamentin aikana, ainoa ero uskossa oli, että he uskoivat lupauksen, me uskomme täyttyneeseen lupaukseen. Sama paimensauva ”evankeliumi” oli heilläkin: Sak. 11:7 ”Ja minä kaitsen teuraslampaita, raadollisten lammasten tähden. Ja minä otin minulleni kaksi sauvaa: yhden minä kutsuin suloiseksi, mutta toisen sitovaiseksi, ja kaitsin lampaita”.

Täytyy siis olla tuollainen ”paimensauva” ja sellaista ei ole kuin ”oikealla paimenella, sillä eivät sanat, vaikka ne olisivat ihan oikeat, eivät sanat tee ketään ”eläväksi”: Joh. 6:63 ”Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä”.
2 Kor. 3:6 ”Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.
7. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman”?

Eli täytyy olla Jumalan antama virka ja tämän saarnaviran kautta saadaan eläväksi tekevä henki. Tästä Pyhän Hengen virasta tuli jo vanhantestamentin aikana riitaa: 4. Moos. 16:3 ”Ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on teille ylen paljo; sillä kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa, ja miksi te korotatte teitänne Herran kansan päälle”? Kun näin kapina nousi, eli saarnavirka ja valta tahdottiin antaa seurakunnalle, Jumalan täytyi näyttää kaikelle kansalle kenen sauvassa on eläväksi tekevä voima.

4. Moos. 17 ”1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen: 2. Puhu Israelin lapsille, ja ota heiltä itsekultakin sauva isänsä huoneen jälkeen, kaikilta heidän päämiehiltänsä heidän isäinsä huoneen jälkeen, kaksitoistakymmentä sauvaa: kirjoita kunkin nimi hänen sauvaansa.
3. Mutta Aaronin nimi kirjoita Levin sauvaan; sillä itsekullakin isänsä huoneen päämiehellä olkoon sauva”.
4. Moos. 17:8 ”Ja tapahtui toisena päivänä, että Moses meni todistuksen majaan: ja katso, Aaronin sauva levin huoneesta viheriöitsi: ja kukoistus puhkesi ja kukkainen tuli täydelliseksi ja kasvoi kypsiä mandelia”.

Aaronin suvun pappeus oli esikuva Pyhän Hengen pappeudesta: Joos. 18:7 ”Sillä Leviläisillä ei ole yhtäkään osaa teidän seassanne, vaan Herran pappeus on heidän perimisensä. Mutta Gad ja Ruben, ja puoli Manassen sukukuntaa ottivat osansa tuolla puolella”. Eli kun puhutaan, että seurakunnalla on ”avainten valta”, joko avata tai sulkea, sitä valtaa ei itse asiassa ole, ei kenelläkään ihmisellä, eikä yhdelläkään seurakunnalla. Kokonaan, täydellisesti valta on Pyhällä Hengellä – Jumalalla ja tämän takia Jeesus sanoi ensin: ”Ottakaa Pyhä Henki” ja sitten vasta antoi valtuudet ja saarnaviran. Saarnavirkakin on täysin Pyhän Hengen virka ja tätä Pyhän Hengen pappeutta ei saada yliopistosta.

Jeesus itse ilmoittaa, kenellä avaimet tosiasiassa ovat: Ilm. 3:6 ”Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo.
7. Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa;
8. Minä tiedän sinun tekos: katso, minä annoin sinun etees aukian oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähä voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt”.

On hyvin pelottavaa jos seurakunta omii itselleen vallan, pidättää tai antaa syntejä anteeksi ja tutkia uskovien ”sieluntilaa”. Tällä teollaan he tekevät itsestään Jumalan! Tämä käy ilmi ihan selvästi nim. ”Avaajan” kirjoittamasta Juhani Uljaan alustuksesta: ”sideavaimien käytössä ei ole kysymys siitä, että anteeksiantamus olisi loppunut, vaan siitä, että ihminen on tottelemattomuuden kautta kulkeutunut sellaiselle tunnon tilalle, että hänellä on Jumalan lapsen nimi, mutta uskon elämä on sydämeltä sammunut ja uskonvanhurskaus menetetty, eikä Jumala anna oikeata tuntoa omasta tilasta, vaan ihminen pysyy tottelemattomana ja kovakorvaisena seurakunnalle”.


Jeesus antoi opetuslapsilleen vain saarnaviran, ei valtaa, valta on kokonaan Jumalan Sanalla.
1 Piet. 2:9 ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on”. Jumala on antanut sanansa: Joh. 8:17 ”Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minun lähetit”. Ja tätä sanaa Jeesuksen sovitustyötä meidän tulee kuuluttaa kaikille ihmisille. Joka uskoo, saa syntinsä anteeksi, joka ei usko pysyy synteihinsä sidottuna.

Samoin kuin Jeesuksen aikana
Kirjoittanut: Heino1 29.3.2006 klo 12.06


Kun kysyt: ”Miten näet sen, että kun em. kohdan mukaan valta on pelkästään Pyhällä Hengellä, niin miten homma toimii - eli uskovalla on saarnavirka - entä miten syntien anteeksiantaminen tai pidättäminen oikein tehtynä 'toimii'?” Meidän tulee tietää sisältyykö saarnavirkaan yhtään valtaa? Tästä vallasta on silloin kysymys, kun toiset sanoo, että he eivät tarvitse ihmistä välikappaleeksi heidän ja Jumalan välille. Toiset taasen sanovat, että heillä on valta, joko päästää tai sitoa. Kun minä nyt sanon, että kumpikin kannanotto on väärä, niin tiedän, että minuun loukkaannutaan, mutta minun on tämä pakko tämä sanoa.

Jumalan asettama saarnavirka on ja pysyy, eikä sitä voi ihmiset muuttaa, ei vaikka koko maailma sanoisi toisin, niin Jumalan säätämä armojärjestys ei muutu. Paavali kirjoittaa tästä virasta: 2 Kor. 5:19 ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa”.

Tämä saarnavirka ei tahdo ihmisille kelvata, koska siinä ei jää päätäntävaltaa sen saarnaajalle, eikä voi, ei vaikka olisi kuinka hyvä puhumaan vaikuttaa kuka uskoo saarnan. Paavali sanoo, että hän on ”pyytänyt kirottuna olla” jos se auttaisi: Room. 9:2 ”Että minulla on suuri murhe ja alinomainen kipu sydämessäni.
3. Minä olen pyytänyt kirottuna olla Kristukselta minun veljieni tähden, jotka lihan puolesta minun lankoni ovat,”.

Miten Jeesus sanoi syntiselle vaimolle Fariseuksen huoneessa: luuk. 7:50 ”Niin hän sanoi vaimolle: sinun uskos on sinun vapaaksi tehnyt: mene rauhaan”. Eli tulee löytää Kristus niin kuin tuo vaimokin löysi ja mistä hänet tänä päivänä löytää, Paavali puhuu rohkeasti saarnavirastaan: ”Että te kerran saatte tietää, kuka minussa puhuu, nimittäin Kristus, joka ei suinkaan ole heikko teidän kohtaanne, vaan hän on väkevä teissä”. Eli Jumala vaikuttaa tänäkin päivänä uskovissa samalla lailla kuin Paavalissa.

Jumalaa ei voida löytää järjen avulla: ” 1 Kor. 1:21 ”Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalaa viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat,
22. Sentähden että Juudalaiset merkkiä anovat ja Grekiläiset viisautta etsivät;
23. Mutta me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen Juudalaisille pahennukseksi ja Grekiläisille hulluudeksi.
24. Mutta kutsutuille sekä Juudalaisille että Grekiläisille saarnaamme me Kristuksen Jumalan voimaksi ja Jumalan viisaudeksi”. Mitä ihminen sitten voisi tehdä? Miten Jeesus opettaa: ”lähes tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi”.

Jumala on luvannut: ”Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan”. Israelin kansalle Jumala sanoo: Jer. 29:13,14 ”Teidän pitää etsimän minua ja löytämän minun: sillä jos te etsitte minua kaikesta sydämestänne,
14. Niin minä tahdon antaa itseni löytää teiltä,…” Miten sitten Kristus toimii uskovaisten kautta, eli miten side ja päästön avaimet toimivat tänä päivänä? Ei yhtään erilailla kuin Jeesuksen aikana: Joh. 3:18 ”Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.
19. Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.
20. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman”.
Pyhä Henki nuhtelee uskovaisten kautta synnistä ja osoittaa Jumalan Sanalla, että tässä on nyt Jumalan Sanan vastainen teko, eli syntiä. Jos, nuhtelun kohteeksi joutunut, pyytää saada uskoa synti anteeksi se hänelle anteeksi annetaan, tämän synninpäästön kuulee Jumala: Jes. 38:17 ”Katso, suuri hätä oli minulla turvasta; mutta sinä olet minun sieluni sydämellisesti vapahtanut, ettei se hukkuisi; sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäs taa”. Jos nuhdeltu ei halua anteeksi antoa, eikä luopua synnistä, niin hän tulee Jumalan Sanalla sidotuksi syntiin.

Kyllä minä sinun kysymyksen
Kirjoittanut: Heino1 30.3.2006 klo 15.22


ymmärrän, mutta en osaa lyhyesti vastata, toivotaan, että jaksat lukea loppuun. Minulta ovat omat lapset kysyneet: ”mistä sitä tietää ihan varmasti, että tuo on oikea usko?” Ihan niin kuin sinäkin kirjoitat: ”Ihminenhän ei sitä mistään näe kenellä se on ja kenellä ei, vain Jumala tietää”. Raamattu vielä todistaa, että: 1 Kor. 1:21 ”Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalaa viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat…” Huomaatko muuten, että tässäkin kohtaa raamattu todistaa: ”saarnan kautta vapahtaa jotka sen uskovat”, eli ei sitä lukemalla ja opiskelemalla oikeaa uskoa löydä, eikä tule vapahdetuksi synneistä.

Voimme myös laajentaa tätä kysymystä Israelin kansaan, miksi juuri tämä kansa pääsi Jumalan ”valituksi” kaikkien muitten kansojen ohi? Joutuivatko muut kansat Helvettiin, kun Jumala ei niitä valinnut? Onko Israelin kansa muita parempi? Kaikki me voimme sanoa tänäkin päivänä: Ei ihan varmasti ole! Tuo kansa on koko historiansa ajan lankeillut milloin mihinkin syntitekoihin ja viimein tappoi Jumalan Pojan. Sanoisin kaikista kehnoin mutta kuitenkin sen valitsi: Hesek. 20:5. ”Ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: siihen aikaan, kuin minä valitsin Israelin, nostin minä käteni Jakobin huoneen siemenelle, ja annoin heidän tuta minuani Egyptin maalla; ja tosin minä nostin käteni heille, ja sanoin: minä olen Herra teidän Jumalanne”.

Niin kuin Jumala valitsi kansan, niin hän valitsee opetuslapsensakin ja kaikki jotka Häntä seuraavat: Joh. 15:16 ”Ette minua valinneet, vaan minä valitsin teidät, ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään ja teidän hedelmänne pysyis: että mitä te anotte Isältä minun nimeeni, sen hän antaa teille”. Kun nyt mietimme, mistä sen tietää, onko Jumalan minut ”valinnut”? Eikö olisi mukava tietää onko Jumala juuri minut valinnut? Sillä kukaan ei voi uskoa, ellei Jumala avaa ymmärrystä: Joh. 6:36. ”Mutta minä sanoin teille, että te näitte minun, ette sittekään usko.
37. Kaikki, mitä minun Isäni antaa minulle, se tulee minun tyköni: ja joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos”.

Jumalan valittua ihmistä voisi verrata Israelin kansaan: Pieni, mitätön, riitaisa jossa asustaa monenlaiset Fariseukset. Voisi sanoa: Eipä ole häävi valinta! Ihmisjärjellä valintaa ei voi mitenkään käsittää, mutta jos tuntee itsensä ihan yhtä kehnoksi, niin kyllä voi olla aivan varma, että Jumala sinut huolii. Olin äitini luona käymässä, pihaan ajoi taksi ja siitä nousi hyvin sairas ihminen. Tuo ihminen meni äitini kaulaan ja sanoi: ”Sinä puhuit parannuksen teosta 20 – vuotta sitten ja sanoit, ei tarvita muuta kuin uskoa, en ole jaksanut uskoa, mutta luuletko, että Jumala minut vielä huolisi”.

Tämä ihminen oli kuullut Jeesuksen lunastustyöstä 20 – vuotta aikaisemmin, silloin hän ei halunnut tehdä ratkaisua elämäänsä ja lähteä seuraamaan Jeesusta, mutta sanan siemen iti sydämessä. Mutta nyt kun halusi uskoa, ei enää jaksanutkaan täytyi lähteä kysymään kylväjältä: ”Vieläkö Jumala huolii”. Hänelle äitini todisti: ”Kaikki synnit on anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä”. Ja Pyhän Hengen antama todistus tuli hänen sydämeen, että hän on Jumalan lapsi.

Ihmiset ottavat raamatusta paikkoja ja erottavat ne asiayhteydestä, yksi tällainen: ”Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi”. Toinen saman vertainen on Jeesuksen lähetyskäskystä osa: Joh. 20:23 ”Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt”. Kun nämä paikat ovat sitten irrotettu muusta raamatusta, voidaankin väittää: ”Ei tarvitse kuin huutaa Jumalan puoleen, niin tulee autuaaksi”, eli voi sopia Jumalan kanssa kahden kesken, ei siinä ihmistä tarvita. Taasen toiset sanovat: ”Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt”.

Jos emme enempi tutkisi, niin päätyisimme tähän, että näinhän se on, näin on raamattuun kirjoitettu! Kun Paavali kirjoittaa, niin hän jatkaa selitystään: Room.10:13. ”Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
14. Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?”

Tämän takia Paavali sanookin: Room. 10:17. ”Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta”. Tässä on nyt huomioitava: ”Jumalan sanan kautta”, sillä kyllä uskoa syntyy paljon ihmisten omien uskomusten kautta. Oikea usko syntyy vain Jumalan Sanan kautta.


Toinen harha on tämä: ”Syntiä ei saa anteeksi, jos toinen ihminen ei sitä julista henkilökohtaisesti: Jeesuksen nimessä ja veressä on syntisi anteeksi annetut”. Miten se sitten alkuseurakunnan aikana tapahtui. Kun Pietari saarnasi: AT. 10:44. ”Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin”. Tässä me näemme, että yksin usko puhdisti sydämet ja kaikki jotka uskoivat, saivat syntinsä anteeksi. Vaikka kukaan ei heille henkilökohtaisesti saarnannutkaan syntejä anteeksi.

Jeesus itse todistaa, että vaikka ei keneltäkään pyydäkään, niin usko yksin auttaa: Mark. 5:27. ”Kuin hän kuuli Jesuksesta, tuli hän kansan seassa takaa ja rupesi hänen vaatteisiinsa;
28. Sillä hän sanoi: jos minä ainoasti saan ruveta hänen vaatteisiinsa, niin minä paranen.
29. Ja hänen verilähteensä kohta kuivettui, ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli vitsauksestansa parantunut.
30. Ja Jesus tunsi kohta itsessänsä voiman, joka hänestä lähtenyt oli, ja käänsi itsensä kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?
31. Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: sinä näet, että kansa sinua ahdistaa ympäri, ja sinä sanoit: kuka minuun rupesi?
32. Ja hän katsoi ympärinsä, että hän sen näkis, joka sen teki.
33. Mutta vaimo pelkäsi ja vapisi, että hän tiesi, mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hänen eteensä, ja sanoi hänelle kaiken totuuden.
34. Mutta hän sanoi hänelle: tyttäreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas”.

Tämä on se usko jonka kautta me todistus saadaan, minulle on Ry:n ”hoitajat” todistaneet, että en saa uskoa syntejäni anteeksi, mutta minäpä uskon kuitenkin ja turvaan ihan niin kuin vanhanliiton uskovat: Hebr. 11:39. ”Ja kaikki nämät ovat uskon kautta todistuksen saaneet, eikä saaneet sitä lupausta:
40. Että Jumala on jotakin paremmin meille edeskatsonut, ettei he ilman meitä täydelliseksi tulleet olisi”.

Sinä olet
Kirjoittanut: Heino1 2.3.2006 klo 21.19


ymmärtänyt aivan oikein sitomisen: ”täytyy olla painava raamatunmukainen synninteko ja ihminen ei halua tehdä parannusta synnistä”. Juuri näin! Avainten vallasta on paljon vääristyneitä käsityksiä, koska ihmiset ovat omineet vallan itselleen tai seurakunnalle. Näin Jeesus sanoi: Joh. 20:22,23 ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidetyt.”

Tähän jos me jättäisimme raamatun tutkimisen, niin suora johtopäätös olisi: Ihminen, ihmiset jotka ovat osallisia Pyhästä Hengestä, heillä on valta, joko antaa anteeksi tai sitten olla antamatta, vallankin voisi pidättää jos syntinen ei näytä juuri katuvalta. Tosiasiassa tällaista valtaa ei ihmisellä ole, ei seurakunnallakaan, valta on kokonaan Jumalalla. Tätä valtaa voi vapaasti testata esim. sillä lailla, että antaa synnit anteeksi sellaiselle ihmiselle joka ei halua uskoa. Pidättämiseen on yhtä iso valta, eli jos joku uskoo, niin ei sitä voi kukaan kieltää uskomasta kaikkia syntejään anteeksi.

Hän jolla on kaikki valta taivaassa ja maanpäällä, ilmoittaa näin: Ilm. 3:7 ”..näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Daavidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa.” Uskovalla ihmisellä on vain saarnavirka, ei valtaa! 2 Kor. 5:20,21 ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”.

Room. 10:17 ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Usko tulee siis kuulemista, mutta ei minkä tahansa kuulemisesta, vaan ”Kristuksen sanan kautta”. Eli oikean uskon syntymiseen tarvitaan Pyhän Hengen saanut ihminen. Se taasen on väärä käsitys, että täytyy henkilökohtaisesti jonkun uskovan saarnata: Jeesuksen nimessä ja veressä on syntisi anteeksi”.

Kun Raattamaa teki parannuksen talvella 1846, hän kuunteli kirkossa Laestadiuksen saarnaa ja uskoi. Hän itse kertoi ”…siloin olin minä suurella häpeemisellä mennyt kirkkoon ja silloin tuli myös suri ilo…Sitte kuin minä ilon tunsin ja Jesus rakkaudellansa minulle ilmestyi, niin minun täytyi uskoa, jos en olisikaan tatonut ja semoisten kambpausten kautta on Jumala minun muttanut ja saatanut kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen.”

Ensi kerran Juhani Raattamaa julisti vuonna 1848 Lainion koululla synnit anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä” synninhädässä olevalle palvelutytölle. Kerrotaan Raattamaan vapisseen mielenliikutuksesta löytäessään kauan kadoksissa olleet päästönavaimet. Kun Raattamaa kirjoittaa: ”Olkaat siis valmiit syntiä anteeksi antamaan, Jumalan palvelijat, Jumalan puolesta Jeesuksen nimessä, mutta hitaat sitomaan, sillä ei Kristus hylkää morsiantaan kaikkinaisten syntein tähden.”

Raattamaalla oli kirkkaana Jumalan antama ymmärrys, eli meidän tulee uskoa niin kuin Paavali: Room. 15:1 ”Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista.” Synti sitoo aina, se sitoo, vaikkei sitä seurakunnan edessä kuulutettaisikaan. Itse asiassa sitominen tarkoittaa sen toteamista, että sinut on synti sitonut. Samalla sitomistilanteessa tulee olla armo tarjolla. Miten Jeesus käski sanoa: Luuk. 7:22 ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Soket saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.

Jatkoa kirjoitukseeni
Kirjoittanut: Heino1 3.3.2006 klo 10.09


Jäi eilen selittämättä käsitykseni Raattamaan kirjoitukseen: ”Mutta ne uskontunnustajat, jotka erkaantuvat Kristuksen laumasta, sentähden että Kristuksen ies ja hallituksen muoto on heille sopimaton, ne sanovat luopuvansa pois ihmisistä ja uskaltavansa sanaan, mutta jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinun seurakuntaan.” Jotta me oikein ymmärtäisimme Raattamaan kirjoituksen, meidän tulee nähdä – tuntea, tietää, mikä on Kristuksen ies ja hallituksen muoto.

Jeesus puhuu : Matt. 11:29,30 ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sieluillenne. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” Tämä Jeesuksen ies selviää kun luemme: Joh. 8:29 ”Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan.” Eli Jeesuksen ies on Jumalan tahdon noudattamista.

Jumalanvaltakunta, on kuninkaallinen valtakunta, siellä ei ole hallituspaikkoja, vaan kuningas yksin hallitsee. Joh.5:22, 23 ”Sillä ei Isä myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.” Tästä me näemme seurakunnan oikean hallitusmuodon, eli siellä tulee Jumalan Sanan yksin hallita. Tuo oulun vl:n käsitys. ”Raattamaan käsitys ei tunne tuomioistuinta jossa muutama saarnamies käyttää valtaa. Raattamaa kirjoittaa vain sanasta, ja sanan voimasta.” on aivan raamatun sananmukainen.

Jumalan seurakunnasta ei voi ihminen/ihmiset ketään erottaa: Rom. 8:35, 36, 37,38, 39 ”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niin kuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina”. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.