Hakomaja.net

Löysin tämän linkin S24-palstalta. En itse ollut tätä pätkää aikaisemmin nähnyt ja minusta ohjelma oli niin hyvä, että ajattelin siirtää linkin myös tänne,
jos on muitakin, jotka eivät ole sattuneet ohjelmaa näkemään.
Tässä myös hyvin tulee ilmi piispojen kanta yhteisöön.

http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F06890_1

Itse katsoin kyseisen ohjelman jokin aika sitten ja hämmästyin kuinka jo 1985 on tehty tuollainen ohjelma. Ja ihmisoikeuskysymyksistä tuolloinkin ollut kyse joskaan ei niin selkeästi ilmaistuna kuin tänä päivänä. Liikkeen raadollisuus tuli kyllä ahdistavalla tavalla esille.

Tuossa ohjelmassa törmää mielenkiintoiseen piirteeseen, joka tulee lestadiolaisdokumenteissa hyvin esiin. Kaikki näyttäytyy hyvin selkeänä, vaikka ihmisten mielissä asiat eivät ole niin selkeitä. Yksi tuon dokumentin kritisoija palasi takaisin vanhoillislestadiolaisuuteen. Toisaalta taas "Ainoa oikea Jumala" -dokumentissa vanhoillislestadiolaisuuden ääninä on ihmisiä, jotka lähtivät kulkemaan eri teitä (en tarkoita haastateltuja lapsia, vaan jo tuolloin aikuisia ihmisiä). Mustavalkoista uskoa puoleen tai toiseen korostava dokumentti vaimentaa todellisen äänen. Eronneissa on ihmisiä, jotka kriittisyydestään huolimatta ovat epävarmoja ratkaisustaan. Toisaalta on vanhoillislestadiolaisen elämäntyylin täysin omaksuneita ihmisiä, jotka puheissaan puolustavat uskoaan, mutta sydämessään eivät olekaan niin varmoja. Itsekin välillä mietin, että onko tässä mitään järkeä, mutta sydämessäni haluan elää tässä uskossa.

vaeltelija:

Kyllähän näissä hoitokokouksissa "uloshoidetuista" monikin palasi takaisin siihen samaan hengelliseen kotiin missä olivat koko elämänsä eläneet. Monille heistä oli tosi suuri järkytys yhteisöstä ulos joutuminen ja useat joutuivat tilanteeseen aivan yllättäen ymmärtämättömyyttään, eivät tajunneet "sairaan" yhteisön tilaa ja eivät osanneet "oikeilla sanoilla" pyytää anteeksi olemattomia syntejään.
Osa meistä viisastuu myöhemmin ja monet eivät koskaan, mutta jokainenhan meistä tekee omat virheemme.
Niinhän sitä sanotaan, että kaikkia voi huijata hetken aikaa, osaa kaiken aikaa, mutta ei kaikkia kaiken aikaa.

Katsoin vasta eilen tuon ohjelman, vaikka se oli noinkin vanha. Siihen aikaan en ollut tv:n äärellä kuin mummolassa joskus. Tiesin ohjelman sisällöstä, mutta eihän se katsomista korvannut. Hyvä kun nyt tuli siihenkin mahdollisuus.

Jotenkin hämmentää se, että samat asiat on erittäin selväsanaisesti tuotu esille jo vuosikymmeniä sitten. Nyt taas kertaillaan samoja ja - samoin lopputuloksin? Mikään ei vaikuta mihinkään eikä mikään muutu? Vl-opit ja -tavat elävät omaa elämäänsä välittämättä siitä, miten ne tuhoavat tavallisia ihmissuhteita ja kylvävät epäsopua ja rakkaudettomuutta lähimmäisten välille. Kaiken takana on kuuliaisuus seurakunnalle ja sille osoitettu ns. ensimmäinen rakkaus. Muu ei saa merkitä mitään tuon vl-autuudenasian rinnalla. Muu rakkaus on väärää ja se saa mennä - perään ei huudella eikä jälkeen juosta. Vl pärjää omilla eväillä elämän taistoissa ja ihmisuhdekiemuroissa. Eivl:t ovat vain väline taivastiellä eikä niillä ole porrasaskelmia enemmän merkitystä hänelle.

Jos olisin nähnyt tuon ohjelman aikaisemmin, ehkä se olisi vaikuttanut enemmän. Olisin ainakin luullut ja toivonut, että se ei mene muutaman pilkallisen kommentin saattelemana unohduksiin. Mutta niin sille näköjään kävi. Onko nyt muka parempi kohtalo tämänpäiväisillä vl-puheenaiheilla?

x-vl kirjoitti:


Muutoksen aikaansaaminen on hirvittävän vaikeaa jo pelkästään vaikenevan keskustelukulttuurin vuoksi. Kuitenkin vuonna 2009 liike on paitsi hieman muuttunut avoimempaan suuntaan, myös helpommin tulilinjalla. Internet ja sen muodostama tiedonhakukeskus ja anonyymi puhekanava on kaikkien käytössä. Ja tiedän kyllä, että ainakin nuorta polvea parhaillaankin käynnissä oleva keskustelu palavasti kiinnostaa, vaikkei kritiikkiin ainakaan ääneen uskalletakaan yhtyä. Aika näyttää tuleeko muutosta, minä menin jo...

No oikeastaan tuota voisi kätyää toisinkin päin. Koska Jumalan sana on sama eilen ja tänään ja iankaikisesti ei voi olla niin että vl suhde ehkäisyyn terveydelliseistä syistä olisi muuttunut noista ajoista mihinkään. Eli se joka niin väitää elää lihanvapauhden hegessä. Tämä dokumentti osoitaa sen ettei seurakunnan neuvot suinkaan ole olleet muutumattomat. Joten...

Ei voi olla niin että Jumalan sana neuvoo meitä ohitamaan tälläiset ristiriidat merkityksettöminä. Ikään kuin nämä asiat eivät olisi merkityksellisiä. Ne ovat ja ositavat kuinka säänöille jotka ovat alkujaan olleet ehdottomia ja nykyään enenevässä määrin ehdollisia on vaadittu ja vaaditaan kuuliasuutta.

keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category...0000000490&posting=22000000042292806

Kävimme lyhen kestelun aiheesta.



Kuinka voidaan pitää raamatun mukaisena opetuksena opetusta jonka tarkoitus on saataa ihminen epävarmakis omasta tilastaan ja aromon osallisuudesta. Siihenhän näitä elämäntapasääntöjä on käytetty ja käytetään. Ja ainoa tahao ja paikka joka voi vakuutaa ihmiselle armon osallisuutta on se seurakunta joka enisin tekee ihmiestä epäilevän ja vihe häneltä pelastustoivon ja varmuuden ja jos se ei sille paikalla ihmistä saa vapaaethoisesti ihminen viedään sinne pakolla. Jotta ihminen saadaan sidottua ajalliseen seurakunaan niin kuin se olisi Krisrtus.

Nostan hattua, jos hyshys pystyy elämään hengellisesti jatkuvassa varmuuden tilassa. Usko ja epäilys ovat jo Raamatun kertomuksista tuttuja teemoja. Näissä nettikirjoituksissa välillä vanhoilliset ovat liian itsevarmoja ja nyt taas vaihteeksi elävät uskossa, joka tekee liian epävarmaksi. Aina siis menee väärinpäin.

Yhteisöön liittyviä asioita on näilläkin sivuilla puitu olan takaa. Henkilökohtainen usko ja mahdollisuus saada syntinsä anteeksi on tämän liikkeen perusta. Syntien anteeksisaamisen monet mieltää siksi ry:llä vilkutteluksi. Usein kyse on kuitenkin arkisesta asioiden sopimisesta perheessä ja henkilökohtaisesta ripistä. Henkilökohtaisen ripin merkitys on tässä herätysliikkeessä erittäin suuri. Itse en ole vilkutellut vielä kertaakaan seurapuheen aikana, vaikka alankin jo olla tukevasti aikuisen iässä. Rippiin kuulu se, että toiselle uskovaiselle jakaa kuormaansa ja saa uskoa syntinsä anteeksi henkilökohtaisesti. Aikanaan suomalainen psykiatri vertasi lestadiolaisuuden alhaisia itsemurhalukuja muuhun maahan verrattuna katolisiin maihin, joissa rippi on myös käytössä. Hän uskoi ripin auttavan lestadiolaisia monella tavoin.

Koitankin kääntää keskustelun (ehkä väärän otsikon alta) yhteisöstä yksilöön. Mari Leppänen, Rebekka Naatus ja erityisesti Lauri Hyry Voimalassa antoivat makua siitä, miten eri tavalla yhteisöön voi vanhoillislestadiolaisuudessa sitoutua ja ne siteet eivät ole aina vahvoja. Itse käyn seuroissa, usein jätän käymättä. En ole kovin yhteisöllinen, mutta henkilökohtainen syntien anteeksisaaminen ja erityisesti rippi ovat minulle tärkeitä asioita omassa vanhoillislestadiolaisuudessani. Näiden itselleni tärkeiden asioiden vuoksi käytännössä elänkin pääosin vl-elämäntyylin mukaisesti.

Mikä on mielestänne henkilökohtaisen ripin merkitys vl-liikkeessä?

Itse olen yhteisöstä irtaantunut 80-luvun alkupuolella.Onko yhteisö muuttunut kahdenkymmenen vuoden jälkeen todella noin paljon kuin edellä mainitut henkilöt julkisesti antoivat ymmärtää?Esim."postmoderni nuori äiti" tuo esille kuinka SRK:n johdossa voisi olla myös nainen.
Yksilön kuitenkin koetaan olevan vaikea yhteisöä muuttaa ja epäilyä siitä haluaako yhteisö muuttua tuotiin esille.
Hyväksyykö vl-yhteisö tänä päivänä yksilöiden omantunnonvapauden siitä mikä on oma sitoutumisen taso yhteisöön? Hyväksyykö yhteisö yksilön tasavertaisena uskonsisarena jos yksilö käyttää esim.ehkäisyä,kannattaa vasemmistoliittoa ja käy teatterissa?

Ennemminkin taitaa olla niin ettei epäilykistä sinänsä välty kukaan. Kuitenkin voiko opetus tai saarna tähdät tuon epävarmuuden lisäämiseen. Eikö ramattun nimenomaan juuri siksi ole koottu noita kertomuksia epäiljoistä että ne lohdutaisivat ja toisivat avun tämän päivän epäilijöille.



Ei ole. Tämä ei ole ollut varmaan 40 vuoteen tämän liikeen perusta. Niin kauan kuin tuossa liikeessä ei ole vain mahdollisuus vaan myös velvollisuus uskoa syntinä anteeksi asioita jotka sitä eivät ole se ei suinkaan ole viemässä ihmisä Kirsusta kohti vaan siitä pois päin.

Minun on mahdotonta hyväksyä tuota että huomio halutaan siirtä yhteisöstä yksilöön. Varsinkin kun yksilöstä tuot minule esiin yksilöitä joiden suhde yhteisön normistoon on melko ongelmatonta ja ainakin vielä kyseisillä yksilöillä näytäisi ulospäin olevan mahdollisuus haluta samoin kuin yhteisön normit.

Ja on tässä muutakin. Kuten Nelia kirjoitaa Yhteisö ei hyväksy yksilön omantunnon ratkaisuja jos ne eivät ole yhteisön arvomailman mukaisia. Ei ainakaan niin että voisin omalla kohdallani puhua hekilökohtaisesta omantunnon ratkaisusta tai oikeudesta siihen.

Ja yhtenä näköulmana ei voida ohitaa yhteisön asemaa yksilän muokaajana. Väitän että yhteisö muokaa enemmän yksilöä kuin yksilö yhteisöä.

Miksi henkilökohtaisesti ei ole oikeutta uskoa ettei tuon liikeen piirissä ole ainoa autuaaksi tekevä evankeliumi. Ja toisaalta tulkoon todetuksi se ettei yhteisö vaadi kaililta samaa. Vaan toisilta se vaatii enemmän ja toisilsta vähemmän. Päivämiehessä lukee että laiskuus siionin työhän on syntiä. Joten se joka ei ole yhteisön mielestä kyllin ahkera tekee syntiä jättämällä osallistumatta.

Et tainut lukea tuota lainausta ajatuksella...

Minun mielestäni on jokseenkin arveluttavaa se että opetus tähtää ei siihen Jumalan armon kirkastamiseen eikä epäilyksistä kampailevan lohdutamiseen. Vaan siihen että tuo yhteisö opetuksellaan asetaa ihmisen paikalle jossa hänen on kerjättävä tuolta yhteisöltä kerta toisensa jälkeen armo ja armahdusta. Saadakseen vielä uskoa. Silloinki kun syntisyyden ja syylisyyden tunto aiheutuu yksitään tuon liikeen opetuksesta eikä siitä että ihminen aidosti tekisi syntiä Jumalan tahtoa vastaan.