Hakomaja.net

S24:n aihe

pitääkö paikkansa
Kirjoittanut: että... 7.4.2009 klo 21.13

joensuussa ollaan terottamassa hoitokokouskirveitä?

tarvitaanko tahkonpyörittäjää?

Pitää
Kirjoittanut: paikkaansa 7.4.2009 klo 21.43

Pitää. Tänä iltana.

Nuoria ihmisiä
Kirjoittanut: jääny kiinni 7.4.2009 klo 22.06

väärin ajattelemisesta.

Jäivät kiinni
Kirjoittanut: johtokunnalle. 8.4.2009 klo 06.15

Siitä seuraa aina hoitokokous. Toisinaan yksityisempi -toisinaan koko seurakunnan edessä. Riippuu synnin vakavuusasteesta, väärähenkisyydestä, nimellisyydestä ja julkisuudesta.

Tiedän
Kirjoittanut: tämä on faktaa 7.4.2009 klo 22.07

Puhujat hoitelevat tänä iltana blogistia, joka on kirjoitellut uskonasioista. 1970-lukua eletään todeksi vuonna 2009.

Sananvapautta tapetaan hengen/lihan
Kirjoittanut: käsivarrella! 8.4.2009 klo 06.13

Tunnen tapauksen, mutta en ole vielä kuullut uutisia, että annettiinko armo vai heitettiinkö saatanalle. Mielenkiintoista nähdä, että saako SRK peloteltua asiasta tietävät hiljaisiksi...

Ei ole
Kirjoittanut: irvailun aihe 7.4.2009 klo 22.09

LV on ottanut hoito-ohjat käsiinsä.

Pahoittelen etteivät viestit ole minkäänlaisessa järkevässä järjestyksessä. Onkohan jollain hakomajalaisella tarkempaa tietoa tästä asiasta? Osasin laskea yhteen yksi ynnä yksi, niin tajusin ketä hoidetaan ja kuka hoitaa. Ei välttämättä ole jäämässä viimeiseksi, jos kaikki "väärinajattelijat" hoidetaan, minä mukaanlukien.

Saattaa olla vallanpitäjillä taas tarve saada lauma kuriin. Mitenkähän uskaltavat, eikö esim. julkisuus pelota? Toden-näköisesti hallinnan tarve ajaa järjellisen ajattelun ohi, valitettavasti.

Kunpa muilutettavaksi joutuvat osaisivat etsiä vertaistukea. Voisiko Hakomajaa mainostaa esim päivämiehessä , että heikoille joutuvat tietäisivät edes yhden foorumin, jossa voisi käsitellä kokemuksiaan.

Voisiko kirkko otta taas jalkapuut käyttöön? Saisi pahantekijät edes hetkeksi pois posliinikaapista mesomasta.

Koko soopaan saataisiin edes jonninmoinen tolkku jos vl rauhanyhdistys saataisiin erotettua luterilaisesta kirkosta.
Aina kun jotain tapahtuu (rikollistakin) vedotaan kirkon jäsenyyteen.
Olemalla kirkon "alaisuudessa" kaikki väärä ja vääräuskoisuus painetaan villasella koska ollaan osa "kirkkoa".
Miten vl-uskoinen pappi voi katsoa itseään peilistä, se on mysteeri, mutta kun valehtelemaan on opittu niin....
Jos vl saataisiin erotettua kirkosta sitä käsiteltäisiin vain omituisena lahkona johon voisi soveltaa jo rikoslakia.

En pidä realistisena mahdollisuutta, että kirkon taholta olisi odotettavissa edes selvityspyyntöä mistään asiasta SRK:lle. Enempää teologiselta/opilliselta kuin ihmisoikeuksienkaan näkökulmasta. Tämä on käynyt selväksi myös arkkipiispa Jukka Paarman lausunnoista. Kirkko hyötyy suuret lasten ja nuorten joukot uskollisiksi kirkollisverojen maksajiksi kasvattavasta herätysliikkeestä, jonka papit eivät julkisesti kritisoi kirkon "kipupisteitä". Piispat lausuvat vastaisuudessakin kauniita sanoja vl-liikkeen arvokkaasta perinteestä luterilaisen kirkon sisällä.

Vanhoillislestadiolaisuus puolestaan ei varmasti itse irrottaudu ev.-lut. kirkosta, olipa kirkon opetus millaista hyvänsä. Kirkon jäsenenä herätysliikkeellä on merkittävä status ja paljon vaikutusvaltaa. Huomatkaa, että äänestysikäraja kirkollisvaaleissa on laskettu 16 vuoteen. Tämä todenäköisesti lisää entisestään vanhoillislestadiolaisten valtaa kirkon päätöksenteossa ja seurakunnissa, samalla kun liberaaleimmat kirkon jäsenet etääntyvät edelleen kirkosta ja jopa jättävät sen. Kirkossa on nähtävillä polarisoitumiskehitys: tavalliset riviseurakuntalaiset ovat sallivia ja suvaitsevaisia, mutta kirkon päätöksentekijät konservatiivisia.

Vanhoillislestadiolaisuuden kohtelua kirkossa voidaan verrata siihen kohteluun, jonka Nokia Missio sai piispoilta. En itse erityisemmin innostu ko. liikkeen opetuksista, mutta kun opillisia eroja tutkitaan, vanhoillislestadiolaisuuden nykyinen SRK-opetus poikkeaa monessa olennaisessa kohdassa varsin paljon kirkkomme luterilaisesta opetuksesta. Nokia Missiossa on kai suomalaiselle luterilaisuudelle vieraita karismaattisten liikkeiden piirteitä, mutta voidaan kysyä, millaisen todellisen vaaran pari-kolmetuhatta mission jäsentä muodosti Suomen ev.-lut. kirkolle.
Piispat eivät rohkene käydä vastaavia opillisia keskusteluja Olavi Voittosen ja kumppaneiden kanssa kuin he kävivät Markku Koiviston kanssa. Vanhoillislestadiolaisia on liki sata tuhatta, ja se on toki selvästi paljon enemmän kuin Nokia Mission pari-kolme tuhatta. Power & money talk.

Olen itsekin vanhoillislestadiolaisena joskus ihmetellyt, että kirkko sulattaa meidät niin hyvin. Voi olla tietysti kyse kirkollisverosta, en tiedä. Toisaalta väitän, että kirkossa ruohonjuuritasolla huomataan, että vanhoillislestadiolaiset työkaverit ovat usein aika tavallisia tallaajia eikä eroa käytännön arjessa huomaa. Joskus 80-luvulla vanhoillislestadiolaisuudessa elettiin jotenkin enemmän maailmanlopun tunnelmissa kuin nyt. Nähtiin ajan merkeistä, että pian ovet katua vastaan suljetaan. Tähän profetiaan kuului, että meiltä häviää kirkon suoja ja lopulta valtiovallan suoja, minkä seurauksena vainot alkavat. Pian tulevasta maailmanlopusta ei enää seuroissa juurikaan puhuta. Tosin tällä hetkellä osa kokee, että julkisuus vainoaa meitä. Julkisuus on silti kiltimpää kuin 70-luvulla, joka kulminoitui uutisointiin CIA:lta saatuun salarahoitukseen. Asetelma on kuitenkin hyvin selvä, kun puhutaan vanhoillislestadiolaisuuden suhteesta kansankirkkoon. Vanhoilliset eivät sieltä itse lähde, vaikka kirkko muuttuisi miten liberaaliksi tahansa. Todennäköisempi vaihtoehto lopulta on, että kirkko jossain vaiheessa antaa meille kenkää. Jenkkilässähän vanhoillisilla ei ole mitään kansankirkkoa tukenaan, joten ei se kirkosta pois potkiminen tietystikään herätysliikettä miksikään muuta.

Lestadiolaisten asema kirkossa on siksikin vahva, että lestadiolaisia pappeja on paljon. On mielestäni jotenkin ristiriitaisen mielenkiintoista, että vl:t ovat niin opportunistisia tämän kirkkokysymyksen suhteen. Tavallisia luterilaisia ei pidetä uskovaisina, mutta kirkkoon kuuluminen ja jopa kirkossa työskentely on ihan suotavaa. "Epäuskoisetkin" saarnataan vl-pappien puolesta taivaan lepoon, vaikka "tietävät" asian todellisen laidan. Kuten olen jo pariin kertaan sanonut, on meillä mielestäni tässä ihan uudenlainen leipäpappien sukupolvi.

sidottu kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan opillista keskustelua, josssa olisivat esimerkiksi piispat Wille Riekkinen ja Mikko Heikka, ja muutamia vanhoillislestadiolaisia teologeja. Kirkossa todellakin vaietaan näistä kysymyksistä, hoitokokouksia myöten.

Kotimaan toimittaja Jussi Rytkönen kirjoitti viime kesänä kolumnissaan:

Piispa Heikka on jossain Kotimaan jutussa viitanntu opillisten keskustleujen tarpeeseen. Kirkolla taitaa kuitenkin olla tärkeämpiäkin kipukohtia. lestadiolaiset eivät uhkaa jättää kirkkoa, joten välitön sammutustyö on kirkossa varmaan suunnattu "todellisten tulipalojen" sammuttamiseen.

Riippuu paljon siitäkin, ketä vanhoillislestadiolaisia teologeja olisi Riekkisen ja Heikan kanssa keskustelemassa. Keskustelu näyttäisi eriltä, jos SRK:n johdon sijasta keskustelemassa olisivat vaikka Pauli Niemelä ja Seppo Särkiniemi. Tässä arvailuni, mitä keskustelu sisältää, pohjana tuo Kotimaan kirjoitus.

70-luvusta oltaisiin samaa mieltä. Hoitokokousoppi olisi kaikkien mielestä harhaoppi, jota SRK saisi pyytää anteeksi.

Lapsen uskosta ja sakramenteista varmaankin muodostuisi kiinnostava teologinen keskustelu, jossa erilaisia näkökulmia osattaisiin hyvin perustella Raamatulla. Tämäkin olisi vain kiinnostavaa jutustelua, ei mitään tunteita herättävää.

Keskustelua ehkäisystä noudattaisi samoja kaavoja kuin Voimalat tai Hesarin kirjoitukset. Niemelä ja Särkiniemi korostaisivat, että jossain kulkee lääketieteen ja uskon raja eikä naista saa alistaa. Riekkinen ja Heikka korostaisivat yhtä aikaa ihmisen valinnanvapautta ja uskonnonvapautta. Keskustelu sinänsä olisi tunteikas, mutta jokainen kivi olisi tästäkin jo käännetty.

Mutta sitten tuo seurakuntaoppi. En tiedä puhuttaisiinko piskuisesta laumasta ja siitä, miten Nooan aikaan oli vain 8 vanhurskasta. Tai sitten siitä, että englanninkielinenkin Raamattu sanoo "many are called but few are chosen". Englannintunneilta muistamme, että "a few" tarkoittaa "harvaa", mutta "few" yksinään tarkoittaa "hyvin harvaa, tuskin ketään".Niemelä ja Särkiniemi kiemurtelisivat ja Riekkinen ja Heikka pyrkisivät siirtämään keskustelun siihen, mitä kaikkea hyvää vanhoillislestadiolaisuus on tuonut kirkolle. Seurakuntaoppi on se, mikä meidät erottaa kansankirkosta. Se on kipupiste, josta ei niin vain aleta puhumaan. Ja se on lopulta se ainoa todellinen kipupiste.

Toteanpahan Paula E. sen että mitään oikeutusta olemassaololle ei ole vl herätysliikeellä eikä kenelläkään muullakaan. Jos oikeutamme olemassa olomme sillä että - meillä on oikeus olla olemassa ajatelemme että elämämme on omassa kädessämme. Ei elämää on se sitten omaamme tai herätysliikeen olemassa oloa voida oikeutaa sillä että jos elämää ei ole se lakaa olemasta.

Niin se vain kuitenkin on ajallinen elämä päätyy kuolemaan - ja herätysliikeen ja ajallisen kirkon päätepiste on olemassa täällä ajallisuudessa. - vaikka ihmisellä on toivo iankaikkisuudesta yksikään kirkko tai herätysliike ei sinne mene. Vaan ne jäävät elävinä tai kuolleina institiuutioina tänne aikaan.

Minä näen vähemmän huolestuttavana sen että ajalliset kirkkokunnan hajoavat ja sortuvat kuin sen että niitä pidetään yllä keinoja kaihtamatta hinnalla millä hyvänsä.

Kiitos Vaeltelija mietityistä ja hyvistä kommenteistasi.

Itse en jaksa vääntää kastekäsityksestä, josta olen aikoinaan ottanut selvää ja jonka osalta luterilaisuudella on SRK-opille kunnon argumentteja annettavanaan. Kaikki SRK-opin kriitikotkaan vaan eivät ikävä kyllä ole perehtyneet asiaan sen vaatimalla syvällisyydellä. (Eivätkä kaikki "tavalliset" ei-vl-papitkaan.) Väitän, että se yksioikoinen leima joka ns. pappishajaannuksessa eroon joutuneisiin/pois lähteneisiin teologeihin on lyöty vl-liikkeessä, ei todellisuudessa pidä kutiaan. Tunnetusti sodassa ensimmäinen uhri on totuus. Mutta asian laajuuden takia jätän tämän aiheen.
vaeltelija kirjoitti:
Olet täsmälleen oikeassa, Vaeltelija.

En kuitenkaan voi pitää yllä osoittamiasi Raamatun sanontoja valideina perusteluina sille, että vl-uskoa voitaisiin pitää ainoana oikeana uskona/seurakuntana. Sellaiseen päätelmään nuo irralliset sanat eivät tietenkään mitenkään riitä. (Ehkäpä et siihen tähdännytkään.)

Ylipäätään noilla viittauksilla ei voi perustella minkään yhden kristillisen ryhmittymän ainoan oikean asemaan asettamista. Tämäkin Raamatun asia vaatii laajempaa ja syvällisempää asiaan perehtymistä kuin yksittäisiin asiayhteydestään irrotettuhin sanoihin viittaamista. Sellainen on ns. vulgaaria Raamatun lukua.

Sivumennen sanoen, juuri tästä ennen vanhaan seuroissa ihmisiä varoiteltiin. Vanhat puhujat painottivat usein, että ei pidä lukea Raamatusta yhtä lausetta tai sanaa tästä ja toista tuolta, vaan tulee tunnistaa asiayhteys ja syvällisempi hengellinen ja opillisen kokonaisuus, Lutheria unohtamatta. Tässä mielessä Raamatun lukeminen itsekseen saattaa tosiaankin tuottaa absurdeja johtopäätöksiä! Sittemmin uudet puhujapolvet tuntuvat tämän varoituksen unohtaneen.

Vain me –opista vielä sen verran, että olen monesti miettinyt, miten se lopulta palvelee evankeliumin työtä, että liike julistautuu itse ainoaksi oikeaksi. Vastaavia ”ainoita oikeita uskoja” on maailmalla tuhansittain. Nöyrempi asenne saattaisi olla hedelmällisempi, ja ehkäpä kristillisempi.

VL-liikkeen seurakuntaopilla on historialliset (ja ryhmäpsykologiset) syynsä, mutta kun asiaa ryhdytään tarkatelemaan pelkästään Raamatun ja Tunnustuskirjojen valossa, ei liikkeen oman, pitkälle myös inhimillisä valtapelejä sisältävän historian mukana laahaaminen auta selvyyteen pääsyssä. Pitäisi tutkia vakavasti vain asian hengellistä puolta.

vaeltelija kirjoitti:

Jospa ei sittenkään ihan!

Minua on pitemmän aikaa ihmetyttänyt se, että kukaan ei kysy, mihin se ylipäätään perustuu, että ihmisen hengellinen velvollisuus olisi maksimoida lisääntymisensä. Mihin perustuu se, että tätä väitetään Jumalan ihmiseltä vaativan? Tämä kysymys keskustelussa tulisi nostaa ennen terveys- ym. argumentteja. Ehkäpä piispan tasoiselle teologille tulisi mieleen kysäistä tätä.

On toki OK, että on herätty huomaamaan, että eipä tosiaankaan ole oikein, että on vaadittu niin paljon synnyttämään että ihan naisen terveyden kustannuksella. Mutta mutta… kun koko lisääntymisvaatimuksen raamatulliset perustelut ovat olemattomat, kysymys tulisikin asettaa toisin.

Koko lisääntymisen vaatimus uskonnollisena asiana on oman näkemykseni mukaan kerrassaan perusteeton. Sen ”hengellisyys” joutuukin yhä oudompaan valoon nyt, kun vaatimusta ei tarvitsekaan enää täyttää kuin vain siihen saakka että naisen terveys pettää.