Hakomaja.net

Lestadiolaisuus ja politiikka Koillismaalla - seminaari viite: http://www.kuusamo.fi/eman/ShowEvent.phx?eid=eman.7946

ja raportti tapahtumasta:

Koillissanomat, Petri Karjalainen 20.4.2009 viite: http://www.koillissanomat.fi/Kulttuuri.php

Lestadiolaisten hoitokokoukset ovat arka aihe tutkimukselle


kuvateksti: Dosentti Seppo Lohi sanoi, että herätysliikkeen vaiheiden tutkiminen on sitä arempi aihe, mitä lähemmäs nykypäivää tullaan.

Lestadiolaisuuden historiassa niin kutsutut hoitokokoukset ovat aihe, joka odottaa vielä tutkijaansa. 1960-70-lukujen tapahtumista ei ole vielä tehty kattavaa tieteellistä historiantutkimusta.

Aihe on arka ja taiten tutkittava, totesivat tutkijat Kuusamotalolla järjestetyssä paneelikeskustelussa lauantaina.


Paneelikeskustelu järjestettiin lestadiolaisuus ja politiikka Koillismaalla -seminaarin päätteeksi.

Paneelissa keskustelun hoitokokouksista avasi teologian tohtori Pekka Niiranen. Hän kysyi, olisiko hoitokokousten selvittäminen myös SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys) etu. Ensimmäisen vastauksen antoi SRK:n kustannuspäällikkönä työskentelevä FT Ari-Pekka Palola.

Palolan mukaan hoitokokousten tutkimisen esteenä on ensinnäkin rippisalaisuus, joka on ehdoton.

– Miten niitä voisi tutkia ilman rippisalaisuuden rikkomista? Tähän en osaa vastata. Toisekseen tällaisista kokouksissa on periaate, ettei niistä tehdä pöytäkirjoja. Niitä kuitenkin on tehty jälkikäteen, valitettavasti.

– Haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa ongelmana on muistitiedon luotettavuus. Kuinka tarkoin henkilö voi muistaa asioita esimerkiksi 30 vuoden jälkeen, Palola sanoi.

Paneelin puheenjohtajana toiminut Pohjois-Pohjanmaan liiton kulttuurijohtaja Tuure Holopainen katsoi, etteivät hoitokokoukset välttämättä kuulu rippisalaisuuden piiriin.

– Hoitokokousta ei välttämättä järjestetty asianomaisen henkilön pyynnöstä, vaan sen järjesti pyytämättä henkilön lähipiiri. Ripin luonteeseen kuuluu, että se tehdään omasta tahdosta.


Kirkkohistorian professori Jouko Talonen katsoi, että aihetta voidaan tutkia kunhan työ tehdään taiten.

– Kaikkea voidaan tutkia, myös hoitokokouksia. Täytyy miettiä tarkoin, mikä on todellista rippisalaisuuden piiriin kuuluvaa aineistoa ja mikä julkista keskustelua.

Talonen huomautti, että tapahtumat ovat ajallisesti vielä kovin lähellä, mikä tekee asioiden käsittelyn hankalaksi. Aihe koskee vielä elossa olevia ihmisiä.

Kuusamon kirkonkylän rauhanyhdistyksen vaiheista historiikin laatinut Pertti Ervasti huomautti, että hoitokokouksia on tutkittukin Kuusamossa.

– Historiikissa on tapahtumista tekstiä 2,5 sivun verran.


Laajasti lestadiolaisuuden historiaa tutkinut dosentti Seppo Lohi sanoi, että hoitokokoukset tullaan aikaa myöten tutkimaan.

Aiemmassa puheenvuorossaan Lohi pohdiskeli tutkimustyön vaikeutta, kun tutkimuksen kohteena on uskonnollinen herätysliike.

– Uskonnolliset asiat yleensä ovat erittäin arkoja asioita, koska ne ovat syvällisimpiä asioita elämässä. Tästä syystä herätysliikkeen tutkimus on arka aihe. Sitä arempi, mitä lähemmäs tätä päivää tullaan.

Lohi totesi myös, ettei yksikään tutkija pääse irti taustastaan. Täydelliseen objektiivisuuteen ei pysty kukaan. Lohi itse kuuluu lestadiolaiseen herätysliikkeeseen.

– En ole tätä halunnut missään vaiheessa salata. Taustastani johtuen olen pyrkinyt äärimmäisen tarkasti pitämään huolta tutkijan objektiivisuudestani, mutta yksikään tutkija ei täysin siihen pysty, Lohi korosti.


Teologian maisteri Tuomo Törmänen palasi aiheeseen tilaisuuden päätössanoissa.

– On kiistämätön asia, että lestadiolaisuuden historiassa on tapahtunut monia sellaisia asioita, jotka ovat Pohjois-Suomen mittakaavassa edelleen tänäkin päivänä vaikeita ja herättävät edelleen ristiriitoja ihmisten välillä. Se, että jotkut tietyt vaikeat kysymykset aiheuttavat ihmisille ahdistusta tai eri ihmisten välille voimakkaitakin tunteita, ei ole syy olla tutkimatta tällaisia kysymyksiä. Oikeastaan asia on päinvastoin.

Ajatella - minua hämäestytää se että voidaanko tällä peryustella myös sitä miksi ehkäisykiellosta ei pidä puhua - tahi mistään mikä liippaa sitä läheltä.


Minusta tämä on lähinnä loukkaus niitä kohtaan jotka hoidetiin ulos. Minusta tälläinen näkemys lähinnä osoitaa ettei asioita edes haluata selvitää. Mitä syvemmälle historiaan asia saadaan haudatuksi sen vaikeampi asioita on tutkia.

Ja toisekseen...



Miten tämä voidaan myöntää -> ja saman hengenveton kieltää hoitokokousten selvitäminen. Eikö juuri tästä syystä olisi syytä selvitää asia niiden elossa olevien saatanalle heitettyjen takia. Juuri siksi että ihmisten syvää uskonnollista vakaumusta on järkytetty aina itsemurhiin saakka. Onko aihe vain arka siksi ettei haluta myöntää että vikaa on myös siellä herätysliikeen puolella. Halutaan vain unohtaa. Se onkin varmaan heloppoa liiekessä joka omaa täydellisen anteeksiannon ja oikeuden unohtaa lähimmäisen hätää näkemättä.



Samaa mieltä. Hotokokouset eivät voi kuulua ripisalaisuuden piiriin. Jos rispisalaisuuden piirin kuuluvia asioita on nostettu julkiseen keskuteluun muun kuin asianomaisen toimesta kyseessä ei ole ripip. Toisaalta rippisalaisuuteen vetoaminen tässä kohdassa on tuon armonvälineen avointa halventamista. Eikä kyse ole ripistä kun ihminen joutui syytetyksi milloin mistäkin - väärästä hengestä-. Vaan kyse on ripitämisestä. Julkirippiin pakotamisesta - joka ei kuulu luterialisen kirkon rippiopetukseen.

Ripi on kahden kesken tapahtuva tapahtuma jossa ripttäytyvä kertoo rippi-isälle tai äidille asioita. Ja tuosta tilanteesta asiat etivät siirry minnekään suuntaan.



Mikä on totuus. Kutienkin sellaistakin tietoa liikuu että pöytäkirjoja on pidetty. Ja niitä on jälkeenpäin hävitety. Minä en tiedä mikä on totuus. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä onko pöytäkirjaa pidetty vai ei. SE ei muuta sitä toisen ihmisen kokemaa yhtään miksikään. Sitä kun hänet täsyin ilman varoistusta tuomitaan uskosta osatomaksi syytä kertomatta. Ja kerrotaan että ihminen on matkalla helvetiin jos ei tee parannusta.



Vain uloshoidettujenko muistitieto on kyseenalainen? Muutaako se mihinkään sitä toisen kokemaa. Sitä kun hengellistä valtaa käyttäen koki tulleensa nöyryytetyksi ja ulossuljetuksi. Muutaako se mihinkään sitä että ihmiset kokivat armon ehdolistuneen tekoihin. Ja muutaako se mihinkään sitä että ihmiset kokivat että heiltä otetiin heidän uskonsa pois. Jos kokemus on tämä niin siloin on kyllä Kristusken mieli jäänyt jonnekin välille.

Ja sitten se mitä en ymmärrä tuossa rippisalaisuudessa on se että ...

Asiat jotka halutaan tuoda julkisuuteen käsiteltäviksi uloshoidettujen tai väärin hoidettujen toimesta niin puhutaan heidän tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Onko ihmisellä oikeus rikkoa ripisalaisuus omalta puoleltaan?

Ja voiko rippi isä muka väärin tehdessään vedota rippisalaisuuden rikkomattomuuteen?

RIPPI ISÄ EI VOI VEDOTA RIPITTÄYTYVÄN RIPPISALAISUUTEEN! RIPPISALAISUUS EI VOI ULOTTUA RIPPI-ISÄN VÄÄRINKÄYTÖSTEN PEITELYYN.

Eli - rippi isä raiskaa (henkisesti) ripttäytyvän ja evää tälltä vastoin raamttua synnin päästön - Ripi-isä vetoaa rippisalaisuuteen jotta vältyy asian käsitelystä. NIIN TÄMÄ ASAI EI VOI MENNÄ. Vaan jos ripiittäytyvä tuo asian julkisuuteen asia tulee käsitellä.

Kiitos aloittajalle , kun toit uutisen tänne. Hyshys :n puheenvuorossa oli monia tärkeitä asioita.

Aihe tuntuu olevan sellainen, että kukaan ei halua tarttua "härkää sarvista".

Milloin vedotaan rippisalaisuuteen, milloin tapahtumien tuoreuteen, milloin muistinvaraisen tiedon epäluotettavuuteen ja milloin mihinkin.

Tuntematta asian kaikkia juridisia tai kirkkohistoriallisia perusteita, olisi asia tutkittava mahdollisimman pian.
Merkittävää ei ole se , keitä nimenomaisia henkilöitä hoitokokousten taustoista löytyy, vaan tärkeää olisi se, että itse asia tulisi perinpohjin käsiteltyä.

Vl-liikkeen puolelta asiaa ei ehkä haluta tutkia senkään takia, että menettelyn taustalla elää opillinen perusta, jota myöskin liikkeessä kutsutaan nimellä "Kristuksen kirkkolaki", joka taas perustuu Matteuksen evankeliumin 18:een lukuun.

Kiistääkö vl-liike, että tämä opetus olisi poistettu käytöstä?
Niin kauan kuin tätä ns. Kristuksen kirkkolakia noudatetaan, ei lopu oikeutus hoitokokouksille tulevaisuudessakaan.

Rippisalaisuuteen vetoaminen on pulmallista johtuen juuri siitä, että yleensä rippi lähtee sen aloitteesta , jolla on tarve puhua mieltä painavista asioista jollekin luotettavaksi kokemalleen ihmiselle. Hoitokokouksissa taas aloite lähtee jonkun toisen taholta.
Toisekseen ns. julkirippi muistuttaa enemmän käräjöintiä kuin sielunhoidollista tapahtumaa.

Jokaiseen haastattelututkimukseen liittyy muistinvaraisen aineksen epäluotettavuus jossakin määrin. Silti tällaisia tutkimuksia eri elämän aloilta tehdään jatkuvasti.
Tutkimusta on erittäin vaikea toetuttaa sen jälkeen, kun sellaiset ihmiset poistuvat, jotka ovat olleet osallisina tapahtumiin.

Asioiden arkaluontoisuuskin on kyseenalainen veruke.
Vastikään on ilmestynyt väitöskirja lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksen riittämättömyydestä, joka on melkoisen arkaluontoinen aihe sekin.

Tuntuu hassulle nyt tuo rippisalaisuuden esille ottaminen kun itse hoitokokousten aikoina me
kaikki, jotka silloin istuimme kokousyleisössä saimme kuulla mitä järkyttävämpiä yksityisasioita julkisina hoitoasioina
rauhanyhdistyksen mikrofoniin puhuttuina. Silloin ei edes tarkistettu oliko kaikki sisälläolijat jäsenia!
Kuka vain olisi voinut tehdä asiasta julkisen ja tuskin SRK olisi puuttunut, vai?
Onko silloin oltu huomaavaisia hoidettaville ja keiden rippisalaisuuksia kukaan tahtomattaan haluaisi julki?
Outo näkökanta koko hoitokokouskeskusteltuun. Rippiä kun tuolloin ei hoidettu kuten olisi pitänyt.

Ei ehkä niinkään tutkimukselle vaan lestadiolaisuudelle. Yhteisölle aihe on arka ja vaikea, käytännössä mahdoton. Palolakin tietää tämän ja vetää rippisalaisuuden esteeksi tutkimukselle. Lohi puolestaan haluaisi mahdollisimman paljon aikaa väliin, ettei kukaan asianosainen olisi enää elossa. Näin tutkimus voitaisiin sitten unohtaa, kun aihe ei enää kiinnostaisi ketään.
Jos hoitokokoukset tutkittaisiin avoimesti ja rehellisesti, täytyisi yhteisön tunnustaa tehdyt virheet ja se tosiasia, että koko homma perustui muutaman henkilön vääriin oppeihin ja tulkintoihin. Miten käytännössä yksi voimakas persoona vei koko yhteisön täysin hakoteille ja sai koko yhteisön näiden henkioppien valtaan. Uskomatonta miten yksi "hullu" sai koko porukan "metsästämään" olemattomia henkiä ja siinä sivussa "ammuttiin" tuhansia sivullisia enemmän tai vähemmän rammoiksi ja raajarikoiksi.
Koko soppa olisi melkoinen farssi ellei se olisi niin tosi ja todellinen tragedia kymmenille tuhansille ihmisille.

Carlo kirjoitti:

Kovasti on tässä helppo yhtyä tässä Carlon näkemyksiin asiasta. Miltähän hoitokokouksissa henkisesti julkisesti raiskatuista ja näiden lapsista mahtaa tuntua lukea vl-uskonveljien perusteluja sille, ettei hoitokokouksia ole mahdollista alkaa selvittämään avoimesti nopealla aikataululla? Jos tätä hoitokokousasiaa verrattaisiin sotarikokseen, niin miltä uhreista mahtaisi tuntua kuunnellessa viranomaisten ja tutkijoiden kannanottoja sen puolesta ettei rikoksia voi alkaa selvittämään koska osa uhreista on vielä elossa?

FT Ari-Pekka Palola:

Oikaiskaa jos olen väärässä, mutta muistaaksen yhteisölaki määrää että kokouksista tulee aina tehdä päytäkirja.

Ei niistä välttämättä pidetty pöytäkirjaa, koska eivät ne olleet mitään virallisia kokouksia. Ry:n vuosikokouksista ja muistakin yhdistyksen virallisista kokouksista on pidettävä, mutta nämä hoitokokoukset eivät olleet yhdistyksen virallisia kokouksia vaan ne olivat "Jumalan valtakunnan" kokouksia.

CarloNyt takerrun lillukan varsiin.Mikä ihme on "Jumalan valtakunnan kokous"

No selitän sinulle näitä varpuja.
Eli ne kokoukset eivät virallisesti olleet näiden paikallisten rauhanyhdistysten eli rekisteröityjen yhdistysten kokouksia, vaan ne nähtiin tämän hengellisen seurakunnan kokouksina, koska niissähän käsiteltiin vain hengellisiä asioita. Asiat kuitenkin sotkettiin koska osassa kokouksissahan myös tehtiin kirjallisia päätöksiä, missä erotettiin ry:n jäsenyydestä mikäli oikein muistan.

Carlo kirjoitti:
Varsinainen soppa. Ilmeisesti sekoitettiin monenlaista omituista asiattomuutta siihen?