Hakomaja.net

Laitoin kaksneloselle aloituksen aiheesta, joka ei mielestäni ole minkään tulkinnan mukaan herjaa. Nyt sitten mitataan valon nopeus mopilla..

***Timantinkova Jorma Lepistö

Muistaakseni toissailtana hän tsemppasi porsasta, jo poistetussa ketjussa.

Hän kehotti porsasta tulemaan kovaksi kuin timantti, tarkoittaen ilmeisesti, että tulla hyväksi vanhoillislestadiolaiseksi?

Joku jälleen vetää herneen nenäänsä ja syyttää minua pilkun viilaamisesta. Asia on merkityksellinen, jos yleinen vl-ajattelutapa on tuo. Jos sanan tilalle laitan kernaasti, kun..

Näitä timantinkovia vl-asenteita, täällä ollaankin sitten käsitelty ehkäisystä lähtien.

Kovvaa se olla pittää, jos ei muuta, niin asenteet ****

Itse asiasas pysähdyin itse tämän viestin äärelle

keskustelu.suomi24.fi/node/8279175/thread


Itse asiassa täsmäleen sama ajatus oli lauantaiillan alustuksessa. Sama teema. En osa sanoa tarkaleen mitä tarkoitan mutta joku mielnyhtymä saa minut vetämän = merkin näiden ja tuon alustuksen välille. Ajatus siitä että elämämme muutuu hyväksi jos alistumme ja tyydymme kohtaaloomme (jumalan tahtoon). Eli lakaamme haluamsta mitään itsellemme luovumme haaveistamem tavioteistamme ja antaudumme ajelehtimaan "jumalan tahdon varassa" ... vältyäksemme siltä - synnistä seuraa aina kärsimystä ja se tulee ennemmin tai myöhemmin.

Miltä mahtaa tuntua kuoleman hetkellä, kun tajuaa että on itse vapaaehtoisesti luopunut itselle tärkeistä haaveistsaan. Ei ole edes yrittänyt niitä toteuttaa.
Jäi oma elämä elämättä. Eli muiden ihmisten määräämänä ja alistamana.

Vapaa Lintu:

>>Miltä mahtaa tuntua kuoleman hetkellä, kun tajuaa että on itse vapaaehtoisesti luopunut itselle tärkeistä haaveistsaan. Ei ole edes yrittänyt niitä toteuttaa.
Jäi oma elämä elämättä. Eli muiden ihmisten määräämänä ja alistamana. >>

Miettiiköhän ihminen tuommosia kuoleman hetkellä...? Ja onhan Possu yrittäny toteuttaa, siitä ei ole ollut kiinni. Kuinka kukaan voi yksin toteuttaa avioliittohaavettaan?

Hysiltä:

>>Itse asiassa täsmäleen sama ajatus oli lauantaiillan alustuksessa. Sama teema. En osa sanoa tarkaleen mitä tarkoitan mutta joku mielnyhtymä saa minut vetämän = merkin näiden ja tuon alustuksen välille. Ajatus siitä että elämämme muutuu hyväksi jos alistumme ja tyydymme kohtaaloomme (jumalan tahtoon). Eli lakaamme haluamsta mitään itsellemme luovumme haaveistamem tavioteistamme ja antaudumme ajelehtimaan "jumalan tahdon varassa" ... vältyäksemme siltä - synnistä seuraa aina kärsimystä ja se tulee ennemmin tai myöhemmin.>>

Viittasikohan Vähäjylkkä suunnittelemattomaan perhepolitiikkaan...? Näin ymmärsin.

Mutta mitä sanot Hys siitä, että jos ja kun meille kaikille ihmisille tulee elämässä jos minkämoista 'koettelemusta' eteen, että pystyykö niille aina edes itte mitään tekemään? Puolison saaminen, läheisen menetys, taloudelliset vaikeudet ja sairastumiset esimerkiksi. Välttämättä niissä asioissa ei oma toive toteudukkaan. Kyllä mie ainaski ajattelen viime kädessä, että "tapahtukoon Sinun tahtosi". Eli luotan, haluan luottaa Jumalan johdatukseen ja varjelukseen elämässäni. Aina se ei ole helppoa ja se kysyy uskoa, mutta ajatuksena näin.

Minulla tulee tästä aihekokonaisuudesta jotenkin mieleen Tommy Helstenin ajatukset

Saat sen mistä luovut : elämän paradoksit / Tommy Hellsten

Voin suositella Hellstenin kirjoja. Itselle kolahti viime joulun aikaan hänen kirjoituksensa rakkauden ja häpeän tunteista kirjassa Uhanalainen ihminen. Kirjoittaa hyviä ajatuksia myös tiukasta uskonnollisuudesta. Olen antanut Saat sen mistä luovut -kirjan lahjaksi myös parille hääparille.

Kiitos Jemima kysymyksestäsi, saan luvan perästä pureutua lempiaiheeseeni. :-D
Elämä on lahja, josta ihminen on itse vastuussa. Tätä vastuuta omasta elämästään ei ole lupa sysätä millekään yhteisölle. Eikä Jumalalle! Jumala antoi elämän ihmiselle elettäväksi, ja iloksi itselle ja toisille...

Kysyit: "Kuinka kukaan voi yksin toteuttaa avioliittohaavettaan?"

Yksin ei tarvitse jäädä kun ei kuuntele vl-yhteisön avioitumiskieltoja. On ihan sairasta että yhteisö ulottaa vallankäytön myös elämän tärkeimpiin ihmissuhteisiin. Seuraamus: on tuhansia yksin jättäytyneitä vl-naisia, joilta jää ikuisesti puuttumaan avioliitto ja perhe elämässään...vastoin heidän omaa toivettaan! Kuka tästä vastuun kantaa? Ei varmasti SRK:n johto eikä yksikään puhuja joka tätä oppia levittää.

En suinkaan tarkoita, että yksikään ihminen voisi HALLITA kaikkea mitä elämässä kokee ja tapahtuu. POIS SE MINUSTA... Ei tosiaankaan voi! Yks hetki ja elämä voi loppua siihen. tai kadottaa rakkaimmat asiat ja ihmiset lopullisesti. Elämä on pitkälle hallitsematon ja arvaamaton.

Mutta kokonaan eri asia on, jos ihminen ei edes yritä toteuttaa henkilökohtaisisa haaveitaan vaan jättäytyy muiden määrättäväksi, silloin on asiat huonosti. Ne asiat tulevat monella vastaan vanhemmalla iällä.

Menetykset ja pettymykset, joita elämässä toden totta kohtaa, kestää ja jaksaa kantaa terveemmällä tavalla silloin kun on edes itse yrittänyt vaikuttaa elämäänsä ja kantaa itse siitä vastuun. jos ei yrittänytkään, jos lupui het'alkuunsa... voi sitä.

Tietty sitä jokainen kaipaa tukea ja apua murheen alho -vaiheessa. Jokaisella pitäisi olla ainakin yksi luotettu ystävä...sellainen joka hyväksyy hänet ehdoitta, sellaisenaan.

- Voimia ja elämäniloa suomalaisen kesän keskesllä itse kullekin.

Vapaa Lintu kirjoitti:
Voivat kyllä tulla vastaan nuoremmallakin iällä: tiedän aika monia katkeria monen lapsen vl-vanhempia, jotka eivät ole saaneet toteuttaa haaveitaan. Ovat kitkeränkatkeria ja kateellisia toisten saavutuksista, eivätkä millään soisi menestystä muille.

Selittäisikö joku ystävällisesti minulle, mitä eroa on sillä että jättää asiat "Jumalan haltuun" vs. hunningolle?

Juuripa siksi Jem ajatelen että Jylkän ajatus siitä kärsimys seuraa tekojamme on ajatuksena kohtuuton. Se mitä on itsekin kokenut elämässään on tullut monessa kohdassa ilman omaa ansiota rangaistuksena siitä millaiseksi luoja minut loi. Eli vaika joudun ja saan ottaa Jumalan kädestä sen mikä sieltä anetaan (sallitaan) silti minua voidaan siitä vielä syytää - ja se tuntuu kohtuutomalta.

Ei toteudu ei oma toive eikä edes hyvä yritys. Ja silti se mikä pistää vihaksi ei ole se tyytyminen Jumalan tahtoon. Vaan se ettei siihen joidenkin mielestä ole oikeutta tyytyä vaan pitää odotaa ihmettä jota ei tule. Siksi ettei luojan luomaa voi ihmisen käsi muuttaa...

Kiitos Lintu Vapaa...

Sanoit:


>>Yksin ei tarvitse jäädä kun ei kuuntele vl-yhteisön avioitumiskieltoja. On ihan sairasta että yhteisö ulottaa vallankäytön myös elämän tärkeimpiin ihmissuhteisiin. Seuraamus: on tuhansia yksin jättäytyneitä vl-naisia, joilta jää ikuisesti puuttumaan avioliitto ja perhe elämässään...vastoin heidän omaa toivettaan! Kuka tästä vastuun kantaa? Ei varmasti SRK:n johto eikä yksikään puhuja joka tätä oppia levittää.>>

Vaikka joittenki kohdalla tuo yksinäisyys saattaa johtua osaltaan myös siitä, että he ovat sidoksissa meikäläisyydessä vallitsevaan käsitykseen (mielestäni väärä) ettei ulkopuolisen kaa ole sopivaa avioitua, en näe tuota asiaa ihan noin yksioikoisena. Sillä haluaako kovinkaan moni vl-sinkku ei-veeällä puolisoa. Itte en ainaskaan ois missään tapauksessa halunnu. Kyllä mie halusin ekkenakin saman uskonymmärryksen omaavan ihmisen vierelleni tallustelemaan, kuin myös muutenkin samanlaisen arvomaailman omaavan. Ja vaikkakin nykyään olen monista asioista eri mieltä mitä silloin, näkisin aika kimuranttina elämiseni ei-veeällän kaa.

Vai mitä sanot, luuletko että kukaan ei-vl haluaisi kuunnella miun musisointiani flyygelimme ääressä, kun laulan aamusta iltaan Siionin lauluja ja virsiä aikamoisissa tunelmissa? Tai kun soitatan Heikki Rainiota tai Salakaria tippa linssissä tuon tuostakin? Entäs miten itte kestäsin, jos armas puolisoni kuuntelisi vaikkapa Admatan lempimusiikkia, joka on mielestäni äärimmäisen raastavaa ja raskasta. Tämmösiä tuli mieleeni.