Hakomaja.net

Kouluissa on ainakin viimeisten vuosikymmenien aikana ollut toistuvasti tilanteita, jolloin uskovaiset opettajat ja oppilaat ovat joutuneet tapaus kerrallaan tekemään ratkaisunsa oikean ja väärän välillä Jumalan sanan ja siihen sidotun omantunnon mukaan. Näitä tilanteita ovat olleet elokuva-, teatteri-; konsertti-, ym. vastaavat tilaisuudet.

On esiintynyt murhetta herättäneitä mielipiteitä television luvallisuudesta tai sen ohjelmien seuraamisesta. Kun näin television kautta tulevia vaaroja on joko salaa tai julkisesti vähätelty, ovat kristillisyyden televisioasiaa koskevat kannanotot tulleet epäilyksenalaisiksi sekä käytäntö muodostunut kirjavaksi suhtautumisessa televisiolla annettavaan kouluopetukseen.

KRISTILLISYYDEN TOIMENPITEIKSI ANNETTUJA PÄÄTÖKSIÄ KOULUTELEVISIOASIASSA
Seurakunnan rakkaudessa oleva uskovainen opettaja vastustaa lakien ja asetusten suomilla mahdollisuuksilla television käyttämistä uskonelämää ja lasten mieliä turmelevaan opetukseen. Näin menetellen hän osoittaa kuuliaisuutta seurakuntaäidille, joka hoitaa vikoihin joutuneet, niin lapset kuin opettajatkin armolla ja totuudella. Olisi hyvä kehottaa kristittyjä vanhempia yhteistoimin luottamuksellisesti ottamaan yhteyttä lastensa opettajiin ja neuvottelemaan heidän kanssaan yrittäen,
— mikäli mahdollista, saada vapautus joko kokonaan
— tai ainakin niistä ohjelmista, joista ennakolta voisi päätellä niiden olevan uskovalle lapselle sopimattomia.
Avoin ja luottamuksellinen suhde sekä rakentava ja rakkauden hengessä käyty keskustelu on omiaan luomaan paremman lopputuloksen ja näin taataan lapselle suotuisa mahdollisuus käydä koulua.
Yhteisissä keskusteluissa tuodaan esille myös tanssiopetus, konsertit, elokuvat, teatteri, ehkäisyvalistus yms. kysymykset, joista on huolta lasten puolesta.

Käytettäessä audiovisuaalisia opetusvälineitä kuten televisiota, videoa tai filmiprojektoria havainnollistamiseen tai opettamiseen eivät uskovaiset pyydä, toisen sisältöistä opetuksen järjestämistä, edellyttäen, et­tei kysymyksessä ole nuorisoa tai lapsia viettelevä ja turme­leva ajanviete.

On kuitenkin olemassa vaara, että opetusvälineenäkin televisio­ta voidaan käyttää väärin. Tämä asettaa, kasvattajat suureen vas­tuuseen siitä, ettei tähän opetukseen lisätä nuorisoa ja lapsia vietteleviä ja turmelevia ajanvieteohjelmia. Viettelijöille kuu­luu Jeesuksen sana: ”Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jot­ka uskovat minun päälleni, parempi olis, että myllynkivi ripus­tettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen"