Hakomaja.net

keskustelu.suomi24.fi/node/8439722

Vito Cortizone kirjoitti:


1. Omatunto.

Enempi on pahasta.



Olen elämäni aikana yhtynyt niin moniin ristiriitaisiin mielipiteisiin vaikenemalla, että taidan olla varsinainen sulatusuuni.

Vastaavanlaisia jylinöitä olen kuullut yksityisesti jo vuosi sitten. Selvää on, että SRK:n johdolla on kova pelko kun tosiasiallisia vastauksia näillä foorumeilla esitettyyn kritiikkiin ei ole. Foorumit voidaan demonisoida, mutta tämä käytännössä lahkouttaa vl-liikettä entisestään. SRK:n johtomiesten kannalta lienee kuitenkin oleellista että näiltä palstoilta löytyvän kritiikin esittäjän voi syyllistää ylipäänsä "kielletyillä foorumeilla" käymisestä ja näin välttää varsinaisen kritiikin. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että avoimuus ja avoimeen verkkokeskusteluunkin osallistuminen olisi vl-liikkeen kannalta kymmenen kertaa parempi vaihtoehto. "Fundamentalisti ei keskustele" (myöhemmin ruotuun kurinpitotoimilla hiljennetty vl-pappi Steven Natus)


Oma vastaukseni ja perusteluni:

1. Omatunto

2. Omatunto

3. Omatunto

Perustelut: Jumala ei puhu meille mitään muuta kautta kuin omantuntomme kautta. Emme voi kukaan seurata mitään muuta totuutta, kuin sen minkä totuudeksi käsitämme. Jos kuuntelemme seurakuntaa omantuntomme kustannuksella olemme kuin se Raamatun kelvoton palvelija, joka laittoi lanttinsa piiloon koska ei uskaltanut käyttää sitä. Hänelle kävi huonosti. Seurakunta koostuu yhtälailla erehtyvistä ihmisistä kuin mekin. Seurakunnan korottaminen omantuntomme yläpuolelle on ihan sama juttu kuin että jengin jäsen siirtää vastuunsa tekemisistään jengille. Yhtä lailla niin poliisin kuin Jumalankin edessä vastaamme kuitenkin yksilöinä ja mihinkään joukkoon, jengiin tai seurakuntaan vetoaminen on hyödytöntä.

"Mikään Jumala ei ole totuuden yläpuolella"
"Ainut diktaattori, jonka hyväksyn on hiljainen ääni sisällämme"
(Mohandes, Mahatma, Gandhi)

Kuuliainen tulisi varmaankin olla Jumalalle ensimmäisenä, mutta monilla on Jumalkuva samanlainen kuin Isä kuva joka on ollut Isänä perheessä.
Vl isiä en niin monia tunne, mutta pikkaisen sovinistinen yhteisö vl liike minusta on.
Vaikkakin joitain feministi vl-naisia on kuulemma olemassa?

Jos jumalankuva tai malli ole sellainen kuin Raamattu sen ilmoittaa, niin silloin tulisi kait ensinnä olla kuuliainen omalletunnolleen, vaikka se mulla kyllä venyy kuin purukumi joka suuntaa mikä mukavalta tuntuu.
Raamatun mukaan Jumala on rakkaus. Ja Jessus tuli maailmaan pelastamaan ihmiset joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.
Eli Jumalalla on aina hyvä tahto ihmistä kohtaan ja ehdottomasti on aina syli avoinna ottamassa vastaan.

No sitten tietenkin on sielujemme vihollinen, veljien syyttäjä ja ties nillä nimellä kulkeva valehteleva paholainen.
Hän on aina puhumassa päinvastaista mitä Jumala puhuu.
Kun yrittää jotain ja sanoo. Äh ei tästä tule mitään, niin tuhat pikkupirua kuiskaa korvaan. Ei tulekkaan.
Muutenkin ajatuksiaan on hyvä miettiä ja kun tulee synkkiä ajatuksia, niin ne ei ole Jumalasta.
Kun tulee masentavia ja sellaisia ajatuksia, että en pärjää kukaan ei rakasta mua, tai en pääse koskan töihin tai saa ystäviä, olen aina yksin tai muuta negatiivista, niin ne ajatukset ja tuntemukset eivät ole Jumalasta.

Äh kun poikkee aiheesta. Ihme kun aina alan saarnaamaan, vaikka olen ihan vaan tavallinen pieni ja erehtyväinen armonalla oleva ihminen.
Niin tosta kuuliaisuudesta seurakuntaa kohtaan, niinhyvä on tietysti kunnioittaa, mutta olla kuuliainen kaikessa ei ole oikein itsenäistä elämää.
Kunnioita Isääsi ja Äitiäsi on Raamatussa, mutta ei tarkoita, että Isä ja Äiti aina ovat oikeassa ja erehtymättömiä.
Kyllä lapsia ja nuoriakin tulee kunnioittaa.

Eli
1. Jumalalle on hyvä olla kuuliainen, mutta pitänee miettiä millainen Jumalakuva on.

2. Seurakuntaa tulee kunnioittaa, mutta ei olla kuuliainen kaikessa, vaan miettiä miten asiat oikeasti ovat.

3. Omatunnolleen tulee ola kuuliainen, vaikkakin omatunto saattaa valehdella joskus.

Tässä minun listani ja perustelut...

1. Jumala

Sen pituinen se.

Raamattu on toki täynnä kaikenlaista eikä joka lauseen mukaan voi elää ja toimia. Vanhan testamentin puolella Jumalan suoraa puhetta on 10 käskyä, jotka määrittävät oikean ja väärän. Uudessa testamentissa Jumalan sanaa on kaikki se, mitä Jeesus on puhunut. Jeesuksen opetus tiivistyy hänen lauseisiinsa: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Eli tuossa on on kaikki se jolle tulee olla kuuliainen. Sekä seurakunnan, että omantunnon tulisi olla sidottu Jumalan sanaan eli tuohon rakkauden kaksoiskäskyyn. Siinä tiivistyy Jeesuksen mukaan kaikki lait ja profeetat. Omatunto on kuitenkin käytännössä venytettävissä ja muokattavissa. Kyllä monelle natsille omatunto salli juutalaisten surmat, mutta jumalan sana ei olisi sitä sallinut. Samoin seurakunta muodostuu ihmisistä ja menee harhaan aivan kuten ihmisetkin. Tämä näkyy vl liikkeessä mm. hoitokokousten hengellisenä murha-aaltona. Seurakunta saa neuvoa, mutta jos se vaatii kuuliaisuutta, se vaatii palvomaan itseään jumalana. Ainoa pettämätön perustus on Jumalan sana ja ennen kaikkea rakkauden kaksoiskäsky.

Tap, amen

tap kirjoitti:
Hyviä pointteja ja hyvin perusteltu

Jossain määrin tässä on kuitenkin kysymys siitä, että miltä näkökulmalta samaa asiaa tarkastelee. Omatunto on mielestäni Jumalan puhetta sisällämme. Toki omantunnon voi yhtälailla paaduttaa kuin ylitrimmatakin herkistymään lähes kaikesta mahdollisesta. Mielestäni se on kuitenkin ainut reitti, jotka kautta Jumala meille puhuu. Jokaisen elämässä on käännekohtia. Havahdumme ja tunnemme piston omassatunnossamme kun huomaamme toimineemme väärin. Tämä voi tapahtua hyvin monella eri tavalla. Voimme lukea Raamatusta Jeesuksen opetuksen tiivistyksen, joka tunnetaan laajemminkin ns. "kultaisena sääntönä" ja havahtua siihen. Kuulemamme saarna voi havahduttaa meidät. Samoin voimme oivaltaa asioita kokemustemme kautta. Esmerkiksi olen itse tykästynyt sanontaan, että itkin kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen ilman jalkoja. Lutherin elämää mullistava kokemus oli kun salamanisku tappoi hänen ystävänsä.

Suhtautuminen läheisimpiimme lähtee kyvystä kokea empatiaa ja vain sitä kautta voimme ymmärtää asioita toisen kohdalla sekä ymmärtää lähimmäisenrakkauden merkitys. Tämä on myös ainoa työkalu, jolla voimme punnita sitä mikä ns. Pyhistä kirjoituksista on oikeasti tullut Jumalalta ja mikä ei.

Hyvät ystävät, tänä iltana minua liikutti tämä Admatan kirjoitus.

Admata kirjoitti:


Käännekohta! Se on koettua. Havahtuminen!

Miten hidas, ja ymmärtämätön tomppeli sitä onkaan toisia kohtaan monta kertaa. Ja entä itseään kohtaan? Unohtaa armon.



Kiitän, Admata. Tästä sai voimaa. Ja te muut myös, hakomajalaiset, kiitos... tämä foorumi osaa yllättää arkiintuneen sieluni.

Omatunto on Jumalan aani sisimmassamme.

Omatunto
Wikipedia
François Chifflart: Omatunto

Omatunto on ihmisen sisäinen kokemus, jonka useissa maailmankatsomuksissa oletetaan neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa. Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon.[1] Psykoanalyysissä nimityksiä omalletunnolle ovat superego tai yliminä.[2][3][4] Vanhassa testamentissa sanaa omatunto ei käytetä, vaan sen korvaa sana sydän.[5] Omastatunnosta käytetään myös muita ilmaisuja, esimerkiksi ihmisen sisäinen kontrolli[6] tai moraalinen vaisto.

Monissa maailmankatsomuksissa, esimerkiksi useissa kristinuskon muodoissa, omatunto muodostaa korkeimman moraalisen auktoriteetin. Jos yksilön omatunto ja laki ovat ristiriidassa, tulee yksilön näiden katsomusten mukaan noudattaa omantuntonsa ääntä. Se, missä määrin omantunnon ja Jumalan äänet identifioidaan, riippuu yksilöstä ja uskontokunnasta.

Käsitettä omatunto käytetään myös useissa uskonnottomissa yhteyksissä. Esimerkiksi valan sijasta annettavat vakuutukset vetoavat "kunniaan ja omaantuntoon". Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus alkaa toteamuksella:

Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Omatunto riippuu täysin siitä millainen normisto ihmiselle on kasvatuksen kautta syntynyt. Jumalalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ei olemattomalla ole mitään "ääntä". Esim. vl:n omatunto ei hyväksy elokuvissa käyntiä tai tanssia, mutta muiden omatunto ei ole näistä moksiskaan. Miksi, koska tälle vl:lle on pienestä opetettu, että nämä asiat ovat väärin ja vastoin "Jumalan tahtoa" ( lue yhteisön tahtoa ) Samoin Jt:en omatunto ei hyväksy verensiirtoja samasta syystä. Jos omatunto olisi jumalan ääni, kai sen pitäisi puhua suurinpiirtein samoin eri ihmisille, mutta näinhän ei ole.