Hakomaja.net

Kotimaa lehti räjäyttää pankin ja nostaa kissan rohkeasti pöydälle 17.07.2008 Pääkirjoituksessaan:
Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon tabu
Kotimaalehti_17.07.2008 kirjoitti:


Samaa on ihmetellyt minä ja moni muukin. Hienoa, että aihe uskalletaan nykyisin ottaa avoimesti ja rohkeasti esille nyt mediassa laajemminkin. Enää asioista eivät kirjoita pelkästään vl:ien taholta katkeriksi leimatut yksityishenkilöt internetin keskustelupalstoilla, vaan aiheeseen tartutaan muuallakin mediassa arvostettujen tiedotusvälineiden taholta. Kotimaan tämänpäiväistä pääkirjoitusta ei voi kuin ihailla. Se on hienosti ammattitaidolla rakennettu asiallinen, mutta silti terävä ja kaunistelematon kiteytys SRK: sta osana kirkkoa ja yhteiskuntaamme. Kuten artikkelissa todetaan, niin:"Vaikenemisen aika on ohi."

Aiheesta kommentoidaan myös Suomi24 foorumin vanhoillislestadiolaisuuspalstalla:

keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category...0000000490&posting=22000000036588422

Lainaan kyseisestä ketjussa ilmenneen hyvän vinkin tännekin:
Atalux kirjoitti:

Lehden pääkirjoitus oli otsikoitu
"Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon tabu" ja sen oli kirjoittanut Jussi Rytkönen - tämä käy ilmi avauksessa olevan linkin takaa.

Kahden professorin haastattelujuttu oli otsikoitu
"Lestadiolaisten hoitokokoukset on tutkittava".

Tummennettu johdanto- eli alkukappale kuului: "Lestadiolaisen liikkeen hoitokokouksista on aika tehdä kattava akateeminen tutkimus, sanovat historian professorit. SRK:n edustajien mielestä kipeät tapahtumat ovat vielä liian lähellä.

Artikkelissa haastateltiin Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talosta ja Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian professoria Jouko vahtolaa. He totesivat, että nyt on aika tarttua vaikeaan ja kipeään aiheeseen mahdollisimman puolueettomalla otteella.

SRK:n kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palola ja SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki eivät pidä lehden mukaan mahdollisena sitä, että hoitokokouksia koskevat asiakirjat olisivat vapaasti tutkijoiden käytettävissä. He vetoavat sielunhoidollisia asioita koskevaan vaitiolovelvollisuuteen.

Kotimaa kertoo artikkelissaan myös erään varsin mielenkiintoisen seikan: 1980-luvulla erään paikallisen rauhanyhdistyksen luottamustehtävässä toimineen henkilön mukaan SRK:n silloinen pääsihteeri, edesmennyt Voitto Savela kehotti 1980-luvun lopulla rauhanyhdistyksiä hävittämään arkistoistaan sellaiset pöytäkirjat, joissa kuvattiin hoitokokousten tapahtumia.

"Tiedän, että pöytäkirjoja on tämän kehotuksen vuoksi monista arkistoista hävitetty", nimettömänä pysyttelevä henkilö sanoo Kotimaa-lehdessä.

----------------------

SRK siis vastustaa kynsin hampain puolueetonta hoitokokouksia koskevaa tutkimusta. Kaksi luikertelevaa matoa perustelee sillä, että salaisia sielunhoitoasioita ei voi antaa tutkijoiden tutkittavaksi. Olivatko koko seurakunnan edessä suoritetut ihmisten häpäisyt hoitokokouksissa kuinka salaisia sielunhoitotapahtumia?

80-luvun SRK:n pääsihteeri Voitto Savela haistoi jo silloin palaneen käryä ilmassa. Niinpä hän perisuomalaisen rehellisen miehen tavoin antoi rauhanyhdistyksille kehotuksen tuhota virallista seurakunta-aineistoa, joka koski hoitokokouksia.
Ja materiaalia tuhottiin.

En usko, että SRK pystyy määräänsä pidemmälle lusmuilemaan ja kieroilemaan eli pyrkii estämään hoitokokouksia koskevan virallisen tutkimuksen suorittamusta. Lähteekö muutaman päivän sisällä nykyiseltä SRK:n pääsihteeriltä Aimo Hautamäeltä paimenkirje paikallisille rauhanyhdistyksille: "Tuhotkaa kaikki hoitokokouksia koskeva aineisto!"?

Onko pian jo aika virittää laulunlahjamme veisaamaan "Vanhoillislestadiolaisuus" -nimisen hengellisen KÄÄRMEENPESÄN kuolinvirsiä?
Sen aika näyttää.

S24:ltä keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category...0000000490&posting=22000000036595414

Kotimaan artikkeli on merkittävä jatko helmikuun 2006 laajalle kirjoitukselle hoitokokouksista. Kirkon "äänenkannattaja" on nyt ottanut hoitokokouksiin ja laajemminkin vanhoillislestadiolaisen opetuksen kysymyksiin selkeästi kantaa pääkirjoituksessa ja asiantuntijoita haastattelemalla. Tämän askeleen jälkeen kirkkomme päättäjiltä todella odotetaan jotakin konkreettista. Kotimaa sanoi A, eli selvitys on tehtävä, nyt on kirkkomme vuoro sanoa B. Onhan selvää, että vanhoillislestadiolaisten pappien asema evankelis-luterilaisissa seurakunnissa on todella kyseenalainen.

Mitä tulee tapahtumaan? Olen taipuvainen pessimismiin.

Oulun tuomiokapitulilla on ollut kaikki nämä vuodet mahdollisuus pyytää selvitystä SRK:lta niin hoitokokousten väkivallasta kuin vl-opin yhä oudommiksi tulleista rajauksista. Tuomiokapituli ei ole tehnyt mitään.

Tuomiokapitulissa on töissä vanhoillislestadiolaisia teologeja ja herätysliike on kirkolle kallisarvoinen yli sadan tuhannen jäsenen jäsenmaksuina. Kirkkohallituksessa on SRK:n johtokunnan jäseniä ja kirkolliskokouksen jäsenistä yli 10% kuuluu vanhoillislestadiolaisiin.

Kyseisillä yliopistojen professoreilla ei ole todellisuudessa vaikutusvaltaa kirkon hallinnossa. Arvovaltaa heillä on asiantuntemuksensa perusteella, mutta kunnioittavatko kirkkopoliitikot asiantuntemusta?

Jäädään kuulolle.

Jenny Härönoja, Kaleva 18.7.2008, Oulu:
(tomitetusta artikkelista laitan vain otteita ja hieman referointia muusta)

<< Hoitokokouksia voitaisiin tutkia Oulun yliopistossa

! Lestadiolaisten hoitokokouksissa 70-luvulla puhuteltiin synnissä eläviä. !

Oulun yliopistolla ei ole esteitä vanhoillislestadiollaisessa liikkeessä pidettyjen, niin sanottujen hoitokokousten tutkimiseen. Oulun yliopiston Suomen ja skandinavian historian professorin Jouko Vahtolan mukaan tutkimus sopisi Pohjois-Suomeen, joka on lestadiolaisen liikkeen ydinaluetta.

”Se sopisi erittäin hyvin Oulun yliopistossa tutkittavaksi. Meillä on vahva lestadiolaisen tutkimuksen perinne, ja lähdeaineisto on periaatteessa täällä. Suhtaudumme myönteisesti kaikkeen sellaiseen tutkimukseen, joka on yhteiskunnallisesti keskeistä ja merkittävää, ja tämä aihe on merkittävä yhteiskunnallisesti ja kirkkohistoriallisesti. >>

- jatkossa selitetään hieman hoitokokouskäsitettä ja hoitojen seurauksia erottamisineen

- samaten Vahtolan ja Talosen tutkimusvaatimus Kotimaa-lehdessä 17.7.

- edelleen Hautamäen selitys samassa lehdessä, ettei ”sielunhoidollisen vaitiolovelvollisuuden takia voida antaa hoitokokouksia koskevia asiakirjoja vapaasti tutkijoiden käytettäväksi”

- lopuksi: ”Tällä hetkellä Oulun yliopistossa ei kuitenkaan ole tarkempia suunnitelmia hoitokokousten tutkimiseksi.”

En voi olla ihmettelemättä, että mitä "sielunhoidollisia asiakirjoja" SRK:lla mukamas on?

Erottamispäätökset ja tuomiot kirjattiin usein pöytäkirjoihin. Yhdistysten pöytäkirjat ja pöytäkirjaotteet ovat kuitenkin Suomen lain mukaan julkisia! Näitä tuomioita ja ihmisten syntejä (kososlaisuus, hempeä henki, väärä henki, tv-synti, jne sillä ja sillä ihmisellä, joka julistettiin pelastuksen menettäneeksi pakanaksi) puolestaan julistettiin myös avoimesti koko seurakunnalle. Miten nämä julkisesti julistetut ja julkisiin asiakirjoihin kirjoitetut dokumentit ovat yhtäkkiä muuttuneet "salaisiksi sielunhoidollisiksi asiakirjoiksi"?

Ellei kyse ole yhdistyksen pöytäkirjoista, niin herää pakostakin kysymys että onko SRK pitänyt kirjaa ihmisten rippisalaisuuksista? Tämä olisi ennenkuulumatonta!

Jos siis kyse on siitä, että suomen lain julkisiksi määrittelemiin pöytäkirjoihin on kirjattu sinne kuulumattomia sielunhoidollisia rippisalaisuuksia, niin tilanne on jo itsessään niin paha että pelkästään siitä olisi SRK:n syytä esittää julkinen anteeksipyyntö. Ellei kysymys ole siitä, vaan vielä jostain pöytäkirjojen ulkopuolisesta sielunhoidon ja rippisalaisuuksien dokumentoinnista, niin tilanne on vieläkin pahempi.

Virheellinen väite.

Ainakaan niissä hoitokokouksissa, joissa itse jouduin olemaan paikalla, ei suinkaan "puhuteltu synnissä eläviä". Sellaisesa ei ollut alkuunkaan kyse.

Hoitokokouksissa kuka tahansa vl-uskovainen saatettiin nostaa syynättäväksi ja velvoitettiin tekemään parannusta keksityistä, sattumanvaraisesti määritellyistä "synneistä", joita tällä ei omallatunnollaan ollut. Usein ihmisiä syytettiin erilaisista "vääristä hengistä", joista heillä eikä kenelläkään muullakaan ollut tietoa eikä käsitystä. Hoitokokousta vetävät miehet ja SRK:n edustaja saattoivat noin vain alkaa mielivaltaisesti syytellä paikalla olleita ja toisinaan koko paikallinen siioni julistettiin "väärässä hengessä" olevaksi. Hoitomiehet myös päättivät, kenelle em. "synnit" myönnetään anteeksi annetuiksi, eli he kielsivät seurakuntaa siunaamasta, kun joku yritti anella syntejään anteeksi.

Julkirippiä piti tehdä mikrofonin vahvistamana seurakunnan edessä, ja se piti ymmärtää tehdä ihan tiettyä sanamuotoa ja sanajärjestystä käyttäen. Tätä sanamuotoa ei kuitenkaan kukaan ennakkoon kenellekään kertonut, joten monilta varsinkin vähän heikompisaattoiselta meni kauan aikaa oivaltaa, mitä sanoja siinä piti osata käyttää.

Parannuksentekotapa oli kaikille täysin uusi.

Paula E. kirjoitti:


Totta!
Ulkopuolinen ajattelee tuossa helposti että kyse olisi ollut uskovaisista jotka elävät oikeasti julkisynneissä. Noin ei todellakaan ollut.

Tosin joissakin hoitokokouksissa hoidettiin myös "uusista synneistä". Oppi kiristyi siten että jopa kirkossa käyminen katsottiin synniksi silloin kun siellä ei ollut vl-pappia saarnaamassa. Myös metsästysporukan hirvipeijaiset tulivat uutena syntinä. Onhan näitä jo tutkittukin:

Hyvä täsmennys.Admata kirjoitti:
Aivan niin, uusia syntejä syntyi kuin maasta polkaisten, ja monesti ne olivat paikkakuntakohtaisia. Monet 70- ja 80-luvun uusista synneistä on otettu sittemmin syntilistalta pois, vähin äänin. Toisin sanoen SRK ei tiedottanut, että kyseinen teko on poistettu syntilistalta. Vai onko joku kuullut, että puhujainkokouksessa olisi ollut päätettävänä, että nyt uskovainen taas saakin liittyä metsästysseuraan?

Vain koulu-TV:n kiellon poistosta SRK:n pääsihteeri tiedotti rauhanyhdistyksille erillisellä kirjelmällä. Kaikissa rauhanyhdistyksissä ei tätäkään tietoa kuitenkaan rohjettu välittää ry:n jäsenille, vaan puheenjohtaja pani tiedotteen pöytälaatikkoonsa.

Hoitokokouksien selvittämisen tarve on nyt Kotimaan viikkoäänestyksen aiheena.
www.kotimaa.fi