Hakomaja.net

päivämies 42/2009
sivu 3 murroksen vuosikymmeninä Jumalan valtakunassa toruttiin kaikkea väärää Jumalan sanan avulla.
Sielunvihollinen sai kuitenkin voittoja uskovaisista omakohtaisessa kilvoituksesessa
Raamatun antama kuva lapsiaan hoitavana saara-äitinä toteutui kun ....

Heino1
Sitten on yksi kummallinen asia, eli tässä kodissa ei ole ”Saara – äitiä”! Kuitenkin tämä ”Isän koti” on kuva Jumalanvaltakunnasta! Tästä meille herään kysymys: Miksi tässä kodissa ei ole äidin roolia ja vielä tärkeimmällä paikalla? Sanoisin kuitenkin, että kyllä vertauksesta löytyy Saara – äitikin, mutta Saara – äiti on siinä asemassa, kuin sen tulee olla. Miten Johannes Kastaja näytti oman virkansa, joka on myös Saara – äidin ainoa tehtävä ja virka, ei itse näkyä, vaan tehdä sitä työtä johon on asetettu: Luuk. 1:36 ”Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa!"

Ajatuksesta ei oikein meinaa saada kiinni.

Mutta, kyllähän vl-yhteisössä epäkohtia riittää, mutta itse en ainakaan jaksa niiden takia stressaantua tuossa määrin. Eihän siinä porukassa ketään pakoteta hengailemaan. Maailma on avoin, ei kannata jäädä tuleen makaamaan.

Kun tein parannuksen en vielä ymmärtänyt että se rakkaus jota sain kokea ei ollut ehdotonta vaan ehdollistettua. En ymmärtänyt sen olevan vahigolllista jopa vaarallista.

Vaikka yhteisö alkuun sietää paljonkin asioita joissa vasta parannuksen tehyt ei elä sääntöjen mukaan. On vähän kuin olisi syntynyt ja kasvanut tuohon saara-äidin hoitoon.

Pala palata saara-äiti alkaa myös osoitaa ärtymystä siitä ettei lapsi tottele. Tai ole odotusten mukainen.

Niin kuin äiti kasvataa lasta. Välillä vaatien ja välillä rakastaen.

Olen jonkin kerran ajatellut että tuo saara-äidin hoito on kuin ei terve äiti lapsi suhde.

Jossa äidin tarkoituksena ei ole kasvata lasta itsenäisyyteen vaan päin vastoin palvelemaan itseään.

Äiti ei salli muita tuolle reviirille. Äiti päätää ketä on hyvä tavata. Kenen kanssa saa olla. Mitä saa tehdä. Äiti sallii lapselle itsenäisyyttä vain sen missä lapsi pysyy kuuliaisena äidin neuvoille.

Äidin kanssa pitää olla samaa mieltä. ÄIti ei saa uhmata. ÄIti on aina oikeassa silloinkin kun on väärässä.

Äiti ei salli ajatelevan toisin kuin itse ajatelee. Vain äiti tietää oikean. Lapsi ei voi koskaan kasvaa niin paljoa että iste ymmärtäisi oikean ja väärän.

Jos lapsi rikkoo sääntöjä vstaan äiti odotaa nöryyttä ja anteeksipyyntöä. KOnkreettista osoitusta siitä että edelleen on lapselle kaikken rakkain.

Muutenkin äiti hakee koko ajan lapsen jakamatonta huomiota. Ja haluaa että lapsi todeistelee sanoin ja teoi sitä että äiti on kaikkein tärkein.

Lapsen tulee aina muistaa olla kiitollinen siitä että äiti on antanut lapselle elämän. Ilman äitiä ei lapsikaan eläisi.

Jne...

Ja kun kasvoin murrosikäiseksi elämä opetti toiselta puolelta ja saara-äiti toiselta. Saara-äiti kuitenkin esitti vaatimuksia siitä ettäei mitään saa päästää tulemaan saara-äidin ja lapsen väliin. Ei edes kuoleman.

Ja kun saara-äidin kuullen esitti kysymyksiä tai kritiikkiä. Kaikki käänettiin lapsen viaksi. Saara-äiti ei koskaan erehdy vaan on aina oikeassa.

Hänen rakkautensa ei ole itsekästä silloinkaan kun se sitä on. Äidin rakkaus myös ehdollistetiin sanoihin ja tekohin. Jos teet tai ajatelet toisin osoitat ettet rakasta saara-äitiä.

Kuinka kukaan voi kapinoida äitiä vastaan. Haluaako lapsi todella että äiti kieltää lapsensa. Jos lapsi ei taivu näin tapahtuu. Saara-äidin rakkaus ei ole ehdotonta vaan pitää olla kiltti tyttö. Pitää tehdä jokasuhteessa niin kuin äiti haluaa.

On kuin kävisi vuoropuhelua sellaisen äidin kanssa joka ilmoitaa miten tulee elää.

Ja jos et elä - sinä et rakastanut äitä. Et ansainnut lapsen osaa etkä nimeä. Et halunnut palvella saara-äitiä. Vaan olet itsekäs kun et uhrannut itseäsi äidin palvelemiseen ja elättämiseen.

Ettet suostunut elämään äidin kautta ja äidille.

Ja nyt oman elämän ja aikuisuuden kynnyksellä saara-äiti ilmoitaa

Ettei kotiin ole tulemista ennen kuin mieli muuttuu. Ennen kuin palvelu halu ja elämän uhraaminen äidille on mieleen.

Ennenkuin elämä on äitiä täynnä. Ennenkuin halu tehdä kaikkien oikkujen mukaan on palannut. Ennenkuin äidin mielivallan ymmärää oikeaksi ja hväksi.

Ennen ei ole kotiin tulemista kun kaikki mitä äiti on tehnyt näkee oikeaksi. Senkin mikä sitä ei ole.

Äidi tulee aina vaatimaan ehdotonta rakkautta osakseen vaikkei itse kykene antamaan kuin ehdollista rakkautta.

ÄIti tulee rakastaa äitinä silloinkin kun se vie lapselta lapsuuden, itsenäidyyden, tunteet - kaiken.

Ja jos lapsi kaikesta huolimatta lähtee

Vika ei ole äidissä. Ei vaan vika on aina lapsessa. Siinä että lapsi kasvoi vinoon. Ei ymmärtänyt kuinka hyvä osa on elää toisen kautta. Ei ymmärtänyt että ehdottomuus on rakkautta.

Ja entä lapsen osa.

Lapsi katsoo taakseen tietäen ettei paluuta ole. Ei ainakaan siinä tapauksessa jos ei aijo itsestään luopuoa.

Äiti ei tule koskaan hyvksymään lapsen asemaa tasa-arvoisena ja tasa veroisena aikuisena. Ja jos lapsi haluaa palata hän palaa vallan ja mielivallan alle.

Palaa ennen kaikkea lapseksi. Joka on äidin vallan alla silloinkin kun äiti tekee väärin.

Vl-tavat stressaavat monia halusipa tai ei. Porukasta lähteminen on toki yksi ratkaisu, mutta sen tekeminen ei ole lainkaan kevyt tai yksinkertainen jos on sitä mieltä, että edelleen uskoo Jumalaan. Usein se vaatii vuosien prosessin. Tämä foorumi on sitä varten, että täällä voi näitä asioita käsitellä.

X-vl
Kun luin sen niin, tulin surulliseksi HysHysin puolesta. Luin, että hänen tekstinsä leimasit ylikatkeraksi ja epäselväksi.