Hakomaja.net

Vanhoillislestadiolaisten yhteiskuntavastuu kadoksissa

Täällä pohjoisessa paikallisessa valtalehdessä Kalevassa on virinnyt vaihteeksi keskustelua rahasta ja vallasta ja kuinka ollakaan vanhoillislestadiolaisuudesta:

Paras tiivistys asiasta lienee:

”Jarmo Korhonen ilkkuu vaalirahasotkut paljastaneelle medialle, että nyt siltä menivät mainosrahat. Korhonen ei kerta kaikkiaan tajua, että poliitikot tekivät vääri, ei media.” (Kaleva 17.10.2009)

14.10.2009 avasi Kyösti Karjula kolumninsa (nimet XX:inä):

"Lautakasasta oikeaan tekemiseen

Vaalirahakeskustelu velloo edelleen mediassa. Viime viikolla minä olen joutunut muutaman kerran vastaamaan kysymykseen: 'Eikö siellä eduskunnassa ole muuta tekemistä?' Tämän kysymyksen esitti myös toimittaja XX X:ssa lauantaina: 'Siis, jos vain ehditte?' Vastaus on perin yksinkertainen. Eduskunnassa on juuri muuta tekemistä. Pääosa meistä kansanedustajista on seurannut hämmästyneinä kansalaisten tavoin tätä median henkistä miekkailua."

Loppuosa kolumnista olikin tulevaisuuden näkymien ympäripyöreää ja tyhjänpäiväistä maalailua.


Tänään 17.10.2009 Kalevassa Lukijan sivulla olikin seuraavanlainen vastine:

”Vanhoillislestadiolaisten yhteiskuntavastuu kadoksissa

Kansanedustaja Kyösti Karjulan (kesk.) kolumnin (Kaleva 14.1 0./Lukijan sivu) johdosta esitän huolestumiseni lestadiolaisten yhteiskuntavastuun näkymättömyydestä eduskuntatyön julkikuvassa. Kolumni oli yhtä irrallinen kansakuntamme arjesta kuin pääministerin vaalirahaa koskevat ”vastaukset”. ”Hyvää päivää, puheenjohtaja!” ”Järjestelen lautakasaa, äänestäjä!”

Odottaisin, että kansanedustaja osaltaan selvittää vaaliraha-asiaa ja etenkin vanhoillislestadiolaisuuden osalta, koska hän tähän liikkeeseen kuuluu. Lestadiolaisillakin kun on selitettävää. He ovat osaltaan vastuussa Kepun nykyisistä ongelmista. Otan muutaman esimerkin.

Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo talutti Suomalaisen Yhteiskunnan Tuen rahoilla kesällä 1954 itä- ja pohjoissuomalaisia lestadiolaisia köyhiä pois SKDL:stä kohti maalaisliittoa. Siinä noudatettiin perinnettä, sillä lestadiolaisuus ”talonpoikaispuolueena” oli jo 1800-luvun puolella tukenut porvarillisia vanhasuomalaisia. Maalaisliiton synnyttyä 1906 liike on järjestöpäätöksinkin kehottanut äänestämään porvarillisia puolueita ja toiminaan jumalankieltäjäpuolueita vastaan. Liikkeen valtavirrat ovat suuntautuneet maalaisliittoon. Raamattuun ja lakikirjaan nojasi maalaisliitto vielä 1950-luvun alussa.

Valtaan pyrkivä Kekkonen hyödynsi lestadiolaisuutta juuri A. Korsimon johdolla. Uskonnollinen liike meni mukaan maalaisliiton ”sisällissotaan” jopa ulkomaan rahan avulla. Vaiettu asia on Moskovan ruplien käyttö lestadiolaisten kääntämiseksi Urho Kekkosen taakse noottikriisin aikaan 1961-62. Ruplia jaettiin Kekkosen saamiseksi voittajana Tamminiemeen (Pekka Hyvärinen, 2000, 133; Jarkko Vesikansa, 2004, 128-129, 245-248). Siinä onnistuttiin. Siitä lähtien vanhoillislestadiolaiset ovat olleet Urho Kekkosen hyppysissä ulkopolitiikan ja moraalin laskun takuumiehinä. Se on ruma juttu.


Vanhan suoraselkäisen maalaisliiton murskaaminen rahan ja presidentinvallan voimalla synnytti vennamolaisen vastarintaliikkeen. Mukaan liikkeeseen meni myös vanhoillislestadiolaisia ja alkiolaisia. Vennamolainen suuri eduskuntaryhmä hajotettiin puoluetuella. Onneksi vennamolaisuus ehti hoitaa maaseudun rakennemuutoksen turvallisesti, ”rauhanomaisen siirtymisen sosialismiin” estäen. SMP:n vahvana moraalisena suolana säilyi monin paikoin Pohjois-Suomea juuri vanhoillislestadiolaisuus. Se on liikkeelle ansio.

Sen sijaan Kepun eduskuntaryhmän ja ministerien linjassa ei vanhoillislestadiolaisuus ole ollut rasituksena. Vastoin odotuksiani en ole havainnut lestadiolaisten kansanedustajien juurikaan toimineen moraalin ja rehtiyden unilukkareina. Eduskuntaan lähetetyt ”suunnankääntäjät” ovat torkkuneet mitään näkemättöminä ja kuulemattomina penkissään.

Niin myös edustaja Karjula, jolta aikanaan odotin paljon. Nyt moitin siitä, ettei hän nyt edes kolumissaan kajoa vaaliraha-asiaan, vaan pakenee tulevaisuuteen, jota tuskin tällä menolla hänellekään tulee. Kristillinen puolue näyttäytyy moraalisesti ryhdikkäämpänä ja puhtaampana kuin Kepun lestadiolaiset. Se on häpeäksi lestadiolaisille. ”Jumalan lapsille”.

Jos lestadiolaisuus ei palaa juurilleen, synnin tuomitsemiseen synniksi, Pohjois-Suomikin tulee ennen pitkää kaatumaan islamististen fundamentalistien käsiin. Herää siis, edustaja Karjula! Toimi vaalikirjasi (1998) lupaustesi täyttämiseksi!

Matti Kyllönen
FT
Oulu”

Katkelma eo. Kalevan julkaisemasta MK:n kirjoituksesta:



Samaa olen itsekin ihmetellyt koko 11/2-vuotisen vaalirahakeskustelun ajan. Kepulaiset vl-edustajat ovat olleet asiassa kuin kusi sukassa juuri nyt, kun heidän "uskovaisina" olisi voinut olettaa olevan eturivissä ja toimivan näkyvästi sen puolesta, että kristilliset moraaliarvot nostettaisiin oman puolueen poliittisen toiminnan keskeisimmiksi arvoiksi. Itse en ole tästä hiljaisuudesta yllättynyt, koska tunnen tämän 1950-luvun lopulta saakka jatkuneen kepu-vl-symbioosin perinteet ja tarkoitusperät. Tämä vahvistaa vain omaa käsitystäni vl-liikkeestä, että se on ulkokultaiinen ja farisealainen uskonlahko, jolla on omat jumalansa ja raamattunsa. Yhdyn täysin Kyllöseen siinä, ettei tämä hiljaisuus ja vaitiolo moraalikysymyksissä ole ainakaan kunniaksi eikä siunaukseksi vl-liikkeelle sen tulevaisuutta ajatellen.

Näin on kirjoitti:

Hetkinen, oletteko todella sitä mieltä, että joku lestadiolainen olisi jotenkin lähetetty eduskuntaan? Kenen toimesta heidät on "lähetetty", SRK:nko? Onko tästä näyttöjä? Minusta on vähän kohtuutonta leimata vl-liikettä joidenkin kansanedustajien toiminnan tai toimimatta jättämisten perusteella. Olin minäkin monen kaverini kanssa pitkään vl, vaikka esimerkiksi harrastimme juopottelua. Ei kuitenkaan tulisi mieleenkään väittää, että vl-liike pitäisi meidän toiminnan takia leimata liikkeeksi, joka jotenkin kannattaa ryyppäämistä Helsingin yössä.

On jännittävää nähdä, miten usein ihmiset syyllistyvät samanlaiseen mustavalkoisuuteen mitä esimerkiksi vl-liike. Jokainen aasinsilta, joka antaa mahdollisuuden mollata liikettä, käytetään empimättä hyväksi. Mistä moinen katkeruus? Minusta ainakin on parempi toimia siten kuin itse toimin, eli kun en pystynyt allekirjoittamaan kaikkia liikkeen normeja, lähdin pois aikani vitkuteltua. Jos ei ole samaa mieltä jonkun poliittisen tai uskonnollisen tai minkä tahansa yhteisön normien kanssa, niin sitten vain uutta matoa koukkuun! Näin se elämä etenee

Kyllä. Sen verran kovaa painostamista vaalien alla rauhanyhdistyksillä tapahtuu tyyliin - emme voi uskovaisina lähteä äänestämään sitä tätä ja tuota. Me uskovaiset emme halua -tapaisilla komenteilla on jokaiste vaalien alla pyritty ajamaan "vaalikarjaa" vl ehdokkaitten taakse. Usovaisia pitää saada päätöksentekoon jne.

Joten minusta se tapa jolla vl ehdokkaita on lobattu minunkin kuulteni - ei ehkä seurapuheissa mutta kanssapuheissa. Niin niissä on annettu ja haluttu antaa ymmärtää että vl politiikot ovat jotekin "poikeuksellisia". Ajavat poikeuskellisen suoraselkäisesti kristillisiä arvoja. Mitään tälläistä ei ole näkyvissä. Tosiasiallisesti on nähtävissä ettei arvopohjalle olla uskollisia tai luovitaan eduskunnan äänestyksitä poisaoloin tai tyhjää äänestämällä silloin kun aihe on itelle ja arvopohjalle kiusallinen.

Jos uskonnoto ja politiika sekoitetaan niin kuin se on vl sekoitettu on aihettakin kysyä mistä on kysymys.

En kannata vl-arvoja enkä siis kaipaa niiden näkymistä politiikassa...on tosi että vl poliitikot saavat ääniä uskovaisilta, koska heidän oletetaan ajavan vl arvojen mukaisia asioita. Mutta minusta vaan parempi, mitä vähemmän näin tapahtuu En siis voi yhtyä Matti Kyllösen huolenaiheeseen...



Jos uskoa harjoitetaan politiikassa synnin tuomitsemisella synniksi, minulle ei ole mitään eroa, onko Pohjois-Suomi lestadiolaisten vai islaminuskoisten käsissä. Muslimeilla saataisiin väriä katukuvaan, kun naiset käyttävät värikkäitä huiveja ja meikkaavat...

Hyshys:


Voi todelakin kysyä, ovatko vl-uskonliikkeen moraaliset ja eettiset arvot yhtä alhaiset kuin esim. Jarmo Korhosen, Antti Kaikkosen tai Matti Vanhasen moraaliarvot poliitiikassa? Kaikesta päätellen ovat.

Niin se mikä ihmetyttää on se että puhutaan vl-poliitikoista niin kuin he olisivat parempia kuin muut. Ja jos kysyy että no ovatko ne. Asia hengellistetään? Miksi. Puhutaan tiettyjen puolueitten perhearvoista vaikka ko puolue on romutanut perhearvot poistamalla ensin perheverotuksen ja sen jälkeen poitamalla lapsivähennykset = lapsilisäuusistus on köydytänyt lapsiperheitä kautta linjan. Ei voida puhua perhearvoista ei uskonnollisssa liikeessä kuin politiikassakaan jos ne eivät näy missään.

Siitä monraalisesta asetelamastahan on kysymys että tehdään yhtä ja puhutaan toista. Miksi?

Susanna kirjoitti: Minusta on vähän kohtuutonta leimata vl-liikettä joidenkin kansanedustajien toiminnan tai toimimatta jättämisten perusteella. [/quote] Nähdäkseni keskustelussa on vastaajana kansanedustajaksi äänestetty vanhoillislestadiolainen Kyösti Karjula. Hän on kansanedustaja, joka on itse ollut laatimassa lakia vaalirahoituksen ilmoittamissäännöksistä. Mutta hän ei itse ole noudattanut edes tätä lakia.

Lisäksi hän kehtaa julkisesti väheksyä ja mitätöidä kriittistä keskustelua, joka asiasta on yhteiskunnassa käynnissä. On paljastunut että suuri joukko liike-elämän tahoja, yrityksiä ja säätiöitä, on "ostanut" meille nykyisen hallituksen.

Kun kansanedustajan sidonnaisuudet salataan eikä hän itse ole valmis kertomaan rahoittajiaan äänestäjilleen, on suomalainen demokratia ajatunut vakavaan kriisiin. On tietenkin selviö, että kannattaa keskustella julkisesti siitä, millä tavoin nimenomaan vanhoillislestadiolaiset kansanedustajat ovat tähän sotkeentuneet ja millaisia rahoittajia he salailullaan suojelevat.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun vanhoillislestadiolaisuus on politiikan tekemisen ja yhteiskunnallisen vallankäytön "naamiona". SRK:n vastuulliset johtohenkilöthän valjastivat herätysliikkeen 1950-70-luvulla vuosikausiksi maalaisliitto-keskustapuolueen vaalityöhön.

Olisi todella tarpeellista saada tietää, mitkä tahot toimivat nykyään vl-poliitikkojen rahoittajina.

Politiikasta keskusteltaessa on hyvä aina muistaa, että kuilu kepulaisten ja kokoomuslaisten välillä on ollut todella suuri. Ehkä tuo kuilu on 90-luvulta lähtien hieman kaventunut. Suuret massat ovat äänestäneet maailaisliitto-kepua, mutta usein SRK:n huipulla on kokoomuslaisuus ollut kunniassa. Erkki Reinikaisen ja Olavi Voittosen vankkumaton kokoomuslaisuus on hyvin ihmisten tiedossa, vaikka tällä hetkellä ei ole yhtään kokoomuslaista vl-kansanedustajaa. Huhut kertovat, että Reinikaisen kanssa ei kannattanut puhua politiikasta, jos ei ollut itsekin kokoomuslainen. Itse pääsin kerran näkemään, miten Juhani Alarannan ja Oiva Savelan lestadiolaiset vaalipäälliköt ottivat yhteen maakunnallisissa seuroissa. Sanoja ei säästelty ja veljellinen rakkaus oli hukassa. Tosin tuossa tappelussa kokkari sai sympatiani yrittäessään vaihtaa lopulta puheenaihetta.

Kokoomuslaiset lestadiolaiset eivät kuulemma voineet sietää Kekkosta. Sen sijaan monille kepulaiselle veeällille Kekkonen on edelleen Jumalasta seuraava, vaikka maan isän naisseikkailut ja hyvä viinapää ovat jo yleisesti tiedossa. Kekkosella oli taktista silmää, sitä tuskin kukaan pystyy kiistämään. Jos hän pystyi pyörittelemään neuvostoliittolaisia, lestadiolaisten pyörittely oli todennäköisesti jo paljon helpompaa. Epämääräiset säätiöt ovat olleet todennäköisesti jo demokratiamme aamuhämäristä lähtien tapa rahoittaa vaaleja, lestadiolaiset ovat varmasti ihan viime vuosiin saakka olleet täysin sydämin mukana toiminnassa. Toisaalta lestadiolaisilla ja kepulaisilla on merkillinen suhde. Pitkään eduskunnassa olleet lestadiolaiset eivät ole päässeet ministereiksi. Kepu mielellään ottaa Pohjois-Pohjanmaalla lestadiolaisten äänet, mutta valtaan heitä tai meitä ei päästetä. K.A. Lohen jälkeen ei lestadiolaisministereitä ole ollut. Artturi Jämsenin suhde lestadiolaisuuteen elämänsä loppupuolella on kai monelle edelleen kysymysmerkki. Valtansa suurimpina päivinä Martti Miettunenkaan ei ollut lestadiolainen, vaikka palasi takaisin ennen kuolemaansa.

On mielenkiintoista, että suhde vasemmistopuolueisiin määritellään edelleenkin tuon 1906 kannanoton perusteella. Tuolloin sosiaalidemokratia edusti yksin vasemmistoa ja se oli hyvin radikaali, vallankumouksellinen liike. Kommunismi erosi myöhemmin omaksi suunnakseen ja länsimaisella sosiaalidemokratialla on enää hyvin vähän tekemistä alkuperäisen aatteen kanssa. Ehkä yhteiskunnalliset tavoitteet ovat samat, mutta toimintamallit aivan toisesta maailmasta. Vasemmistoliitto on myös vaimentunut, vaikka Tennilän kaltaisia viimeisiä mohikaaneja, kunnon puna-agitaattoreita onkin vielä olemassa. Olisiko lestadiolaisten aika arvioida uudelleen suhdettaan vasemmistopuolueisiin? Se olisi kepulaisille punainen vaate ja ehkä politiikan kabineteissa edelleen pelattaisiin se lopputulos, että vasemmistopuolueet kaikissa muodoissaan ovat syntiä. Suhtautuminen Vihreisiin liittyy mielestäni muutaman vuosikymmenen takaisiin yhden asian liikkeisiin. Olen kuullut valitteluita siitä, miten monella meni aikanaan usko, kun lähti ympäristöaktivistien kelkkaan. Perussuomalaisten Soini on hauska veijari, mutta minun puolesta tuota aatetta voi pitää vaikka syntinä muukalaiskammon vuoksi. Jos johonkin aatteeseen liittyy rasismin riski, kyse on mielestäni jostain epäkristillisestä, vaikka Soini onkin harras katolilainen.