Yksi kielteinen seuraus on asioitten väärä h e n g e l l i s t ä m i n e n. Siellä, missä ensimmäinen uskonkappale käytännössä syrjäytetään niin, ettei sitä ole itsenäisenä olemassa lainkaan, ensimmäisen uskonkappaleen eli luomisen piiriin kuuluvat asiat siirtyvät huomaamatta toisen uskonkappaleen alueelle. Tästä syystä luomisen piiriin kuuluvat asiat hengellistetään väärällä tavalla; ne siirretään synti-armo-akselille ja muuntuvat samalla pelastuskysymyksiksi. Samasta syystä ns. ehdonvallan asiat, jotka liittyvät luomisen eli ensimmäisen uskonkappaleen piiriin, käytännössä kielletään. Niitä ei ole, ne lainomaistetaan, legalisoidaan. Kaikki on joko oikein tai väärin.
Kun ehdonvallan asiat lainomaistetaan, niistä muodostuu helposti perinnäissääntöjä, kuten olemme jo aikaisemmin todenneet, kirjoittamaton "Talmud", jolla hallitaan sisäpuolella olevien omiatuntoja. Vain se on oikea uskova, joka elää pukeutumista, ym. ulkonaista elämäntapaa ja vaellusta koskevien perinnäissääntöjen mukaan. Tästä syystä ulkopuolella olevat pysyvät helposti loitolla.
Näin hengellinen liike formalisoituu, kangistuu ulkonaisiin muotoihinsa, käpertyy askartelemaan itsensä kanssa ja menettää kyvyn paneutua pääasiaan. Samalla kyseinen lain ja evankeliumin sekoitus pitää yllä omaa vanhurskautta ja siitä nousevaa arvostelumieltä, joka linkoaa - tietysti raamatullisuuden nimissä - isien perinnäissääntöihin mukautumattomat yhteydestä ulos.
Seppo Lohi puhuu ehkäisykannanotossaan siitä kuinka ihminen kieltää ehäkisyllä uskonsa luojana. Poimin ensimmäiseltä sivulta tästä Väisäsen tekstistä muutaman viitauksen tähän poimituun oivallukseen.
L u o m i s e n e v a n k e l i u m i kertoo, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on äärettömän arvokas. Luomisen evankeliumin kieltämisen mukana ihminen kadottaa elämän tarkoituksen, sen mukana elämän ilon ja vastuullisuuden sekä itsestään että toisista.
L a i n ensimmäinen eli y h t e i s k u n n a l l i n e n käyttö vastaa luomisen evankeliumia. Sillä säädellään ihmisen ulkonaista käyttäytymistä niin, että yhteiskunnassa säilyisi sen lakien mukainen järjestys. Lain ensimmäiseen käyttöön nähden ihmisen tahto on vapaa. Ihminen pystyy ulkonaisesti olemaan esim. tappamatta lähimmäistään, jos hän vain tahtoo niin. Lain ensimmäinen käyttö tuottaa niin ollen yhteiskunnallisella aluella ulkonaista vanhurskautta eli moralismia. - Lain ensimmäisen käytön kieltäminen johtaa anarkiaan ja yhteiskunnan tuhoutumiseen, kaikkien sotaan kaikkia vastaan.
Hengellinen perintö voi kuitenkin muuttua "i s i e n p e r i n n ä i s s ä ä n n ö i k s i". Ihmisen itsekeskeisyys johtaa helposti omien hengellisten kokemusten teologisoimiseen. Usein dogmatisoimme myös ns. ehdonvallan asiat ja omat uskonnolliset ulkonaiset käyttäytymistapamme. Samoin voi hengellinen perinne saada väärän aseman kristillisyydessämme. Se nostetaan huomaamatta Raamatun rinnalle tai jopa sen yläpuolelle, eikä sitä saa Raamatulla arvioida. Siitä tehdään kirjoittamaton "Talmud" (juutalaisten kirjakokoelma jolla he selittävät Vanhaa testamenttia ja johon juutalaisuus uskontona perustuu). Siitä tehdään vähitellen vallankäytön väline, jolla hallitaan toisia ihmisiä, heidän uskoaan ja omiatuntojaan. Vain se on oikea uskova, joka vaeltaa perinnäissääntöjen mukaan. Näin perinne on muuttunut "isien perinnäissäännöksi".
Tällä tavalla seurakunta tai hengellinen liike tekee jostakin hengellisestä isästä ja hänen raamatuntulkinnastaan auktoriteetin, joka syrjäyttää Raamatun Sanan ja niin ollen myös itse Kristuksen. Hengellinen liike formalisoituu, kangistuu muotoihin ja omiin lempifraaseihinsa. Kristuksen Henki, joka on elämän Henki, pakenee. Herätysliikkeestä tulee vähitellen hengellisesti kuollut muistomerkki.
Jos nämä asiat ovat sekaisin, ollaan aika ahdistavassa ilmapiirissä. Jumalan valtakunnan tuntomerkit; vahurskaus, rauha, ilo ja vapaus Pyhässä Hengessä ovat kovin etäisiä.
