Hakomaja.net

En tiedä mihin logiikkaan viittaat, mutta Jumalan sanan logiikka on tässä uskomattoman radikaali. Kuten hyvin tiedät, sanotaan siellä "Kaikki on sallittua." Mielestäni tämä kohta, joka on läpikäyvä koko uuden liiton opissa, on kaikessa radikaalisuudessaan syytä ottaa todesta. Tietenkään tämä ei tarkoita (kuten mm Lutherin vastustajat syyttivät Lutheria), että se tarkoittaisi, että saa elää vapaasti kuin pellossa, vaan kristilliseen elämäntapaan kuuluu kyllä tiettyjä asioita, joiden mukaisesti uskovainen haluaa elää. Tähän tietysti viittaa tuon yo lainauksen tunnettu jatko "... mutta kaikki ei ole rakennukseksi." Itse asiassa luterilainen oppi on jopa niin radikaali, että edes sillä ei saa uskovaisia raskauttaa, MIKÄ ON RAAMATUSSA NIMENOMAAN KIELLETTY. Tämä tarkoittaa sitä, että Raamattuun kirjoitetun lain täyttäminen ja kieltojen ja määräyksien noudattaminen eivät ole uskomisen kannalta olennaisia. Uskomisen kannalta olennaista on vain usko. Mutta on tietysti selvää, että Raamatun neuvot, ohjeet ja kiellot on syytä ottaa vakavasti osana Jumalan ilmoitusta. Mutta uskomisen ja taivaaseen pääsemisen ehtoja niiden noudattaminen ei ole. Radikaaliako? Kyllä, niin minustakin. Mutta kristinusko ja Raamattu ovatkin käsittämättömän radikaaleja ja ihmisjärjelle vaikeita ymmärtää.

Mitä tulee lapsirajoitukseen, olen kohtuullisen tarkasti koettanut perehtyä sitä koskeviin raamatunkohtiin. Mm tuo edellä siteeraamasi on erittäin kaunis kohta. Nyt sanon suoraan, mutta minusta on jotenkin sairasta, että tuollainen kaunis ja rakastava kohta voidaan pahimmillaan vääntää tarkoittamaan ehdotonta lapsirajoituksen tai ehkäisyn kieltoa. Minusta lapset ovat ihana Jumalan lahja kuten elämä ylipäänsäkin. Suuri ihme. Mutta kuinka ikimaailmassa se voidaan tulkita ehkäisykielloksi? Seuraavaksi otat tietysti Onanin kohdan esille. Minusta sitä ei kannata tehdä tällä palstalla, sillä tämä formaatti ei tue teologista keskustelua. Jos joku kokee uskolleen tärkeäksi sen, että ei ehkäise, niin eihän siinä ole mitään väärää, mutta jos se asetetaan vaatimukseksi, jota uskovaisen tulee noudattaa, raskautetaan monien uskovaisten mieliä ja saatetaan heikkoja sisaria ja veljiä kiusaukseen ja jopa epäuskoon.

Palstalla on tuotu esiin monia raamatunkohtia, jotka johdonmukaisesti ja rehellisesti noudatettuina johtavat ehkäisystä pidättäytymiseen. Esimerkiksi: "Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa." (Ps.127:3) Jos lapset ovat Herran lahjoja, uskovainen ei halua ehkäistä, koska hän uskoo, että erehtymätön Jumala tietää paremmin kuin hän itse, millaisia lahjoja hän tarvitsee ja kuinka monta.

Hengellinen perintö voi kuitenkin muuttua "i s i e n p e r i n n ä i s s ä ä n n ö i k s i". Ihmisen itsekeskeisyys johtaa helposti omien hengellisten kokemusten teologisoimiseen. Usein dogmatisoimme myös ns. ehdonvallan asiat ja omat uskonnolliset ulkonaiset käyttäytymistapamme. Samoin voi hengellinen perinne saada väärän aseman kristillisyydessämme. Se nostetaan huomaamatta Raamatun rinnalle tai jopa sen yläpuolelle, eikä sitä saa Raamatulla arvioida. Siitä tehdään kirjoittamaton "Talmud" (juutalaisten kirjakokoelma jolla he selittävät Vanhaa testamenttia ja johon juutalaisuus uskontona perustuu). Siitä tehdään vähitellen vallankäytön väline, jolla hallitaan toisia ihmisiä, heidän uskoaan ja omiatuntojaan. Vain se on oikea uskova, joka vaeltaa perinnäissääntöjen mukaan. Näin perinne on muuttunut "isien perinnäissäännöksi".

Tällä tavalla seurakunta tai hengellinen liike tekee jostakin hengellisestä isästä ja hänen raamatuntulkinnastaan auktoriteetin, joka syrjäyttää Raamatun Sanan ja niin ollen myös itse Kristuksen. Hengellinen liike formalisoituu, kangistuu muotoihin ja omiin lempifraaseihinsa. Kristuksen Henki, joka on elämän Henki, pakenee. Herätysliikkeestä tulee vähitellen hengellisesti kuollut muistomerkki.

Emme voi kyllin korostaa uskonpuhdistuksen Raamattu-periaatteen merkitystä, jonka mukaan Raamattu on kirkon ylin auktoriteetti, jolla kaikki opettajat - sekä entiset että nykyiset - ja opetus on arvosteltava. Meidän tulee kiittää Jumalaa hengellisistä isistä. Samalla meidän tulee koetella kuitenkin kaikki Raamatulla. Pitäkäämme se, mikä on hyvää. Korjatkaamme se, mikä Raamatun mukaan tarvitsee korjaamista, ja hylätkäämme se, mikä ei koetusta kestä. Iloitkaamme hengellisestä perinnöstä, mutta kavahtakaamme epäraamatullisia "isien perinnäissääntöjä"! Asia on tärkeä. Kysymys ei ole vähemmästä kuin hengellisestä elämästä tai hengellisestä kuolemasta.

Korostaessamme toista uskonkappaletta me pietistit huomaamattamme herkästi laiminlyömme ensimmäisen uskonkappaleen. Missä niin käy, siitä on kielteisiä seurauksia:

Yksi kielteinen seuraus on asioitten väärä h e n g e l l i s t ä m i n e n. Siellä, missä ensimmäinen uskonkappale käytännössä syrjäytetään niin, ettei sitä ole itsenäisenä olemassa lainkaan, ensimmäisen uskonkappaleen eli luomisen piiriin kuuluvat asiat siirtyvät huomaamatta toisen uskonkappaleen alueelle. Tästä syystä luomisen piiriin kuuluvat asiat hengellistetään väärällä tavalla; ne siirretään synti-armo-akselille ja muuntuvat samalla pelastuskysymyksiksi. Samasta syystä ns. ehdonvallan asiat, jotka liittyvät luomisen eli ensimmäisen uskonkappaleen piiriin, käytännössä kielletään. Niitä ei ole, ne lainomaistetaan, legalisoidaan. Kaikki on joko oikein tai väärin.

Kun ehdonvallan asiat lainomaistetaan, niistä muodostuu helposti perinnäissääntöjä, kuten olemme jo aikaisemmin todenneet, kirjoittamaton "Talmud", jolla hallitaan sisäpuolella olevien omiatuntoja. Vain se on oikea uskova, joka elää pukeutumista, ym. ulkonaista elämäntapaa ja vaellusta koskevien perinnäissääntöjen mukaan. Tästä syystä ulkopuolella olevat pysyvät helposti loitolla.

Näin hengellinen liike formalisoituu, kangistuu ulkonaisiin muotoihinsa, käpertyy askartelemaan itsensä kanssa ja menettää kyvyn paneutua pääasiaan. Samalla kyseinen lain ja evankeliumin sekoitus pitää yllä omaa vanhurskautta ja siitä nousevaa arvostelumieltä, joka linkoaa - tietysti raamatullisuuden nimissä - isien perinnäissääntöihin mukautumattomat yhteydestä ulos.