Hakomaja.net

-kolme päätoimittajaa keskustelivat Oulussa lehdistön tabuista (korostukset lukijan):

Kaleva 22.11.2009 uutisoi tilaisuudesta:

<<
Päivämies, vanhoillislestadiolaisten uutislehti
-levikki 24 000
-päätoimittaja Tuomas Hänninen: ”Päivämies kertoo vain osan vanhoillislestadiolaisuudesta.”

Rauhan Tervehdys, Oulun ja seudun seurakuntalehti
-levikki 103 000
-päätoimittaja Janne Kankaala: ”Uskonnonvapauteen kuuluu velvollisuus sietää uskontoa.”

Kaleva, sitoutumaton maakuntalehti
-levikki 82 000
-päätoimittaja Markku Mantila: ”Lehdistö on nykyään myös moraalin vahtikoira.”


Lehdet vaikenevat kohteliaasti

Kiellettyjä ja hankalia aiheita löytyy joka mediasta


Pia Alatorvinen
Kaleva

OULU Näin naapurisi makuuhuoneessa, katso kuvat! Hän sorsi ja pelotteli satoja 1970-luvun hoitokokouksissa! Pappi ei usko ehtoollishöpinäänsä!

Näitä otsikoita ei Kalevassa, Päivämiehessä ja Rauhan Tervehdyksessä nähdä, vakuuttivat kolmen oululaisen lehden päätoimittajat lauantaina lehdistön tabuja käsitelleessä seminaarissa.

Pohjois-Suomen sanomalehtimiesyhdistyksen tilaisuudessa puhuneet päätoimittajat paljastivat omista lehdistään aiheita, joita ei mielellään lähestytä. Vaikenemiseen löytyi monia syitä.

Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja Janne Kankaala on kirjoittanut lehden hallituksen hyväksymään strategiaan, että lehti suhtautuu kriittisesti kaikkeen ihmisten tekemään.

Esimerkiksi lehden kannessa on ollut kirkkovene, seurakuntalehden sivuille on kirjoitettu sana vittu ja lehti on vaatinut moskeijan rakentamista Ouluun.

Nämä ovat Kankaalan mukaan kuitenkin pintaraapaisuja tabujen rikkomisessa. Ihmisten uskomisen muotojen käsittely on seurakuntalehdessä vielä pannassa.

”Meillä on olemassa pappeja, jotka ajattelevat, että vain heidän tapansa uskoa on oikea. Se olisi myrkkyä, jos kirjoittaisimme papin mielenliikkeistä ehtoollisella, kun hän julistaa synnit anteeksi, vaikka kuitenkin ajattelee, ettei juuri se seurakuntalainen pelastu”, Kankaala kertoo esimerkin.


Päivämihen päätoimittaja Tuomas Hänninen kertoi, että hänen lehtensä tehtävänä on pitää esillä Jumalan valtakuntaa. ”Päivämiehen tehtävä ei ole luoda realistista kuvaa vanhoillislestadiolaisuudesta”, Hänninen sanoi.

Hännisen mukaan vanhoillislestadiolaiset keskustelevat kaikista, vaikeistakin asioista esimerkiksi seuroissa, avioliittoleireillä ja muissa tapaamisissa.

”On haaste tuoda nämä asiat rakentavasti lehteen.”

Hänninen tunnustaa, että aika ei ole vielä kypsä 1970-luvun hoitokokousten virheiden ja ylilyöntien käsittelyyn Päivämiehessä, vaikka esimerkiksi lapset kyselevät vanhemmiltaan, mitä silloin on tapahtunut.

”Nämä ihmiset ovat vielä elossa, ja he ovat saaneet anteeksi. Emme halua yksittäisten ihmisten nimiä esille. Sitähän ulkopuoliset ihmiset toivovat.”

Hänninen sanoo, että lehti pysyttelee opillisella tasolla. Esimerkiksi ehkäisyn käyttämiseen Päivämies ei sano juuta eikä jaata. ”Vain, että Jumala on elämän ja kuoleman herra. Nämä asiat ovat miehen ja vaimon välisiä päätöksiä, emme mene neuvomaan intiimille alueelle”, Hänninen toteaa.


Kalevan päätoimittaja Markku Mantila on huomannut, että Kalevaa syytetään erityisesti lestadiolaisten ja Arinan ”hämäristä” asioista vaikenemisesta. Mantila vakuutti, että Kaleva kirjoittaa kaikesta, minkä julkistamisen arvioi tarpeelliseksi.

Erityisesti yhteiskunnallista vallankäyttöä seuratessa mikään ei ole tabu.

Silti mitä tahansa ei julkaista. Maakuntalehdessä ollaan tahdikkaita ja hyväkäyöksisiä.

”Joskus kyse on myöa asiayhteydestä. Ei ole syytä julkaista äitienpäivänä isoa juttua äitien alkoholismista”, Mantila havainnollisti.

Mantila totesi myös, ettei lehti heijasta täydellisesti ympäröivää maailmaa. ”Silloin Kaleva olisi paljon roisimpi.”
>>

Onko tuo valehtelua vai mitä se on?
Eihän uskovainen valehtele noin julkisesti?

Tai sitten Hänninen haluaa muka ulkopuolisille todistella, että nyt ei enää puututa ihmisten avioelämään... ? Ennen niin on tehty!

Mitä hän asioiden rakentavaa esille tuomista valittaa?
Eihän Siellä, missä ns. on kaikki tiedon ja taidon tavarat ja puhdas, oikea henki tuon pitäisi olla mitenkään vaikea. Avaa vain suunsa tai näppäilee vapaasti, niin tuotos on 'jumalanmielen mukainen'?

Olen itsekin 70-uhri ja ihmettelen suuresti sitä asennetta, ettei nytkään ole oikea aika puhua siitä esim. Päivämiehessä.
Hyvä kun vedonnut siihen, ettei ole vielä JUMALAN AIKA!

Soraan sanottuna minäkin koin, että Hänninen valehtelee noissa mikkin korostamissakin kohdissa. Toisaalta hän totesi PM:n pitävän esillä Jumalan valtakuntaa, eikä aiokaan kertoa totuudenmukaisesti vl-yhteisön asioista. Tämä kai osaltaan selittääkin sen, miksi PM ei kirjoita hoitokokouksista; kaiketikin siksi, että hotokokoukset olivat pahan valtakunnan työtä, (eivat Jumalan valtakunnan työtä) joten niistä ei Hännisen mukaan voi kirjoittaa.

Kankaala:


Tuota asiaa en minäkään voi lakata ihmettelemästä. Sen sijaan ihmettelen sitä, miksi tuosta asiasta ei saisi kirjoittaa vaikkapa seurakuntalehdessä.

Miksi nyt ei ole oikea aika puhua hoitovuosista?

Monet elossa olevat päähoitajat ovat näkyvillä paikoilla vl-liikkeessä ja näyttää siltä, että ovat vielä kovasti arvostetussa asemassa. Ks. Päivämies.

Sitten kun heitä ei enää ole, ehkä ei meitäkään, niin varmaan tämäkin vaikea asia on poissa päiväjärjestyksestä. Eihän vainajista saa puhua mitään 'pahaa', eikä heidän lankeemuksiaan kertoa, kun ovat saaneet rikkomuksensa anteeksi 'oikeiden uskovaisten' kautta.

Joskus mietin, miten Pietarin 'uskonkieltämistä' kerrataan viikottain, vaikka hänkin on tuon syntinsä saanut anteeksi, Jeesukselta.
Mutta vl-ihmisten asioista ei saa puhua, sillä juuri he uskovat olevansa jumalansilmäteriä.
Toisin kuin Pietari oli?

Olipa sellaisia lausahduksia Hänniseltä, että on ihan pakko vastata.

Hänninen:
”Päivämiehen tehtävä ei ole luoda realistista kuvaa vanhoillislestadiolaisuudesta”.

Totta, eikä se todellakaan sitä luo. Ongelma on siinä, että valtaosa ajattelee Päivämiehen antaman kuvan olevan sitä, mitä vl on, tai ainakin kuvan siitä, millaisia ihmisten ja perheiden elämän tulisi olla. Käytännössä PM antaa siis ihanteellisen kuvan oikeasta elämäntavasta, asenteista, ajattelusta jne. Jos ja kun ihmiset eivät kuitenkaan tunnista oman elämänsä täyttävän tuota ihannetta, monelle tulee siitäkin syyllisyydentuntoa ja ahdistusta.

Hänninen:
"vanhoillislestadiolaiset keskustelevat kaikista, vaikeistakin asioista esimerkiksi seuroissa, avioliittoleireillä ja muissa tapaamisissa".

Ei pidä paikkaansa. Varmaan kaikki aiheet tulevat esiin, mutta ei vapaasti missään tapauksessa. Jos ihmiset toisivat esiin noissa keskusteluissa todelliset ajatuksensa ja mielipiteensä, sitä mukaa, kun keskusteluja käydään puolet läsnäolijoista todettaisiin olevan ulkona Jumalan valtakunnan. Nyt tilanne on se, että ihmiset salaavat sen, että eivät oikeasti ole "täysin" samaa mieltä seurakunnan kanssa.

Hänninen:
"aika ei ole vielä kypsä 1970-luvun hoitokokousten virheiden ja ylilyöntien käsittelyyn Päivämiehessä".

Vl visio lienee se, että asia käsitellään historiantutkijoiden toimesta vuonna 2150, jos se enää sitten kiinnostaa ketään. Jos on tehty virheitä, ne pitäisi luonnollisesti käsitellä mahdollisimman nopeasti. Ei sotarikoksiakaan käsitellä tarkoituksellisesti vasta sitten, kun kaikki mahdollisesti asianosaiset on saatu maan poveen. Myös vl oma opetus on sellainen, että ei synti unohtamalla poistu ja joka parannuksen teon huomiseen siirtää, se helvettiin petinsä petaa. Olisi siis täysi syy ajatella, että hoitokokoukset olisi pitänyt käsitellä jo ajat sitten heti, kun ne virheelliseksi todettiin. Todellinen syy käsittelemättömyydelle on se, että srk virallinen linja on se, että hoitokokoukset olivat siunauksellisia, eli oikeita ja hyviä. Jos joku virhe tapahtui, vastuu ulkoistetaan henkilölle, vaikka teko tehtiin yhteisön nimissä ja hyväksymänä. Asian vapaa ja täydellinen käsittely johtaisi vl opin uskottavuuden romahtamiseen. Tässä on siis kyse puolustustaktiikasta.

Hänninen:
"Nämä ihmiset ovat vielä elossa, ja he ovat saaneet anteeksi."

Tarkoittaa ilmeisesti hoitomiehiä. Täysi valhe. Vl oma opetus sanoo, että virheet tulee korjata siinä laajuudessa, kuin paheennusta on aiheutettu. Tiedossa on, että hoitajat pyytelivät toisiltaan anteeksi mahdollisia vikoja ja virheitä omassa toiminnassaan. Sama meno kuitenkin jatkui. Tiedossa ei ole yhtään tapausta, että hoitomies olisi pyytänyt väärää hoitoa anteeksi uhrilta ja seurakunnalta. Itse asiassa koko hoitokokousten tapahtumasarja perustui henkioppiin, joka sittemmin (hiljaisesti) on todettu vääräksi. Jotta nämä väärät teot olisivat vl oman opin mukaan anteeksi, ne tulisi käsitellä nimenomaan koko seurakunnan tasolla, korjaten väärät opit ja lisäksi hoitomiesten ja yhteisön toimesta pyytäen kaikilta uhreilta nöyrästi anteeksi henkilökohtaisesti.

Tässä on kyse samasta asiasta, kuin jos joku joukko päättää ryöstää pankin. Ryhmä toteuttaa rikoksen, mutta ryhtyy sitten miettimään, tulikohan tehtyä aivan oikein. Todettuaan, että ehkä keikka ampui vähän yli, pyytävät toisiltaan anteeksi. Tämän jälkeen ryöstäjät rauhassa alkavat nauttia saaliistaan ajatellen, että jos väärin tehtiin, niin anteeksi kuitenkin on saatu.

" Kankaala: "Meillä on olemassa pappeja, jotka ajattelevat, että vain heidän tapansa uskoa on oikea. Se olisi myrkkyä, jos kirjoittaisimme papin mielenliikkeistä ehtoollisella, kun hän julistaa synnit anteeksi, vaikka kuitenkin ajattelee, ettei juuri se seurakuntalainen pelastu"

Tuota asiaa en minäkään voi lakata ihmettelemästä. Sen sijaan ihmettelen sitä, miksi tuosta asiasta ei saisi kirjoittaa vaikkapa seurakuntalehdessä."

Ilmiselvästi tuo viittaa (vanhoillis)lestadiolaisiin pappeihin, ja osoittaa sen, että Kankaala ei tiedä mistä puhuu. Kun vanhoillislestadiolainen pappi julistaa esimerkiksi ehtoollisella synnit anteeksi, ei hän todellakaan ajattele, "ettei juuri se seurakuntalainen pelastu". Jos "juuri se seurakuntalainen" USKOO omat syntinsä anteeksi uskovaisen papin julistuksesta, niin hän SAA ne anteeksi. Kyse ei ole siis siitä, mitä pappi ajattelee vaan mitä "juuri se seurakuntalainen" ajattelee. Toki kysymykseen pelastuuko joku vai eikö, ei kukaan toinen ihminen voi antaa vastausta.

mikki kirjoitti:
Mikä on se Jumalan valtakunta, jota Päivämies pitää esillä? Tämäkö: "Jumalan valtakunta on Jeesuksen opetuksen mukaan löydettävissä maan päältä. Maan päällä se on armon valtakuntana ja taivaassa kunnian valtakuntana. Jumalan seurakunta on yksimielinen uskossa, opissa ja rakkaudessa." (www.srk.fi/index.php?p=nain_me_uskomme)

Mitä on sitten se vanhoillislestadiolaisuus, josta ei anneta realistista kuvaa? Tämäkö: "Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että Pyhä Henki toimittaa vanhurskauttamistyön evankeliumin välityksellä. Jumala vanhurskauttaa syntisen seurakunnassaan. Seurakunnalle ja sen jäsenille on Jeesus antanut sovituksen viran. Evankeliumin julistamisen virka on Pyhän Hengen virka. Hänen omansa käyttävät tätä valtuutusta. Julistaessaan evankeliumia kaikille luoduille he julistavat myös synninpäästön sanaa, joka on evankeliumin ydintä. Siinä syntiselle julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä syntien anteeksiantamus. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta." (www.srk.fi/index.php?p=nain_me_uskomme)

Minä olen aivan kuin näkemässä tässä jonkinnäköistä ristiriitaa. Vai onko vain niin, että Hännisen viisaus on minulta salattu? Monesti olen kuitenkin kuullut opetettavan, että vanhoillislestadiolaisuus on vain epäuskoisten antama nimitys elävälle uskolle / Jumalan valtakunnalle.

ööhhh kirjoitti:

"Ilmiselvästi tuo viittaa (vanhoillis)lestadiolaisiin pappeihin, ja osoittaa sen, että Kankaala ei tiedä mistä puhuu. Kun vanhoillislestadiolainen pappi julistaa esimerkiksi ehtoollisella synnit anteeksi, ei hän todellakaan ajattele, "ettei juuri se seurakuntalainen pelastu". Jos "juuri se seurakuntalainen" USKOO omat syntinsä anteeksi uskovaisen papin julistuksesta, niin hän SAA ne anteeksi. Kyse ei ole siis siitä, mitä pappi ajattelee vaan mitä "juuri se seurakuntalainen" ajattelee. Toki kysymykseen pelastuuko joku vai eikö, ei kukaan toinen ihminen voi antaa vastausta."

Pakko olla erimieltä ja luulen myös, että Kankaalakin tietää mistä puhuu.
Kun itse olen käynyt ehtoollisella, jonka jakajana on ollut vl-pappi, ei ole jäänyt epäselväksi, kuka uskoo ja mitä. Kaikille ympärillä oleville vl:ille pappi lukee kaikki litaniat liiankin kanssa, mutta kun minun vuoroni on tullut, menee kuin liukuhihnalta ohi, eikä edes katso silmiin!

Olen Eppäilyksen kanssa samalla kannalla.

Toki tuo ööhhh:n ajatusrakennelma on aika mielenkiintoinen. Siitä ei tosin käy ilmi. että pitäisikö papin olla nimenomaan vl-pappi vai kävisikö tehtävään myös muun uskonsuunnan "uskovainen pappi", joka vl-katsannossa ei tietenkään ole oikella tavalla uskovainen. Jos oikein ymmärsin ööhhh:n ajatuksen, synninpäästön siis voisi suorittaa kuka tahansa pappisvihkimyksen suorittanut pappi ja synninpäästö olisi aina yhtä pätevä, mikäli ehtoollisvieras vain jaksaa niin uskoa. Jos näin olisi, vl-opetuksella ei sitten olisikaan muuta kuin yhteisöllinen merkitys.

Minä ainakin olen ollut siinä käsityksessä että koska ensimmäinen vanhoillislestadiolainen synninpäästö on 'epäuskoiselle' parannuksen tekoa, ei riitä pelkkä yhteisesti julistettu vaan täytyy olla myös henkilökohtainen syntien anteeksianto. Näin ettei kukaan vaan 'vahingossa' saisi syntejään anteeksi...? Ja kun eihän taviskirkossa käytetä mantraa "Jeesuksen nimessä ja veressä", mikä tuntuu olevan niin oleellinen osa syntienpäästöä..