Törmäsin tosta asiaa etsiessäni väiteisiin jossa kirkoisä Augustiinus(?) olisi suhtautunut naiseen kuin viettelijään ja kaiken pahan alkuun ja juureen. En löydä linkkiä tänään mistään mutta asiaa tutiessa tuo linkki tuli vastaan..
Mielenkiintoista tässä on se että kun Seppo Lohi viitaa kirkohistoriaan e-kannanotosaan suviseuroissa viitaako hän nimenomaan siihen että seksuaalisuus on sitä mitä Augustiinus on siitä sanonut. Lainaan edellistä linkkiä.
Syy, miksi seksistä tuli kristinukossa häpeällistä, perustuu verraten vitsikkääseen ajatuskulkuun. Aikalaisfilosofien tavoin Augustinus oli kontrollifriikki, jolle mielen tyyneys oli keskeinen päämäärä. Hän uskoi tosissaan, että Adam ennen lankeemusta pystyi tahdonvoimallaan säätelemään erektiotaan. Synnitön yhdyntä olisi siten sellainen, jossa kumpikin voisi aktin aikana aivan rauhassa keskittää kaikki ajatuksensa vaikka tiskirättiin. (Varmaan kumppania imartelisi!) Koska himo ei tottele mielen antamia käskyjä, sukuelimet ovat Augustinuksen mielestä häpeän elimiä.
– Augustinus ja länsimainen pornoteollisuus ovat samaa mieltä siitä, että himo ja rakkaus eivät kuulu yhteen, Matti Myllykoski sanoo.
Hyvän pohjan ymmärtää kristinuskon suhdetta seksuaalisuuteen tarjoaa kirkkoisä Augustinus. Hän on todennut, että ennen syntiinlankeemusta sukupuoliasioita olisi suoritettu ilman niiden nyt vaatimia mielenliikutuksia ja sukupuolielimet olisivat totelleet tahtoa samoin kuin muu ruumis. Joku voi tietysti väittää, että vanhojen asioiden kaivelu ei kerro nykypäivästä mitään. Tämä on tietenkin totta, mutta vastaavanlaisia kommentteja löytyy myös nykyisiltä kirkon teologeilta. Miikka Ruokonen, joka on Helsingin yliopiston teologian laitoksen professori, on kirjoittanut Ydinkohdat -kirjassaan: Rakkaus on vääristynyt. Jumalan luomistyön tuloksena ihminen kykeni järjellisellä harkinnalla hallitsemaan luonnolliset viettinsä, mutta lankeemuksen jälkeen ihminen ikään kuin roikkuu luonnottomassa asennossa pää alaspäin, yläpuolella ovatkin himo ja ahneus, jotka hallitsevat järkeä. Nämä kaksi teologia antavat hyvin selvästi ymmärtää, että vietit eivät ole soveliasta ihmisille, koska tällöin ihminen joutuu kohtamaan oman eläimellisyytensä. Voidaankin ajatella, että kristinuskon mukaan viettejään toteuttava ihminen on syyllistynyt ensimmäisen käskyn rikkomiseen. Jos rahan himoa pidetään epäjumalan palvelemisena, niin eikö silloin myös hyvin paljon voimakkaampi himo, eli seksin himo ole kristittyjen mukaan epäjumalan palvelua
löytyihän sekin missä törmäsin aiheeseen ensi kerran.
Halun viettelevä valta oli kirkkoisä Augustinukselle niin voimakas, että se pystyi alistamaan sekä tahdon että järjen. Augustinukselaisessa käsityksessä ongelmana oli nimenomaan sukupuolielimiä hallitseva halu, järjen toinen. Augustinus ajatteli, että eläisimme paratiisissa, ellei meitä vaivaisi vapaan elimen mielivalta. Miehen tuli varoa naista, koska nainen houkutteli miehen hillittömään onnettomuuteen ja lihan syntiin. Niin oli luotu pohja käsitykselle, jossa miehellä on oikeus kontrolloida naisen seksuaalisuutta ja naisen halua.
