Hakomaja.net

Minulla on lehtileike, josta ei valitettavasti näy lehden numeroa eikä artikkelin kirjoittajaa.
Se on kuitenkin Päivämies tammikuulta -75 ja otsikko on Elävän uskon hedelmä.

Siinä kerrotaan puhujainkokouksesta, joka oli vuoden -74 lopussa.
Siellä oli ollut Oiva Töllin alustus uskon vanhurskaudesta ja elämän vanhurskaudesta. Tuttu aihe kai tänä päivänäkin SRK-laisille?

Kirjoittaja valottaa 'hivenen keskustelun sisällön todellista rikkautta'.

Ensin käsitellään uskon vanhurskaus! Yksi lainaus siitä:

"Kun on elävästä uskosta ja Jumalan lapseudesta osalliseksi tullut, alkaa uudessa kuuliaisuudessa evankeliumin arvon mukaisesti vaeltaa. Uskon vanhurskauteen saumattomasti liittyy elämän vanhurskaus. Ei enää lihalle lihan jälkeen...."

Elämän vanhurskauteen kuuluu ulkonaisesti ehdoton raittius. (Siitä oli annettu tuolloin julkilausuma maan lehdille.)

Sitten opillinen raittius.

"Nuortemme keskuudessa on aina vaarasssa pahasti opillisesti harhautua uuden Raamatun käännöksen johdosta, jota käännöstä kouluissa ja seurakunnissa yleisesti käytetään. Kokous oli yksimielinen siitä, että kristillisyyden piirissä kaikissa tilaisuuksissa ja kaikissa kirjoituksissa käytetään vanhaa käännöstä."

"Mitä läheisemmäksi tulee ajan ilta, sitä kiireisemmäksi tuleee ihmisten elämä. Vaikka eletään viisipäiväistä työviikkoa, on sittenkin niin kiire, että sunnuntaikin täytyy ahertaaa. Kalastus, metsästys ja marjastus jopa tuntuvat sopivaltakin sunnuntaityöltä. Pohjoisen ongelma on poronhoito. Monille uskovaisille se on tullut luvalliseksi, koska ei voi jättää paikkaansa tyhjäksi uskottomien ketjussa: porot karkaavat. Antaa karata, sillä parempi on jos joku poro karkaa, kun ei poromieheltä karkaa taivasosuus."

Sitten on viittaus muihin pyhätöihin: pikkupesuun, paikkaukseen ja parsimiseen...
Luottamustehtävissä olevien ei saa nostaa edes vesipikaria, se on yhtymistä jumalattoman maailman tapaan ja se ei ole kauniimpaa kuin syntiä.
Sitten keskustelussa on esimerkkejä siitä, miten silmät ovat herkkiä synnillisyyteen, mainokset yms. Kehoitus tehdä parannus silmänsynneistä!

Väärästä musiikista on sanottu, ettei jumalanlapsen sovi jäädä kuuntelemaan tämän maailman hengellistä enempaa kuin hengetöntäkään poppia ja muuta lihaa ruokkivaa renkutusta. Radiostakin on varoitus, ettei se olisi aina auki. Nykyaikaiset stereot levysoittimineen ovat vaarallisia välineitä. Omaatuntoa venytetään usein liian kauas.

"Paras ratkaisu on siinä, että ei yhtään tingi, väärä vääränä hylätään ja otetaan vain se, joka sopii Pyhälle Hengelle ja meille."

"Miesten tukka pitää olla siisti, siinä ei saa olla kähertäjän tekemiä kiehkuroita. Pitkä partakin on tämän maailman tapa eikä kuulu kristitylle."
--------------------------------------------

Siinä oli otteita tuosta Päivämiehen kirjoituksesta.

Lopuksi vielä yksi lause, joka ainakin minulle oli avain tuon ajan hengelliseen opetukseen.

"Vaikka edellä on puhuttu paljon elämän vanhurskauden muodoista, sopivista ja sopimattomista, ne eivät ole lakipykäliä, joita noudattaen tultaisiin autuaiksi, vaan että pysyttäisiin autuaina."

Kiitos x-vl! Tuo teksti osoittaa kyllä vanhoillislestadiolaisuuden olleen ainaskin tuolloin kaukana luterilaisuudesta. Luther nimittäin sanoo olevan tärkeätä erottaa mitä huolellisimmin uskonvahurskaus toimivanhurskaudesta (elämänvanhurskaudesta meikäläisittäin). Tuossa tekstissä ne kuuluu saumattomasti yhteen. Ja vielä tuo loppuhuipennus: "Vaikka edellä on puhuttu paljon elämän vanhurskauden muodoista, sopivista ja sopimattomista, ne eivät ole lakipykäliä, joita noudattaen tultaisiin autuaiksi, vaan että pysyttäisiin autuaina."

Eipä ihme, että on vähän puurot ja vellit sekasin .

Minulla on kaksi lehtileikettä samasta Päivämiehestä (tammikuu-75).

Toisessa leikkeessä on Töllin alustus ja toisessa sitten tuo edellä oleva selitys, jossa on kokouksen puheenvuoroja ja esimerkkejä elämänvanhurskauden näkymisestä. Ne ovat tulleet siellä kokouksessa esilleTöllin alustuksessa olevien esimerkkien lisäksi ja tarkennukseksi. Tottahan ne piti seurakunnalle ilmoittaa, että sekin tajuisi, miten pitää olla ja elää. Ettei tietämättään suosi syntiä ja varomattomuuttaan anna pahalle pikkusormeaan. Kaikkien aistien kautta pyrkivä pahuus vie uskon, jos hiemankaan lipsuu maailmalliseen suuntaan!

Muistamme sen varovaisuuden, mikä tuollaisten kirjoitusten jälkeen jäi omaan mieleen? Jos tuo ei tehonnut, niin sitten myöhemmin seuranneet hoitokokoukset kyllä vetivät porukan hiljaiseksi ja säikyksi...

---------------------
Luin noita leikkeitä tarkemmin ja uskon ja elämän vanhurskauden saumaton yhteys kyllä näkyi selvästi. Toki se voidaan nähdä myös sekavana ja epämääräisenä, jos halutaan.

"Tätä Jeesuksen meille valmistamaa vanhurskautta omistetaan uskolla ja ei töillä."
"Kun tämä vanhurskaus uskolla omistetaan, usko kantaa hedelmät, hengen hedemät... Jos lienee koskaan tarvinnut uskonvanhurskaudesta saarnata, tarvitaan sitä nyt, jolloin maailmassa saarnataan kaikkea muuta, esim. vain töitä ja tekoja ihmissuhteitten luomiseksi. .."
"Uutta Raamatun käännöstä ei saa käyttää....sillä vain vanhassa käännöksessä se (Raamatun sana) on oikea."
"Pitääkö väärä sanoa vääräksi?... Tämä on asia, jonka maailma kääntäisi toiseksi. Ei saisi väärää sanoa vääräksi, eikä nähdä väärää jumalisuutta missään."

"Elämänvanhurskaus on uskosta tuleva voima, joka ojentaa Jumalan lapsen elämän kuuliaisuuteen Kristuksen oppiin nähden ja ojentaa myös meidän jokapäiväisen elämämme uskonkuuliaisuuteen." (Sanasta sanaan Töllin tekstiä!!!!!)

"Lopuksi toteamme, että jos ihminen eksyy oikeasta uskonvanhurskauden ymmärryksestä, se heijastuu jollakin tavalla vääränä myös elämänvanhurskaudessa, joko esim. ylihengellisyytenä tai lihallisuutena.

"Uskon ja elämän vanhurskaus kuuluvat yhteen. Vain uskon kautta käsitämme elämän vanhurskauden merkityksen ja jos katoaa elämän vanhurskaus, katoaa usko.

x-vl, muistat kai, että juuri nämä tekstit veivät meidät nuoret opiskelijat perimmäisten kysymysten äärelle. Ei tullut opiskelusta mitään kun oli suorastaan pakko ajatella tärkeämpiä. Maistelimme erityisesti sanaa "elämänvanhurskaus". Muistin lapsena kuulemistani saarnoista sanan, jota entisaikaan käytettiin samassa merkityksessä. Se oli OMAVANHURSKAUS! Löytö helpotti. Silloin astuimme todella "kaidalle tielle". Eikä siltä tieltä ole ollut paluuta. Tie on ollut kivinen, väliin pimeä, syvien rotkojen ja pettävien soiden ympäröimä. Petojen huudot ja irvistykset ovat säikyttäneet meitä. Mutta askel askeleelta olemme kulkeneet valoa päin, näkymättömät ja näkyvät enkelit (virtuaalisetkin!)seuranamme. Kiitos teille, kaikki Valon lähettiläät!

Löytyiskö kenelläkään innostusta soittaa tuon alustuksen laatijalle/pitäjälle, että yhäkö hän pitäytyy tuossa luterilaisuuden vastaisessa vanhurskauttamisopissa? Saaruli, sie oot reipas tarttumaan luuriin...pliide !

Jemima-Ankka kirjoitti:

OT:n haastattelu oli muutama aika sitten PM:ssä. Kyllä siitä kävi selvästi ilmi, että aina hän on Siionin rakkaudessa työtä tehnyt. Minulle se tarkoittaa sitä, että jos vikoja on tullut, ne on korjattu. Eli soittamatta selvä!

Muistan OT:n Joensuun hoitajana 70-luvulla. Se riittää. Ja vielä: sama luterilaisuuden vastainen opetus kaikuu saarnapöntöistä yhä, poikkeuksena ehkä AP, EP, MH, SS. Tiedätkö Ankkeliini muita?

Saaruli!
Kyllä se oli niin kuin sisar muistaa ja sanoo.

Kun vl-elämänvanhurskauden käsittää omavanhurskaudeksi, niin sen jälkeen on mahdoton sydämessään tuntea katumusta ja tehdä parannusta vl- höpösynneistä.

Kun tuota puhujainkokousta seurasi yhteisööön levinnyt henkioppi ja sen varjolla pidetyt hoitokokoukset koko Suomessa, niin koko soppa oli täydellistä 'rapaa' eli sikojen ruokaa vl-mäisesesti sanottuna ... Siinä vaiheessa ei tehty parannusta enää erillisistä synneistä, vaan väärästä hengestä. Sen jälkeen oli sitten taas yksittäisten matkanvikojen vuoro, kun ei ollut jaksanut vaeltaa vl-uskovaiselle kuuluvalla tavalla. Kuuliaisuus seurakunnalle piti olla kohdallaan ja ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä elämässä!

Juttelin erään vl-puhujan vaimon kanssa uskonasioista äskettäin. Hän paljasti, ettei ajattele koko 70-lukua, mutta hän elää kuitenkin samalla tavalla kuin silloinkin. Hän ihmetteli, miten minulle on jäänyt siitä niin kauhea kuva. Pariin kertaan hänen puheessaan toistui lopunaika ja maailman pahuus ja varovaisuus ettei synti tarttuisi...
Ihan niin kuin 70-luvulla.

Sitten kysyin häneltä, onko minun miestäni puhuteltu meidän tv:stä. Hän naurahti ja sanoi: ei tietenkään. Viittasin henkioppiin ja siihen, että hempeys on teidän syntinne ja olette osallisia meidän tv-hankinnasta, kun ette ole siitä nuhdelleet perheenpäätä, läheistä sukulaistanne. "Nonoh! Jätä ne henkiopit..." , oli vastaus.

Minulle tuli tunne, että olisin käynyt jossakin pimeässä kellarissa, jossa oma ajatus häviää eikä näe mitään.... Ainoa mikä tuli selväksi hänen sanoistaan heti aluksi, että meissä on eri henki enkä ole taivaaseen menossa... Siltä pohjalta yritettiin keskustella.

Se oli pieni takautumamatka menneisiin vuosiin ja sieltä halusi äkkiä pois tähän päivään!

www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=224&id=2835&start=80



Tässä on kyse vähän siitä että jos kyse olisi ruumiin vammasta vaikka sitä että käsi olisi katkaistu. Vaikka käsi paranisi ja ulkoisesti toipuisi ennalleen se silti regoisi kaikeen. Aina kun säätila vaihtuisi sitä särkisi. "Selitämätönät" kipua joaka tulee mielivaltaisesti ja ennakoimatta.



Tämä on sitä kunhan vain teet parannuksen ja nöyrryt ei sillä ole väliä onko parannus raamatunmukaista. Se mikä tässä on se iso kysymys on se että miten asiat on selvitetty kun parannusta ei ole tehty koko seurakuntaan päin. MIetin ja pohdin sitä että miten on kun puhuja pöntöstä saarnataan mitä sattuu ja kuitenkin se oppi jätetään kasvamaan seurakuntaan. Tässä vedotaan siihen että kasvaahan rikkavilja kuitenkin samassa pellossa.

Eikö meidän tehtävä ole kylvää Jumalan sanaa vaikka vihollinen tuleekin ja kyvlää omat siemenensä samaan peltoon. Eikä niin että me Jumalan sanan seassa kylvämme myös rikkavlijaa?

Vl pitävät itseään alkuseurakunnan veroisina ja katsovat oikeudekseen tulkita ja selitää raamatua kulloisenkin tarpeen mukaan ja otta sieltä aina se mitä katsovat jumalan lasten tarvitsevan.