Hakomaja.net

Viime aikoina me olemme usein kuulleet, kuinka ihmiset ovat valittaneet, että lunta on tullut liian paljon. Ihmismieli helposti ajattelee, että jos lumesta on vähänkin jotain haittaa omassa elämässä, niin lunta on silloin liian paljon. Me kuitenkin saamme niin olla ajattelemassa, että taivaan Jumala tietää, mikä on sopiva määrä lunta annettavaksi ihmisten iloksi.

Välillä meille voi tulla sellainen olo, ettei siitä lumesta ole muuta kuin haittaa. Kun lunta tulee paljon, se toki vaikeuttaa liikkumista ja saa aikaan muitakin ongelmia, mutta kun ajattelemme asiaa laajemmassa mittakaavassa, niin mitkä ovatkaan ne ilot, jotka tuosta lumesta myös tulevat! Emme saisi jäädä vain ajattelemaan niitä ongelmia, vaan kääntää katseemme myös positiivisiin asioihin. Haluamme ahkeroida sillä mielellä, että otamme taivaan lahjana vastaan kaiken lumen, jonka Jumala meille luo, ja nautimme siitä. Emme halua kapinoida lumen luojaa vastaan. Jumala antaa meille voimia ottaa kaikki lumi vastaan, kun oikealla mielellä haluamme tätäkin talvea olla viettämässä.

Näinä aikoina monet yrittävät selitellä, että ihminen voisi jotenkin olla vaikuttamassa siihen, kuinka paljon lunta tulee ja millaiset säät täällä rakkaalla maapallollamme vallitsevat, mutta kyllä me niin saamme olla ajattelemassa, että Jumala yksin on se, joka ”säät ja ilmat säätää”. Vaikka tämän maailman viisaat kuinka kokouksiaan pitäisivät, eivät he tällaisiin asioihin voi vaikuttaa. Jumala on myös säiden ja ilmojen Herra. Suruksemme olemme saaneet havaita, että monet ovat joutuneet ilmastonmuutoksen lietsomisen henkeen. Näin sielunvihollinen ottaa ympäristöaatteenkin aivan kuin puolustamaan tälläistä ajattelua, jossa kyseenalaistetaan Jumalan asema kaiken näkyvän ja näkymättömän luojana.

Sitä minä aralla mielellä haluan olla kirkastamassa teille rakkaat ystävät, jotka vaikertelette tämän lumen tulon alla, että ottakaa vain kiitollisella mielellä vastaan kaikki lumi, joka annetaan. Lumi tuo mukanaan monenlaista iloa, jota ei aina ihmisjärjellä pysty edes käsittämään.

Sekin on pieni vaiva, että sitä lunta joudumme kolaamaan ja auraamaan kulkuteiltä pois. Tästä asiasta haluankin muistuttaa, että emmehän me halua olla puhumassa lumen luomisesta niin kuin tämän maailman ihmiset. Sillä niinhän se on, että Jumala on se, joka lumen luo. Ei ole meidän syytä näitä sanoja sotkea keskenään. On parempi, että käytämme muita sanoja tuon Jumalan luoman lumen siirtelystä täällä maan päällä.

Ahkeroikaamme siis ottaa vastaan kaikki lumi, jonka taivaallinen vanhin suuressa viisaudessaan meille tämänkin talven aikana on antamassa. Kun ottaa lahjana vastaan kaiken lumen, siihen sisältyy suuri siunaus. Tyytymättömyys vain saastuttaa mielen sekä itseltä että läheisiltä. Uskontunnustuksen ensimmäisen uskonkappaleen mukaan me tunnustamme Jumalan myös kaiken lumen luojaksi. Niin me emme tahdo muuta kuin ottaa lumen Herran lahjana vastaan.

(Tätä tarinaa ei ole luotu, eikun kirjoitettu, yksin. Kiitos ideoijille!)

Harmi, että mukaan ei ole saatu äänellistä versiota, jotta mukaan tulisi vielä oikea poljentokin.

Tuosta muistuvat mieleen muutaman vuoden takaiset Maaningan suviseurat. Seurat jäivät mieliin erityisesti siitä, että lähes koko seurojen ajan satoi vettä, joka muutti pellot harmaaksi savivelliksi.

Edesmennyt Erkki Reinikainen piti tällöin viimeisen suviseurasaarnansa.
Hymistelyn sijasta hän tokaisi suorasukaisesti jotenkin tähän tyyliin: "Saisi tuo sadekin jo loppua!"

Nyt kun tässä on lumitöitä joutunut paiskimaan melkein yötä päivää, en
malta olla esittamättä pientä vastakommenttia gepardin kirjoitukselle. Tämä päiväkirjaote kiersi sähköpostiini tässä pari vuotta sitten. Tässä hengelliselle palstalle paremmin sopiva siistitty versio:

Lunta, lunta, lisää lunta

Marraskuu 20.
Lunta satta. Lumi o sit kaunist. Luanto tule kaunii valkoseks ja miäli piristyy, ku ei ol enä niim pimiää. Mää tei vaimol ja itelleni kuuma rommitoti ja me istutti ikkuna ääre kattoma hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist.

Marraskuu 21.
Mää heräsi ja kattosi akkunast ulos. Koko maisemam peitti uusi puhtavalkone lumi. Hiano näky. Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven ensmäiset lumityät ja nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl teknise virasto aura auras tiä ja tyäns lume porti ette. Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi porti erusta taas auki.

Marraskuu 22.
Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o pari astet. Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyäv valmiks, tul aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskanharmat.

Marraskuu 23.
Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas laski. Kaatusin perssellen jalkkäytäväl. 22 euro poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.

Marraskuu 24.
Yhä kylmä. Mää myi vaimo auto ja osti maasturi, et hää päässe töihi. Auto liukus kuitenki päi kairet ja oikkia etukulma men aika pahaste kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Molemma auto ova iha sualas ja kuras. Tiaros lumitöit tänämpä. Se piip aura ajo meijä ohitte kaks kertta.

Marraskuu 25.
10 astet pakkast. Lissä tota piip lunt. Pihal ei ol yhtä puut tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö ol poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja ol poltta koko talo. Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai ite toise aste palovammoi kässisän ja silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.

Marraskuu 26.
Tota piip valkost piip tule koko aja. Kaik piip vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postlaatikol. Jos mää saa kässisän sen piip piippää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast. Se o varma kulmantaka kytikses ja orotta, ku mää saa jalkakäytävä puhtaks! Sähkö ova viäl pois. Vesijohto jäätys ja näyttä pahast silt, ettei katto kestä lume paino.

Marraskuu 27.
Piip, 12 piip sentti uut piip lunt ja piip ränttä ja piip jäät, ja herra yksin tiättä mitä piip sitä taivast viime yän tul. Mää yriti ossu aura-auto kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko. Vaimo jätti munt ja Tepsi o liigas vikan. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must o tulos lumisokkia. Emmää pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko. Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks. Piip, mää muuta Espanjaa. Ketuttaa nii piip! Piip lumi ja koko talvi!

Ja lisää lunta luvassa!

Sorry, gepardi, että heitin tuollaisen keveän jutun sinun upean kirjoituksesi perään! Modet voisivat oikeastaan poistaa tuon mun turkkulaisjuttuni. Jotenkin se ei vain istu tuon gepagin hienon kirjoituksen perään. Oli hetken mielijohde.

No lohdutuksena sinulle Joosua, että taidamme olla samassa veneessä; minultakin pääsi eetteriin tuollainen puolivillainen juttu.

Onneksi Gebardi on laittanut omansa tähän Offtopic- ja kevennykset -osioon, niin ehkäpä nuo meidänkin juttumme menettelevät tässä välissä.

Reflektio:


Kiitos, Reflektio, lohdutuksen sanoistasi! Mutta kyllä minun juttuni oli ehdottomasti epäsopivampi.

Hieno oli gepsun laittama ja ryhmätyönä ideoitu 'Lumi on herran lahja'. Vanhoillislestadiolainen jargoni oli saavutettu loistavasti. Mitä kaikkea sillä voikaan perustella - ihan mitä vaan

Toivoa myös sopii, että tuo karikatyyri avaisi myöskin silmiä monia vl-uskoisia ahdistavasta ehkäisemättömyysopista.

Kyllä jumala näkee mikä on meille milloinkin sopiva määrä lunta. Vaikka kävisi niin, että uskovainen kuolisi lumimyrskyyn tai lumen romahduttaman katon alle, niin he pääsisivät taivaaseen.

Hyvin mielestäni sopii tähän ketjuun myös Joosuan laittama toisenlainen kevennys lumesta. Onhan aihe meille tällä hetkellä ajankohtainen