Hakomaja.net

yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/vaikea_la...tuttaa_aikuisena_1823405.html?origin=rss

Vaikeat kokemukset lapsuudessa saavat aikaan sairauksia aikuisena. Laajan seurantatutkimuksen mukaan lapsuuden kielteiset kokemukset altistavat monenlaisille sairauksille, esimerkiksi sepelvaltimotautiin. Syöpäsairauksilla ei todettu olevan yhteyden lapsuuskokemuksiin.

Yleislääketieteen professori Kari Mattila Tampereen yliopistosta sanoo, että lapsuudessa koetut kielteiset kokemukset kuten perheen taloudelliset vaikeudet, pahat ristiriidat, alkoholismi, väkivalta, vanhempien avioero tai monet näistä yhtäaikaa ovat yhteydessä useisiin sairauksiin.

- Ne jotka ovat lapsuudessaan kohdaneet hankalia lapsuuden oloja, heillä on hyvin monissa asioissa suurempi sairastuvuus kuin niillä, jotka eivät ole tällaisia kohdanneet.

- Löytyy selvästi sairastavuutta sydän- ja verisuonisairauksiin, migreeniin, vatsahaavaan, sanoo Mattila.

Myös unihäiriöitä, masennusta ja varhaista eläköitymistä löytyy enemmän niiltä, joilla on ollut rankka lapsuus. Syöpäsairauksilla ei kuitenkaan näyttäisi olevan yhteyttä vaikeisiin lapsuuskokemuksiin. Mattila arvioi, että se on monelle syöpää sairastavalle helpotus.

- Ei tarvitse pelätä sitä, että syöpä johtuisi lapsuuden tapahtumista.

Tutkimustulokset perustuvat jo kymmenen vuotta sitten aloitettuun Hessup eli Health and Social Support -tutkimukseen, jossa on seurattu 26 000 suomalaisen terveystietoja Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa. Hyvinvointia käsittelevä tutkimus lähtee kolmannelle kierrokselle ensi syksynä.

Pehmeät sosiaaliset tekijät vaikuttavat biologiaan

Tutkimuksessa uutta on se, että sosiaalisilla tekijöillä on havaittu olevan vaikutus lapsen ja nuoren biologiseen kehitykseen. Professori Kari Mattilan mukaan nykyisin ymmärretään, että ihminen ei ole syntyessään valmis, vaan valmistuu kehittyessään.

- Aina nuoruuden vuosiin asti tietyt ihmisen rakenteet ja biologia muuttuvat ja kehittyvät, riippuen minkälaisia ärsykkeitä se saa matkan varrella. Se voi kehittyä eri suuntiin.

- Jos ärsykkeet ovat sellaisia, että ne kehittävät jonkun ihmisen puolustusrakennelman - immunologisen, neurologisen tai hormonaalisen puolustusrakennelman johonkin suuntaan, niin siitä voi olla hyvin paljon haittaa myöhemmin.

Mattilan mukaan elimistö yrittää puolustautua, mutta lapsuudessa ovat syntyneet ikään kuin vääränlaiset puolustusreaktiot, vääränlaiset reitit ja sieltä syntyy ei-toivottua sairastavuutta.

Puolustusmekanismit kehittyvät kasvun aikana ja ulkopuoliset tekijät voivat muuttaa sitä kehitystä. Professori Kari Mattila korostaa, että syntyessä saamamme geenistö ei johda tiettyyn lopputulokseen.

- Jotta geenit toimisivat oikein ne tarvitsevat tiettyjä impulsseja, jotta voisivat synkronoitua oikein tiettyjen järjestelmien kanssa, sanoo Mattila.

Lasta ei saa liikaa suojata allergian aiheuttajilta

Hyvä esimerkki on professori Kari Mattilan mukaan lasten allergiat. Varsinkin aikaisemmin lapsen ympäristöstä pyrittiin hyvin tarkkaan poistamaan allergian aiheuttajat.

- Silloin geeneiltä jäävät käyntiin sysäävät impulssit pois ja silloin ei kehittynyt hyvää suojamekanismia.

Professori Kari Mattila sanoo, että tavoitteena on selvittää myös 26 000 tutkimushenkilön lapset ja miten sairaudet kulkevat yli sukupolven ja vaikuttaako ankea lapsuus jopa yli sukupolven.

- Suurimmat hyödyt tutkimuksista saadaan silloin, kun me nykyiset tutkijat olemme eläkkeellä tai jopa mullan alla. Ne joilla tulevaisuudessa on altistetiedot olemassa, voivat esittää voimakkaammilla näytöillä sen, mitä me olemme vähän pystyneet raapasemaan.

Helena Ala-Mettälä / YLE Uutiset

Hienoa, että asiasta on etsitty tieteellistä faktaa. Maallikkojärjellä ajateltuna lapsuuden kokemukset eivät voi olla vaikuttamatta. Aivan, kuten kasvin kehitykseen vaikuttaa maaperän ravinteet, valon määrä ym tekijät, niin vaikuttavat lapsen kehitykseen mm. rakkaudellisuus/rakkaudettomuus, turvalliset/turvattomat olosuhteet ja ihmis-suhteet ym. tekijät.

On ollut mielestäni antoisaa joskin välillä kivuliasta pohtia sitä, mitä lapsi ja nuori tarvitsisi kehittyäkseen hyvinvoivaksi, kukoistavaksi yksilöksi.

Sukupolvien jatkumo hyvinvointiin/pahoinvointiin myös hyvin ilmeinen ja lienee useissa tutkimuksissakin todettu. Pahoinvoivan aikuisen on usein erittäin vaikeaa sietää lapsen hyvinvointia, joten valitettavasti näyttäisi/tuntuisi olevan helpompaa katkaista omalta lapseltaan hyvinvointi alkuunsa esim. kaltoinkohtelulla. Sukupolvien jatkumon pahoinvoinnin suhteen voi kyllä katkaista osaltaan, mutta se vaatinee kokemuksista/yksilöstä riippuen enemmän tai vähemmän työskentelyä menneisyytensä suhteen.

Pääsääntönä rakkausravinnon antamisessa voinee pitää sitä, että itseään terveesti ja tasapainoisesti rakastava aikuinen voi antaa elintärkeää ravintoa, eli rakkautta ja turvallisia rajoja myös lapsille/nuorille, ja myös muille aikuisille. Tie itsensä terveeseen ja tasapainoiseen rakastamiseen on usein sitä kivuliaampi ja työläämpi, mitä karumpi on aiempi kokemusmaailma. Joillakin onnekkailla tuo itsensä rakastaminen on sisäistynyt sitä kautta, että heitä on rakastettu ja kyetty luomaan heille turvalliset olosuhteet/ihmis-suhteet.

Jos ajatellaan,että lapsuuden kokemukset vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin.Lapsen kehitykseen vaikuttavat rakkaudellisuus/rakkaudettomuus,olosuhteet ja ihmissuhteet.Jos kuitenkin samoissa olosuhteissa toinen/toiset tuntee voivansa ainakin melko hyvin,mutta toiset voi pahoin.Ja samoissa olosuhteissa aikuinen sietää toisten lasten hyvinvointia,toisten hyvinvointia hän ei kuitenkaan siedä.Aikuinen valikoi,ketä hän kunnioittaa ja ketä halveksii.No voisi ajatella,että tuo,jota kunnioittaa ja jonka hyvinvointia hän sietää,on onnistunut paremmin tyydyttämään aikuisen tarpeet,lisäksi hän muutenkin sellainen ominaisuuksiltaan,kuin pitääkin olla,hän on hyväksyttävä.

Pahoinvointia ja halveksuntaa kokenut voi löytää tien hyvinvointiin,kun työskentelee sen eteen ja menneisyytensä suhteen.Mutta se johtanee parhaimmillaankin vain omaan kasvuun.Tulokset oman elämän parhaaksi.

Ne,jotka eivät koe tällaiseen tarvetta,eivät tietenkään työskentele,vaan jatkavat sitä,minkä ovat kokeneet toimivaksi.Heillä on siihen oikeus.

Itsekkäälle!

Tunnen jonkin verran perhetilannetta, jossa narsistinen äiti kohteli lapsia omalla tavallaan ja eri tavalla jokaista. Sen mukaan, miten 'hyviä' he olivat hänelle. Eli miten lapsi osasi tulkita äidin tunteita ja ottaa hänet huomioon. Lapsen omilla ajatuksilla ja toiveilla ei ollut merkitystä. Tai tietysti kun lapsi oli samaa mieltä ja myötäili äitiä, niin hyväksyntä oli varmaa ja oli ns. rauha talossa. Kun lapsi 'oppi' siihen, niin eihän se mikään ongelma ollut. Jos ei oppinut, niin riitaisa suhde jatkui ja jatkui, kun kumpikin yritti muuttaa toista mieleisekseen.

Luuletko, että kukaan tuollaisen vanhemman lähellä elänyt selviää vammoitta ja henkisesti terveenä? Jokaisen on käytävä lapsuuden kokemukset läpi jollakin tasolla. Tai sitten jatkettava/vietävä perinnettä seuraavaan sukupolveen, sillä se siirtyy eteenpäin, jos tuota elämänmallia ei tiedosta eikä näe niitä vääristymiä, mitä perhe pitää sisällään.

Pintatason elämä voi olla ihan mallikelpoista, mutta ihmisen elämässä ja elämällä on syvemmätkin ulottuvuudet, jotka kulkevat mukana ja vaikuttavat taustalla. Sekin on hyväksyttävä.
Valitettavasti se on jopa pakko hyväksyä.

Aina joskus tulee mietiskelleeksi, miksi näitä tutkimuksia tehdään joihin on vastaus jo olemassa.
Ketä tuo tutkimuksen tulos muka jaksoi hämmästyttää?

Kasvaako kasvi ilman valoa? Miten käy, jos valoa ei ole.

Aika pieni osa lapsista taitaa selvitä kymmeniä vuosia jatkuneesta perhehelvetistä vammoitta. Selviämistä auttaa, jos lapsella on perheen ulkopuolelta vaikkapa vain yksikin turvallinen ihmiskontakti. Olipa se sitten mummo tai pappa. Tai kummitäti/ -setä.

Eilen tuli koskettava dokumentti televisiosta. Suosittelen katsomaan.
Ohjelman tiimoilta nousi hyvin esiin se, miten suuri osuus vammaisen lapsen itsetunnon rakentumiselle on vanhempien kannustus ja hyväksyntä.

Katsokaa ihmeessä.
www.ruutu.fi/video?vt=video_episode&vid=227646

Kiitos x-vl!

En ole osannutkaan ajatella näin laajemmasta näkökulmasta asiaa.
Kuvittelee helposti asioita toisin kuin ne on.
Ja tuo hyväksyntä:

Kaikkea ei voi käsittää
kaikkea pitää vain hyväksyä