Hakomaja.net

Olin vl-häissä ja jäin taas miettimään rakkausasiaa. Menen ihan sekaisin, kun kuuntelen vl-puhujan selitystä rakkaudesta. Siinä on sekaisin Taivaallisen Isän Täydellinen Rakkaus, ns. uskovaisten välinen hengenyhteys ja rakkaus ja sitten Jokin Muu Rakkaus. Kaikki on samassa paketissa. Avioarakkaus on yksi osa tuossa kaikessa?

Sitten siellä puhutaan maailman ihmisten rakkaudesta, jolle ei anneta mitään arvoa! Heiltähän puuttuu tuo taivaallinen rakkaus! Ja kun se puuttuu, niin oikeaa rakkautta ei olekaan?Siten vl:n ja eivl:n välillä ei voi olla Rakkautta. Jos sitä meinaa olla, niin se on syntinä hylättävä ja tunteet kuoletettava! Tuo estää esim. avioitumisen vl-ulkopuolisen kanssa.

Mutta entä sitten me, jotka olemme jo naimisissa?
En jatka enempää, tulee kohta liian paljastavaa tekstiä.

Kyselen Raamatun paikkoja, joilla vl:t perustelevat sitä, että oikeaa rakkautta ei voi olla muilla kuin vl-uskovaisilla keskenään.

Minä olen kuullut saarnassa varoittavan sanan vl-naimattomille, että eivät ottaisi epäuskoista, sillä 'he ovat kuin piikkipensaat'... (Kiitos Acimlainen kun toit toisessa kohdassa tuon tekstin esille!) Toinen karsea kohta tähän sovellettuna on se, 'mitä tekemistä pimeydellä ja valkeuden kanssa' ja 'älkää vetäkö iestä epäuskoisten kanssa'. Sitten Isakin vaimon ottaminen. Hän otti esimerkillisesti 'oikein uskomassa olevan'. Monet muut eivät ottaneet...

x-vl kirjoitti:
Tuosta tuli mieleeni, että miten tuo mitenkään sopisi yhteen Jeesuksen opetuksen kanssa rakastaa jopa vihamiehiäänkin?

Hyvä. Otetaan yhdeksi vl-opetukseksi ja katsotaan Raamatunpaikkoja puolesta ja vastaan.

Vanhoillislestadiolaiset katsovat olevansa Jumalan huone pahan maailman keskellä. Maailmaa ei saa rajastaa, joten myös aviopuolison ottamista ei-vanhoillislestadiolaisesta pidetään syntinä.

Puolesta:
- "Älkäät maailmaa rakastako eli mitään mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus." (1. Joh. 2:15)
- "Älkäät vetäkö ijestä epäuskoisten kanssa; sillä mitä oikeuden on vääryyden kanssa tekemistä? eli mitä osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa?" (2. Kor. 6:14)
- "Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään." (Sananl. 31:30)

Vastaan:
- "teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat," (Luuk. 6:27)
- " jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat." (Luuk. 6:32)
- "Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä." (1. Kor. 7:14)

VT:ssa on erilaisia avioliittomääräyksiä, mutta ne on osoitettu juutalaisille kansana. Sovelletaanko näitä? En tiedä.

Luulen, että tällaisia seka-avioliittoja ei ole kovin paljon. Tietysti niiden määrä voi lisääntyä, jos vl-uskosta luopumiset lisääntyvät. Ja voihan joku heikkoudessaan erehtyä menemään naimisiin eivl:n kanssa ja sitten itse palaa takaisin vl-uskoon. Mutta tuskin tämä ongelma kiinnostaa vähäisyytensä vuoksi moniakaan.

Mutta rakkausongelma koskettaa monia veeälliä ennen avioitumista. Sopivaa vl-puolisoa ei meinaa löytyä ja mahdollisuus tutustua tositarkoituksella eiveeällään, on poissuljettu ajatus jo ennen sen puhkeamista. Siihen sitten saadaan vahvistusta seuroissa, joissa puhutaan Raamatun tuella siitä, että vl-uskovainen ei halua etsiä puolisoa jumalattomien seasta eikä väärähenkisten joukosta, vaan 'jumalanlasten' laumasta.

Minusta on yhtä sekamelskaa se, että Vanhan testamentin puolelta otetaan muutama kohta vl-opetuksen tueksi ja monet muut kohdat unohdetaan. Eihän esim. moniavioisuus ole mahdollista, vaikka se oli muinoin varmaan osin ihan suotavaa lisääntymisen maksimoimiseksi. Lisäksi VT:ssa ei suhtauduta naisiin nykymitan mukaan tasavartaisesti eikä heitä rakasteta samalla tavalla kuin me käsitämme rakkauden ja rakkausliiton. Tuntuu, että siellä avioliitot olivat monesti järkiavioliittoja ja hyötynäkökulmat olivat etusijalla. Lisäksi juutalaisten käytäntö olla vain lähinnä omiensa parissa leimaa monet ihmiskohtalot, mistä vl:t saavat tietysti tukea omille tulkinnoilleen. Tosin poikkeuksia löytyy, jos haluaa niitä löytää.

Ajattelen kuitenkin, että kunnon vl:n olisi hyvä pysytellä omassa leirissään, sillä hänen vakaumuksensa on vaikea sovittaa eivl:n elämän kanssa yhteen. Jos kunnon vl pitää avioliitossaankin seurakuntansa opetusta korkeimpana auktoriteettina, niin se on ikään kuin kolmas pyörä parisuhteessa. Sen vaikutus puolisoiden väleihin on erittäin negatiivinen. Vl hylkää puolisonsa jollakin tasolla, koska hänelle seurakunnan rakkaus menee puolison edelle jopa arkiratkaisuissa. Esim. ehkäisy, tv, musiikki, harrastukset, yhteiset menemiset.

Tälle ongelmalle en ole keksinyt mitään ratkaisua tai edes lieventäviä seikkoja.

x-vl kirjoitti:
Tämä on aivan varmasti tosiasiallinen ongelma monen kohdalla. Oma lukunsa on sitten vl-termi "naimaparannus", eli jos synkkaa hyvin niin "epäuskoinen" puoliso tekee naimaparannuksen ennen häitä, jonka jälkeen avioon voidaan menna. Muistan itse nuoruudestani ainakin yhden tapauksen, jossa juoruttiin ja epäiltiin naimaparannusta...

Todellakin näin. Nämä moniavioiset on jopa huomioitu Mooseksen laissa:
"Jos miehen kaksi vaimoa, joista toinen on hänelle rakkaampi kuin toinen, synnyttävät kumpikin pojan ja jos esikoispoika on sen vaimon synnyttämä, jota mies rakastaa vähemmän, hän ei perinnönjaosta määrätessään saa suosia lempivaimonsa poikaa ensin syntyneen kustannuksella." (5. Moos. 21:15,16)

Totta. Vaikea uskoa, että olisi niin suurta rakkautta joka tyytyisi tuossa jaossa "sivuvaimon" rooliin. Yleensä nuo seikat torppaavat jo seurustelun ihan luonnostaan. Ongelmia sen sijaan tulee tilanteissa, joissa toinen puoliso "kääntyy" johonkin. Vl:ien kohdalla se voi lisäksi tarkoittaa vl-puolison parannusta väärähenkisestä uskomisestaan.

Puhumme nyt niistä ongelmista, jotka ovat arkipäivää vl/eivl- avioliitoissa. Nehän on pääosin vältettävissä jo alkujaan, kun vl ei edes ala seurustella eivl:n kanssa. Siihen kehoitetaan ja siitä varoitetaan. Ihan aiheestakin! Niin tekisin minäkin. En sen vuoksi, että eivl olisi pahempi tai hankalampi puolisona, vaan siksi, koska haluaisin säästää hänet silta sivuosalta, mikä lankeaa hänelle automaattisesti kuuliaisen vl:n kanssa yhteiselämisessä.

Jos vl on liberaalimpaa sorttia, niin tilanne voi olla ihan siedettävä, jopa ihanteellinen? Mutta perustiukkis-vl:n kanssa ei onnistu, vaikka hän välillä 'lihansa heikkoudessa' kuvittelisi rakastavansa eivl-aviopuolisoa (-ehdokasta). Kyllä tiukkuus elämän arjessa nousee pintaan, kun oma vl-usko ja -kuuliaisuus kirkastuu ns. raittiiksi uskomiseksi. Voipa siinä tapahtua jonkinlainen kääntyminenkin jostakin henkiopista oikeaan vl-ymmärrykseen!

Tuo vie sitten luultavasti toisenkin puolison enemmän erilleen ja kauemmas yhteisestä rakkaudesta. Vl-seurakunta ei ainakaan tule avuksi, vaan ruokkii tuota erillisyyttä omalla opetuksellaan. Sillä ei ole mitään vastuuta siitä, mitä se opettaa 'epäuskoisten' kanssa elämisestä. Ehkä nykyisin yritetään korostaa rakkauden ja rauhan merkitystä, mutta sitten toisella lauseella kauhistellaan sitä, miten 'vihollinen' on lähellä jopa kotona ja arjessa.

Olen kuullut tuosta ns. naimaparannuksesta. En tiedä käytännön esimerkkejä, miten elämä on sujunut tuollaisen ratkaisun jälkeen. Varmaan jokainen on omanlaisensa?

Olen lukenut teidän kahden vuoropuhelua. Yksi näkökulma jota tarjoilen sinulle x-vl on se että eikö tämä ole yksi syy miksi uskon kieltäminen tuntuu niin vaikealta. Eiö se mihin se uskon kieltäminen johtaisi avioliitossa voi ja ole joidenkin kohdalla syy pysyä vl liikeessä. Tiedämme kumpikin näitä jotka ehäisevät salaa. Tämähän on yksi oire tästä ilmiöstä. Naimaparannus on yksi. Ja sekin on yksi että menään naimisiin epäuskoisen kanssa. Neuvoista välitämättä. Tuo teko ei kaikesta huolimatta ole teko jossa ihminen tuomitaan uskon kieltäjäksi. EI ole vaikka näin halutaan antaa ymmärtää.

Milä oikeudella vl-oppi ja seurakunta tulee aviopuolisoitten väliin. Ei vain ei-vl/vl vaan myös vl/vl. Perusonglma on se että vl määritää parisuhteen aina seksuaalisuutta myöten. Millaista sen pitää olla ja miten sen pitää toimia. Pitää olla ihanteita jotka pitää vl täytää. On kyse myös kultuurista. Siitä että miten perheet joissa toinen on vl ja toinen ei siirtävät vl kultuurin lapsilleen. On kyse myös kateudesta siitä että entä jos tuo ei vl mies vaikka hyötyy siitä toisen osapuolen uskottomuudesta. Pääsee elämään vihteelistä elämää tai vaikka toimivaa sekuaalisuutta. Kun lapsia ei siunaanukaan kuin liukuhinalta.

Kyse on myös kateudesta siitä samasta jolla vl liikeen sisällä kaikkien on mentävä samasta neulansilmästä. Eihän parisuhteessa jossa toinen on ei-vl niin eihän vl osapuoli voi saavutaa toisen epäuskolla sitä kadehdittua helppoa elämää. Vaan tavalla tai toisella syylistämisen kautta tuohon pitää saada kylvettyä pahoja siemeniä.

Ja juuri tuo rakkaus seurakuntaan pitää mennä lähimmäisen rakauden edelle. Ajatus on tuttu. Mutta ei kosketa vain aviosuhdetta vaan myös ihan jokaista ihmissuhdetta. Minun rakkauteni tuota seurakuntaa kohtaan olisi pitänyt olla suurempi kuin äidin rakkauteni lasta kohtaan. Se ei ollut. Ja siksi kai minusta tuli "uskon kieltäjä".

Ulkopuolisesta aviokumpanista pitää tehdä paha paha ja paha. Muutenhan siitä voisi tulla tapa kiertää tuota lapsiasiaa esimerkiksi. Tai tapa jolla voitaisiin vätystellä siionin työstä. Tuosta hedelmästä pitää kaikin tavoin tehdä kielletty hedelmä. Pahan makuinen ja hapan. Ja kaikin tavoin joka paikassa osoitaa se jumalanvaltakunnan raja.

Ja tuosta ettei ole keskitty mitään lieventävää asianhaaraa niin ehkä ajatus sitten on todella se että joko se ei-vl puoliso saadaan tekemään parannus tai lähtemään. Ehkä tämä on sitä vl lähtetystyötä? Tälläisissä kohtaa tuo yhteisö osoitaa oman julmuutensa näkyvällä ja konkreetisella tavalla. Toisaalta on totta että kodin seinien sisäpuolella vl osapuoli ei ehkä voi pitää kiini kaikikista ehdottomista säänöistään vaan joutuu antamaan periksi. Tuo paikka on kuitenkin yksi niistä paikoista joissa on hedelmällistä käydä sitä sotaa. Koska noita asioita ei haluta revitellä julkisuuteen. Ovathan ne niin intiimejä asioita. Tuollaisen vallan käyttäminen julkisesti johtaisi julkiseen kesteluun jossa tuo tapa puuttua ihmisten intiimeihin asiohin tuomitaisiin. Näin on käynyt ehkäisyn kohdalla. Enää ei ole varauksettoaman hyväksyttävää että ehäkisy on kiellettyä ja lasten tehtailua hinnalla millä hvänsä pidetään oikeana.

Kyse on kuitenkin siitä millä oikeudella vl herätysliike määritää parisuhteen reunaehtoja. Eikö se ymmärrä että sen asettamat ehdot johtavat inhimilliseen kohtuutomuuteen. Ja myös tietoisen kärsimyksen tuottamiseen. Mitä minä näitä tapauksia olen seurannut niin ainahan se on niin että seurakunta painostaa vl osapuolta niin kaunan että hän näkee kaikki parisuhteensa ongelmat ei-vl syynä. Epäuskon syynä. Ihan samalla tavalla kuin se että seurakunta painosta niin kauan että ihminen myntää ettei ehkäisemättömyys ole syy ongelmiin vaan kyse on synnistä. Ja kun synnin laitaa pois (epäuskon) kaikki ongelmat olisivat korjattavissa. Sinä ja minä tiedetään ettei näin ole mutta näin vl uskotelevat. Ja moni tuohon uskotteluun haluaa uskoa.

En muista, olenko kirjoittanut tänne kuulemani vl-saarnan pätkän ko.asiasta pari kuukautta sitten, pääsiäisen aikoihin keväällä. Olin kirkossa ry-jumalanpalveluksessa, oli heikäläisten kirkkopyhä kahvituksineen. Siellä on nuori vl-pappi (toisesta kunnasta) saarnaamassa. Kirkossa oli aika vähän väkeä!

Ajattelin ääneen, ettei noin lyhyessä ajassa vl ehdi kovin tökkiä ja jumalanpalvelus on yleensä ihan rauhoittava ja ruokkiva. Ry:lle seuroihin en ole mennyt aikoihin enää.

Saarna alkoi esimerkillä ja kysymyksellä, kenet Jeesus ajaisi tänään pois temppelistä. Esimerkki tuli päiväntekstistä. Vl:t hymyilivät tyytyväisinä. Minä ajattelin, että minut varmaan? Ainakin jos Jeesus on vain vl-laumassa.

Sitten pappi kertoi esimerkin sellaisesta avioliitosta, jossa toinen oli 'epäuskoinen'. Avioliitossa oli ongelmia. Mutta kun mies sai ns. parannuksenarmon ja pyysi vaimoltaan anteeksi pahuuttaan, niin avioliitosta tuli onnellinen ja kaikki oli kunnossa. Siinä oli mutkat suorina ja opetus selvää, kenen syy, kuka on paha ja mistä riidat johtuvat.

Saarnassa oli myös ehdoton kielto avioeroon. Pappi sanoi, että jos on ongelmia ja puolisolla vaikeuksia ja ylitsekäymisiä, niin silloin erityisesti tarvitaan rakkautta ja anteeksiantamusta, ei avioeroa. Se ei ole vaihtoehto.

Jälkikäteen kuulin, että eräs yrittäjä ja eräs avioeronnut oli tykännyt tosi huonoa tuosta saarnasta. Kuten minäkin.

Kahvinjuontitunnelma seurakuntatalolla on mielestäni jähmeä ja vaivautunut. Jostakin syystä. Ehkä saarna oli masentanut 'omiakin'?

Vaikka kestelu rönsyilee vähän ohi työ pajan niin jatkan kuitenkin. Kenet Jeesus ajoi pois temppelistä?
Markus 11
15 Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet,
16 eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.
17 Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.

Myyvätkö vl hyvää omatuntoa tai ostavatko he hyvää omaatuntoa tässä ja miksei muissakin kohdissa?

Et ole kertonut tuosta saarnasta mutta se kuvastaa kyllä sitä idealismia mitä tuo nuori henkilö oli vielä täynnä. Toivoisi elämän häntä vähän koulivan että tuollaienen karsiutuisi hänen elämästään. Koska kuitenkin on niin että jos kaksi tappelee syy ei koskaan ole vain toisessa. Tuo saarna ostaa sellaista vl hengellistä narsismia jota on vaikeaa ymmärtää.

Hyshysille!

Kiitos Sinulle monipuolisesta viestistäsi! Osasit laajasti analysoida tuota ongelmaa, mikä liittyy vl-lähimmäisyyteen ja -lähisuhteisiin. Ja kaiken takana on virallinen SRK-opetus ainoasta oikeasta laumasta ja siellä talostelusta. Meillä ulkopuolisilla ei ole arvoa eikä merkitystä tuossa vl-erinomaisuuden ilmapiirissä! Vl-usko peittää alleen inhimilliset tuntemukset ja heikkoudet, joita sattuu nousemaan pintaan väärässä paikassa ja vääriin ihmisiin. Eipä silti - aika vaikea on ulkopuolisenkaan tuntea sydämenyhteyttä ja -rakkautta kunnon veeällään.

Siioninmuurin tai lasiseinän takaa/taakse eivät lämpimät tuulet pääse puhaltamaan! Inhimillisyys ja lähimmäisenrakkaus ovat sellaisia lintuja, etteivät niiden siivet kanna tuon omapäisten 'uskovaisten' tekemien esteiden yli. Eikä purkutalkoisiin ole tungosta, sillä se on kai liian vaikea ja vaarallinen tehtävä. Melkein mahdotonko?

Ystävä rakas sinä olet oikeassa mutta myös väärässä.


Millaista lasi on? Se on sellaista josta näkee läpi. Ja mikään ei ole niin suuri loukkaus kuin se että vl katsoo tuon lasiseinen takaa ihmistä joka on joka suhteessa elämäänsä tyytyväinen. Osoitaa omalla elämällään sekä uskonsa inhimillisyytensä että myös onnellisuutensa siitä että on vapaa eikä asu tuon lasikuutoin sisällä. Voi olla ja onkin niin että kunnon vl vetää sinun nenäsi eteen verhot. Mutta anna vetää. Oletko varma ettei hän kurkista verhojen välistä kun olet mennyt.

Ajatele että vl on lasikuutio ja mikään loukkaus joka juontaa juurensa vl opista ei voi yhtä kaikki ylitää tuota lasiseinää. Vaan todellisuudessa sen pitäisi kimmota tuosta lasiseinästä takaisin. - Me olemme oikeassa me olemme oikessa... Vaikka sinä tiedät mitä tuon lasiseinen takana sanotaan ja puhutaan silti on niin ettei tuota lasiseinää voi ylitää kumpaakaan suuntaan. Tälle puolen lasia on laitettu turvakalvo ja lasin voi saada korkeintaan säröille jos oikein järeillä aseilla paukutaa. Mutta sisäpuoleta tuo lasi menee helposti rikki. Lasi ei ole rikkomaton. Ja melkoisesti tuo lasikuutio vuotaa muutekin kun puolet tai yli puolet lapsista kieltää vl-uskonsa.

Olen sanonut että sääli on sairautta - ja olen varmaan sitä mieltä edeleen. Se osoitaa vain säälijän omaa halutomuutta tai kyvyttömyyttä tehdä asioille mitään. Ei voi kuitenkaan muuta kuin kokea sääliä siitä että vl ihmiset kieltätyvät kohtaamasta moniakin asioita ja tunteita todellisuudessa. Ja on säälitävää joutua säälijän paikalle omaa kyvyttömyytään ratkaista tätä pulmaa. Silti ajatelen että koska mikään muu ei ehkä kanna tuon lasiseinän taakse se pitää sitten tehdä omalla elämällään osoitamalla. Että se todistus siitä oikeasta valinnasta tulee todisetuksi oman elämän kautta.