Hakomaja.net

Raamatussa aiheesta Fariseus ja Publikaani:

Luukas 18

Fariseus ja publikaani

9 Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: [Sananl. 30:12]
10 "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
11 Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. 12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' 13 Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
14 "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." [Voidaan kääntää myös: "hän lähti kotiinsa hurskaampana kuin tuo toinen."]


Vanhoillislestadiolainen O.M käsittelee tätä tekstiä VL-foorumissa tavalla, jolla hän pelaa selvästikin vanhollislestadiolaisten pussiin. Tämä vanhvistaa entisestäänkin sitä käsitystäni että vanhoillislestadiolaisten tulkinta-avain Raamattuun on kaiken mahdollisen Raamatussa esiintyvän kääntäminen vanhoillislestadiolaisten eduksi muiden ihmisten ja jopa itsensä Jumalan kustannuksella. Sille joka haluaa pitää vanhoillislestadiolaista seurakuntaa jumalanaan O.M:n tulkinta on erittäin mieluinen. Ne, joille Jumala on Jumala, voivat nähdä asiat toisin.


O.M takertuu sanaan "vanhurskaana". Se voidaan siis myös kääntää "vanhurskaampana" mikä on O.M:n mielestä parempi. Sitä kun voidaan käyttää sen osoittamiseen että publikaanin tarvitsi kääntyä vielä vanhoillislestadiolaisen puoleen äänellinen synninpäästö saamaan ennenkuin hän olisi voinut katsoa olevansa pelastunut. Tämä on siis O.M:n pointti, mikä ilmenee seuraavasta.


O.M:

Ne, jotka vanhoillislestadiolaisuutta tuntevat, tietävät, että käytännöllisesti katsoen he mieltävät oman porukkansa "Jumalan valtakunnaksi" siinä mielessä, että siihen eivät kuulu esim. ne jotka ovat aktiivisia helluntailaisuudessa. O.M puhuu jo heti käsillä olevan viestinsä ensimmäisellä rivillä "maailman vääristä hengellisyyksistä" eli O.M:n publikaanikaan ei voisi mennä helluntailaisen puheille ja kuvitella tulevansa pelastetuksi. Vasta jos vanhoillislestadiolaisilta erityisesti tivataan että eikö Jumalan valtakuntaan voi kuulua ketään muita niin sitten saatetaan antaa joitakin poikkeuksia, jotta kukaan ei pääsisi väittämään, että vanhoillislestadiolaiset pitävät itseään ainoina oikeina.
Kuintekin heille on tärkeää, että on olemassa Jumalan valtakunnan ulkopuolisia. He ajattelevat että olemme "me" ja ovat "uskosta osattomat".

Ihmeiden Oppikurssin Oppilaalla ei ole "ulkopuolisia" tai niin kauan kuin on, hän ei ole oppinut läksyään. Ihmeiden Oppikurssi opettaa oppilastaan näkemään poikkeuksetta jokaisen Jumalan valtakunnan asukkaana, Jumalan sinne alunperin asettamana ja Jumalan yhteyteen ikuisesti kuuluvana. Myös Raamattu sanoo että Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Matt. 19:6)

Minä Acimlainen kirjoitin avauksessani:

Mitä Ihmeiden Oppikurssia opiskeleva sitten ajattelisi publikaani-vertauksen tarkoittavan? IOK:ssa puhutaan paljon projisoinnista mikä tarkoittaa sitä että oma tiedostamaton ja hoitamaton syyllisyys nähdään toisissa ihmisissä ja ulkoisessa maailmassa. Kaikki maailmassa näkemämme on juuri sitä. Itseasiassa koko maailma rakentuu siitä minkä olemme itse tehneet korvikkeeksi Jumalan Taivaalle. Jeesuksen vertauksessa fariseus projisoi syyllisyyttään publikaaniin. Publikaani taas otti vastuun syyllisyydestään ja kääntyi JUMALAN puoleen apua saamaan. Tässä siis on koko opetuksen pointti.

Voin aivan hyvin olla O.M:n kanssa samaa mieltä siitä ettei vertauksen publikaani ollut vielä täysin vanhurskas (valaistunut) vaan hänellä oli vielä jotain tekemättä, ja että vertauksen kertomuksen fariseuksella oli vielä enemmän töitä tehtävänä. Hänhän oli vielä projisointivaiheessa. Mutta Jeesus ei varmastikaan tarkoittanut että vertausta käytettäisiin ihmisten perustamien kuppikuntien erinomaisuutta korostamaan. Hän halusi vain kertoa miten synnit saa anteeksi, ei niin että ne projisoidaan toisiin, vaan niin, että lakataan projisoimasta niitä toisiin, tunnustetaan ne omina ja pyydetään niihin apua Jumalalta. Sekä fariseuksen että publikaanin tuli kyetä pääsemään siihen pisteeseen että he näkivät Kristuksen kaikessa ja kaikissa. (Äiti Teresan sanotaan päässeen tähän tilaan.) Vain silloin he voivat kokea olevansa täysin Taivaassa. Mikä Jumalan valtakunta se semmoinen on jos siellä aina jossain nurkassa kököttää jokin ulkopuolinen piru (=väärää hengellisyyttä edustava)? Tämähän on vanhoillislestadiolaisten tilanne tänään, valtakunnan ulkopuolisia vilisee joka paikassa niin että eivät tohdi kunnolla ympärilleen katsoa. Tiettyjä keskustelupalstojakin täytyy yrittää välttää.

Oma tulkinta-avaimeni Raamattuun on Ihmeiden Oppikurssi. Sen avulla Jeesuksen opetusten syvin sisältö avautuu minulle. Jumala on sen mukaan Jumala, eikä se opeta tulkitsemaan Raamattua minkään muun asian, kuppikunnan tai muun epäjumalan palvomiseksi.

Acimlainen kirjoitti:

Minusta tässä kannattaa pysähtyä miettimään mitä 'vanhurskas' tarkoittaa sanana. Vanhurskas = Jumalalle kelpaava. Voiko tuosta olla osittaista tilaa?

Hmm. Korottaisiko Jeesus keskeneräistä esimerkin asemaan? Tärkeintä tuossa oli tietenkin itse opetus. Tästä lienemme kaikki samaa mieltä.

Vl-opin kannalta oleellista on, että Jumala olisi byrokraatti joka hyväksyisi vain pilkulleen vl:n kaltaisen opin. Raamattua tulkitaan ja muokataan sitten tuon mukaan. He eivät näytä ymmärtävän, että tuovat omalla käytöksellään ja tulkinnallaan esiin juuri sen kuinka he itse ovat tuon Jeesuksen esimerkin kaltaisia fariseuksia. Vl:n voisi hyvin ajatella kiittävän Jumalaa kuinka juuri he saavat olla tuossa "ainoassa oikeassa Jumalan valtakunnassa", eivätkä vaella "eriseurassa" kuten muut lestadiolaiset...

Koko Raamatun lukuisten opetusten pointti kuitenkin on, että Jumala armahtaa katuvaa. Kun tunnustaa rikkomuksensa, ja katuu, Jumala armahtaa! Pointti on armahtava Isä, ei tehokas puhdistautuminen, tai oikeaoppinen synninpäästö. Tässä mielessä publikaani oli Jumalalle kelpaava, eli vanhurskas.

"Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa" (Room. 9:16)

Acimlainen:
Alleviivasin kohdan mikä mielestäni tökkii IOK-ajatustesi ja perinteisen Luterilaisen "Yksin armosta"-tulkinnan kanssa. Ihmisen tuli kyetä pääsemään vai ihmisen tuli antaa PH:n näytää? Voi vaikuttaa saivartelulta, mutta sillä on ymmärtääkseni ratkaiseva ero sen suhteen miltä IOK näyttää tavan luterilaisen silmissä.

Kiitos että tartuit tähän aieeseen, Admata. Keskusteluista kanssasi tulee aina niin syvällisiä ja kehittäviä.

Admata:No sanotaan sitten vaikka että Jeesus korotti publikaanin menettelytavan esimerkin asemaan.

Admata: Ihan aiheellinen saivartelusi. Sanamuotoni ei ollut kovin hyvä. Pointti kuitenkin se, että ennenkuin ihminen näkee kaikki armahdettuina, hän ei ole "perillä".

Jatkan toiste, kun kone t¨¨kkii.

Acimlainen


Avaimeksi sopiva rukous IOK.n teksti osan sivulta 509.
lainaus:
Vastuu näkemisestä.

Minä olen vastuussa siitä mitä näen. Valitsen tunteet, jotka koen, ja päätän itse päämäärästä, jonka haluan savuttaa. Ja minä pyydän kaikkea sitä mitä minulle näyttää tapahtuvan, ja saan sen mukaisesti kuin olen pyytänyt lainaus päättyy

Selitän hiukan miten tuon olen itse ymmärtänyt. Olen joskus kovasti ihmetellyt mitähän tuokin henkilö puolisossaan näkee. Minusta tuo puoliso näyttää lähes rumalta jos nyt ihmisestä niin voi sanoa. Sitten tiedetään että naapurin kakaroista on usein hyvinkin suuri häiriö. Omat lapset sen sijaan leikkivät ehkä vain hiukan railakkaasti. Koiranomistajat eivät varmankaan juuri huomaa keväisiä sontavalleja polkujen reunoilla? jne. juuri sen mukaan kuinka olen päättänyt nähdä. Pahinta on etten tiedosta (päätöstäni) reagointini syytä. Valintani on niin itsestään selvä. Kaverini on minulle huomautettava että tavoittelit lompakkoasi nähdessäsi heimolaisen

Tällä tavoin rukouksen loppuosa valkenee. Vihalla tai epäluulolla reagoidessani aiheutan eli pyydän itselleni vihaa epäluuloa pelkoa joka lopulta esiintyy fyysisenä sairautena kuten nykyaikainen psykologia osoittaa.

Sitten ihmettelen miksi minua vihataan pelätään epäillään ja miksi sairastun verenpaineeseen ja ties mihin. Joudun liikenneonnettomuuteen jne... Minulle tämä on rautalankamalli eikä tarvita yhtään uskonnollista termiä Jopa Engvistit joutuvat tällaisia asioita kokemaan. Odottakaapas vain kunhan lumet alkavat sula niin yleisönosastot täyttyy koiransontakertomuksista. Nyt voitte sanoa että Harjoittelija tilasi

Acimlainen jo muistaa ettei yrittämällä edetä

Acimlainen kirjoitti:


Kuitenkin opettaa Raamatuntulkinnan IOK;n suuntaan?
Oliko se nyt niin, että Blavatskyllakin kävi Jeesus päivittämässä Raamattua, kuin Teuvollakin? (sori laiskuuteni, mutta en viitsi googlata. Linkit asiasta voisit tännekin kertauksena laittaa, kiits) Olen saanut uutta valaistusta ja sen pohjalta voin sanoa, että sellainen on Raamatun mukaan mahdotonta.

Harjoittelija: Tästä taisi olla puhetta aiemminkin. Mutta millaista yrittämistä tarkoitat? Käyttäähän IOK jossain harjoituskirjan puolella sanaa "yritä", ellen aivan väärin muista. Kuule, en minä vieläkään muista ettei yrittämällä edetä.

Devoit: Mitä tämä tarkoittaa? Mistä Raamatuntulkinnasta sinä puhut? Minä tulkitsen Raamattua IOK:n avulla.

Devoit: Nyt heräsi uteliaisuuteni. Mitä "uutta valaistusta" sinä olet saanut? Mikä on sinun lähtöajatuksesi kun Raamattua tulkitset? Tuskin otat sitä kirjaimellisesti ainakaan joka kohdassa.

Laitan nyt lisää vastausta tähän Admatan kommenttiin, johon vastasin jo eilen:
Ihminen on Jumalalle kelpaava siksi että Jumala loi hänet Jumalalle kelpaavaksi, ei siksi että sen jälkeen on joku tehnyt jotain, esim. Jeesus roikkunut ristillä. IOK Teksti sivu. 328: Sovitus ei tee pyhäksi, sinut luotiin pyhäksi. Tässä mielessä täysin vanhurskaita emmekä todellakaan voi olla Jumalalle kelpaavia vain osittain. IOK Teksti sivu 125: Jumala ei etene askeleittain, koska Hänen aikaansaannoksensa eivät ole asteittaisia. Ja Teksti: sivu: 42: Viattomuus ei ole osittainen ominaisuus. Se ei ole todellista ennen kuin se on täydellinen.

Mutta täällä harhan maailmassa, ajassa, jossa ensin tapahtuu yksi asia, sen jälkeen toinen ja siten kolmas jne. koemme että asioissa on eri asteita. Täällä näyttää ihan käytännössä pätevän se mitä IOK kertoo Tekstissä sivulla 42: Osittain viattomat ovat taipuvaisia olemaan melko tyhmiä. Vasta kun heidän viattomuudestaan tulee käytäntö, jota sovelletaan yleisesti, siitä voi tulla viisautta.
Sellainen ihminen joka projisoi syyllisyytensä toisiin (kuten vertauksen fariseus) on tavallaan askeleen verran jäljessä publikaanista joka oli jo vetänyt projektionsa pois ulkonaisesta maailmasta, lakannut tuomitsemasta sitä, ja oli viemässä ongelmaansa Jumalan hoidettavaksi. En usko että Jeesuksen tarkoitus tässä oli jakaa ihmiset oikeisiin ja vääriin eli tuomita, vaan opettaa mikä menettelytapa johtaa Jumalan luokse.


Kristitty tai IOK-oppilas tai kuka tahansa, joka kokee että maailma on paha, epäuskoinen ja vainoaa häntä, ei ole kokemukseltaan vielä täysin edes publikaanin vaiheessa. Hänen syyllisyytensä on tässä tilanteessa ainakin osittain edelleen projisoituna ulkonaiseen maailmaaan eli hän muistuttaa fariseusta. Tämä on hyvin tyypillistä meille kaikille. Vanhoillislestadiolaisillekin, koska näitä asioita ei ole syvemmin ymmärretty. Nyt IOK (+ nykyajan psykologia, + nykyajan fysiikka, + buddhalaisuus..) auttaa pääsemään niistä jyvälle. Nämä ovat asioita joihin kristinuskossa ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Kaikki ohitetaan sillä, että kun Jeesus on kuollut ristillä niin kaikki on hyvin, vaikka synti on edelleenkin projisoituna ulkomaailmassa ja toisissa ihmisissä. Pistetään pää pensaaseen ja eikä haluta nähdä ongelmaa. Ja sitten kuollaan ja joudutaan kohtaamaan ongelma (=hoitamaton syyllisyys) välittömämmin ilman sitä näennäistä aika-tila-systeemin antamaa turvallisuusväliä joka auttaa meitä siirtämään ogelman etäämmälle itsestä.