Hakomaja.net

Lueskelin Meiliaikun, wehan ja Admatan keskustelua Suomi24:n vl-palstalla ketjussa Kysymys Wehalle. Siellä Meiliaikku kirjoitti näin:


Jos ihmisen pelastuminen on Jumalan eikä ihmisten teko, niin silloinhan kaikki ihmiset ovat täsmälleen samassa asemassa. Ja jos nyt vanhoillislestadiolaisuus opettaa näkemään ketään ihmistä Jumalan Valtakunnan ulkopuolisena ja rupisena niin silloinhan sille itselle tulee juuri sama virhe mistä Meiliaikku tuossa kirjoittaa! Silloin nimenomaan asetutaan toiseen nähden ulkopuolisen asemaan ja nähdään hänessä vain ulkokuori ja syntinen ihminen. Kuinka vanhoillislestadiolaisilla olisi tähän erityisoikeus muuten kuin oman pelastumisensa kustannuksella? Kaikkihan muistavat mitä Jeesus Raamatussa opettaa anteeksiannosta ja sen kieltämisestä.

Ihmeiden Oppikurssin Tekstiosassa sivulla 321 sanotaan:

Pyhyys täytyy jakaa kaikkien kesken sillä sen jakamisessa on kaikki mikä tekee sen pyhäksi.

Pyhyyden evääminen on siis epäpyhää kuten rakkauden evääminen on rakkaudettomuutta.

Ihmeiden Oppikurssi, Työkirja sivu 323:

Kristus ei näe syntiä kenessäkään. Ja Hänen silmissään synnittömät ovat yhtä. Hänen pyhyytensä on lahja Hänen Isältään ja Häneltä itseltään. (Alleviivaus Acimlaisen)

Jos pyhyys tai Kristus kielletään kenessäkään ihmisessä, niin silloinhan asetutaan uhmaamaan itsensä Kaikkivaltiaan oikeutta olla kaikkialla valtias. Äiti Teresasta on sanottu että hän ei kieltänyt anteeksiantoaan ja rakkautta keneltäkään ihmiseltä. Hänen on sanottu myös valaistuneen eli päässeen samalle tasolle kuin Jeesus itse.

Pari Äiti Teresan periaatetta:

*Pyhyys ei ole muutamien harvojen etuoikeus. Se on yhtä lailla sinun kuin minunkin velvollisuuteni

* Jokainen ihminen on minulle Kristus, ja koska on olemassa vain yksi Kristus, on se henkilö jonka kunakin hetkenä kohtaan minulle ainoa ihminen maailmassa.

Meiliaikku:
Totta turiset, Meiliaikku. Jotta kykenisit näkemään Kristuksen muissakin kuin vain vanhoillislestadiolaisissa, niin siihen tarvitaan todellakin Ihme isolla i:llä. Ihmeiden Oppikurssi puhuu paljon nimenomaan sellaisesta ihmeestä.Ihmislihan voimasta emme sellaiseen kykene, sillä liha meissä, tai ego kuten sitä IOK:ssa kutsutaan, haluaa olla erityinen muihin verrattuna ja jakaa ihmiset sisällä oleviin ja ulkopuolisiin. Se juuri on tyypillistä sen luonteelle. Mutta onneksi meillä on auttajana Pyhä Henki jonka puoleen voimme kääntyä kun haluamme oppia olemaan tuomitsematta.

Minusta on ihania nämä tiukkis-vl:ien kiivailut:

Meiliaikku:

Weha:

Ihania ne ovat siksi koska ne kertovat karuttomasti vl-uskon jumalasta, eli siitä että he pitävät omaa joukkoaan jumalanaan, vaikka yrittävät kuinka selitellä ja omia siihen kristustakin mukaan. Jeesuksen Kristuksen osuus vl-uskossa on kuitenkin vain näkymtön taustavoima, siinä missä jumalallista valtaa käyttää seurakunta. Seurakunnan valtaa käyttää tietysti seurakunnan "paimenet", eli vl-johtajat.

Aika ihanaa on myös acimlaisuuden tapa nähdä näissäkin kommenteissa positiiviset puolet

Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. - Ef. 4:6

Meiliaikku: Vl-opin pirullisuus on siinä, että se opettaa näkemään tämän pyhien yhteyden rajoitettuna, kun se pitäisi nähdä kaikissa ihmisissä ja kaikkialla. Olet oikeassa siinä että Jumalan Valtakunta on näkymätön ja siinäkin että siihen kuuluvat vanhoillislestadiolaiset, mutta olet väärässä jos ajattelet että olisi olemassa joku ihminen joka ei Jumalan valtakuntaan kuulu. Se ajatus että joku voisi olla ulkopuolinen ei ole Pyhästä Hengestä. Se on ihmislihasta tai saatanasta jos suoraan sanotaan. Meillä ei ole oikeutta tuomita ketään ulkopuoliseksi ellemme sitten halua itse tulla ulkopuolisiksi.
Tässä ovat käsittääkseni useimmat muutkin kristilliset opetukset erehtyneet. Uskovaisilla yleensä näyttää olevan tarve kytätä toisten sieluntilaa ja pähkäillä että onkohan tuo ja tuo uskomassa, tai uudesti syntynyt tai mitä termejä he nyt sitten käyttävätkin. Tällainen toisten kyttäily ja kuppikuntien perustaminen käy helposti saatanalta joka haluaa pirstoa Jumalan Kaikkivaltiutta ja Ykseyttä.

Mutta tässäpä on vain sellainen jännä pikku niksi. Jokaisella meistä on nimittäin alitajuista syyllisyyttä joka on projisoitu toisiin ihmisiin. Projisointi ei kuitenkaan poista sitä meistä. Kun tunnemme häpäeää tai surua jostain tekosestamme koemme vain jäävuoren huipun. Suurin osa meidän syyllisyydestämme ja pelostamme on syvällä alitajunnassamme mutta pulpahtaa näkyviin ulkoisena maailmana ja sen pahuutena. Ja se näkyy meille erityisesti sellaisissa ihmisissä jotka eivät ole..hmm.. sanotaan nyt vaikka "uskomassa". Ja niinpä olemmekin - hupskeikkaa vain - yhtä-äkkiä langenneet tuomitsemisen ansaan! Ja usein luulemme vielä että olemme oikeassa näin tehdessämme! Tämä näkyy myös erittäin tyypillisenä vl-opetuksessa. Siinähän toisista voidaan käyttää nimitystä "ulkopuoliset".

Jos joku väittää tätä "projisointiteoriaa" epäraamatulliseksi niin se ei ole ymmärtänyt Jeesuksen fariseus-publikaani-vertauksen syvintä sisältöä.

Ihmeiden Oppikurssi, joka tulee Jeesukselta, neuvoo miten tästä alitajuisesta syyllisyydestä ja tuomitsemisesta pääsee eroon. Jeesus itse on Kurssin harjoittelijaa koko ajan auttamassa. Kurssi ja Jeesus auttaa aktiivisesti työstämään näitä ongelmia ja siten vähitellen vapautumaan kaikesta syyllisyydestä ja pelosta. Syyllisyys on todellista vain kokemustasollamme, ei Jumalan todellisuustasolla. Ja kun syyllisyysjäävuori on kokonaan sulanut kykenemme näkemään kaikki pyhinä ja kykenemme myöntämään että Kristus on jokaisessa ihmisessä. Sellaisella ihmisellä on sitten ne todelliset pelastuksen avaimet. Hän kykenee auttamaan muitakin.
En malta olla ottamatta esille vielä uudemman kerran Äiti Teresaa. Tietääkseni hän ei ollut päivääkään opiskellut Ihmeiden Oppikurssia mutta koska hän oli sydämessään antautunut 100%:sti Jeesukselle ja totuudelle hän veti pyhyttä ja rakkautta koskevista Raamatun opetuksista samat johtopäätökset kuin mitkä Jeesus esittelee Ihmeiden Oppikurssissa.

Acimlainen kirjoitti:

Voisiko tälle palstalle kirjoittaminenkin olla eräänlaista projisointia?

saaraleena: On varmasti. Ja se mitä näen muiden kirjoituksissa kertoo minulle jotain minusta. Nimimerkki Harjoittelija sanoo usein opettavansa itseään kun tänne kirjoittaa. Niin minäkin teen. Kun kirjoitan, minulle itselleni jotenkin selviävät asiat ja kun luen muiden kirjoituksia, opin niistä. Ja kun näistä keskustellaan niin muutkin saavat tietää näistä ja tehdä tiedoilleen sitten mitä haluavat. Jos ihmisille ei kukaan kerro miten syyllisyydestä pääsee eroon niin ehkä heillä vie kauemman aikaa hoksata asia itse ja heidän kärsimyksensä pitkittyy aivan turhaan. Eikä IOK:sta keskusteleminen/kertominen ole IOK:n suorittamista vaan ainoastaan siitä keskustelemista/kertomista. IOK suoritetaan ajattelutasolla.

Saaraleenalle vielä kysymys, semmoinen, että kun sinä sitä IOK:ta aikanaan luit, niin mitä se antoi sinulle? Miten koit sen? Mitä siitä jäi päällimmäisenä mieleen? Nyt puhun siitä kokemuksistasi ennekuin minä tulin tänne selittelemään sitä. Kun ajattelen sinua ja IOK:ta yhtä aikaa, niin minulle tulee ajatus että ehkä olen ollut antamassa sinulle ankarampaa Jumala-kuvaa kuin mitä IOK:sta itse joskus sait ja että olen ollut tuhoamassa sinulta jotain arvokasta. Siis että olisin vetänyt jotenkin IOK:ta vl-suuntaan tai jotain. Ajatuksia tästä?

Acimlainen kirjoitti:

IOK toi aikanaan, vuosia sitten, tuulahduksen siitä ilmapiiristä joka lapsuudessani vallitsi vanhoillislestadiolaisuudessa. Armon, lempeän hyväksynnän ilmapiiristä. Siksi siihen ihastuinkin. Siksi olen vähän oudoksunut tapaa jolla tuot aihepiiriä meille SRK-epäjumalan nimissä rääkätyille sieluille. Anteeksiantaminen on tuntunut vaatimukselta, ei lahjalta. Henkilökohtaisesti en kyllä koe Sinun tuhonneen minulta mitään, olen vain mielessäni ja lähiystävieni kanssa pohtinut asiaa. Mutta hyvää Sinä olet tarkoittanut. "Monissa me puutumme", taisi Paavali sanoa.

Täytyy tässä yhteydessä todeta, että jotenkin epäilyttää tuo nimimerkki Meiliaikku tuolla Suomi24-palstalla. Hän hokee ehkäpä aavistuksen turhan puhtaasti 70-luvun hoitokokousoppia; "seurakunta, jossa meitä hoidetaan synneistä, ei ole erehtynyt vikaan.","jos Jumalan seurakunta menisi vikaan, kuinka se meitä voisi pelastaa?", "Eriseurainen on se, joka on itse eronnut tai erotettu Jumalan seurakunnasta nöytymättömänä parannukseen", "Kristus kohdataan ainoastaan Hänen valtakunnassaan", jne...

Eipä sillä, niinhän mitä suurimmalla todennäköisyydellä aidot vl-nimimerkit Lyyleri ja Wehakin tekevät. S24:llä on vain ollut niin monenlaista roolin vetäjää, että tällainen epäilys herää - tällä kertaa minussa joka olen itse moittinut herkkiä feikkiepäilyjä jopa paranoidisiksi.

Minua ei oikeastaan häiritsisi vaikka Meiliaikku olisikin feikki, sillä hän joka tapauksessa tarjoaa käyttökelpoista materiaalia keskusteluun. En tunne veeällyyttä yhtä hyvin kuin Admata eivätkä minun vl-opilliset tuntosarveni ole yhtä herkät aistimaan vivahde-eroja ilmaisuissa kuin hän, joten en kykene arvioimaan onko Meiliaikku aito vai ei.

Sitten itse asiaan. Tämmöisiä olen pohdiskellut viime päivinä. Leikkaan ja liimaan tässä vähän näitä esillä olleita juttuja verrattaviksi: Meiliaikku sanoi siis näin:
Ja Äiti Teresa on sanonut näin: Jokainen ihminen on minulle Kristus, ja koska on olemassa vain yksi Kristus, on se henkilö jonka kunakin hetkenä kohtaan minulle ainoa ihminen maailmassa.

Ihmeiden Oppikurssissa sivulla 328 sanotaan: Yksi veljemme edustaa kaikkia veljiämme. Kaikki mielet sisältyvät jokaiseen mieleen, sillä kaikki mielet ovat yhtä. Selventävätkö nämä ajatukset kuitenkaan luomisen merkityksen? ... Mitä muuta ne voisivat näyttää olevan kuin tyhjiä ääniä, kenties kauniita, tunneväritykseltään oikeita eivätkä kuitenkaan periaatteessa ymmärrettyjä tai ymmärrettävissä.

Eli IOK näyttää kyseenalaistavan pelkkiä fraasien heittelyjä. Pelkkinä fraaseina hyvätkin asiat jäävät tavoittamattomiksi unelmiksi ja anteeksiantamisen välttämättömyys tuntuu mahdottomalta vaatimukselta eikä lahjalta. IOK auttaa oppilastaan pääsemään tästä toivottomasta umpikujasta nimenomaan harjoitusten avulla. Se lupaa harjoittelevalle kokemuksen.

Seuraava (sorry vain, pitkä!) päivän harjoitusta (meditaatiota) ohjaava pätkä näyttää, miten se käytännössä esimerkiksi tapahtuu.

IOK, Työkirja sivu 330:

Valitse yksi veljistäsi, anna hänen edustaa kaikkia muita ja pyydä häneltä pelastusta. Näe hänet ensin niin selvästi kuin voit siinä muodossa, jossa olet tottunut hänet näkemään. Näe hänen kasvonsa, kätensä ja jalkansa, hänen vaatetuksensa. Katso miten hän hymyilee, ja näe hänen elehtivän luonteenomaisella tavallaan. Ajattele sitten seuraavasti: se mitä nyt näet estää sinua näkemästä häntä, joka voi antaa sinulle anteeksi kaikki syntisi, jonka pyhät kädet voivat irrotaa kaikki käsiäsi lävistävät naulat, ja nostaa pois orjantappurakruunun, jonka olet asettanut verta vuotavaan päähäsi. Pyydä häneltä seuraavalla tavalla jotta hän voisi vapauttaa sinut:

Anna minulle siunauksesi, sinä Jumalan pyhä Poika.
Haluan katsoa sinua Kristuksen silmin
ja nähdä sinussa oman täydellisen synnittömyyteni.

Ja Hän, jota kutsuit, vastaa sinulle...Katso nyt häntä, jonka tähän sakka olet nähnyt vain lihana ja luina, ja tunnista että Kristus on tullut luoksesi. Tämän päivän opetus on sinulle turvallinen pakotie pois vihasta ja pelosta. Käytä sitä välittömästi silloin, kun sinulla on kiusaus hyökätä veljeäsi vastaan ja nähdä hänet vihasi edustajana. Silloin huomaat, että hän äkkiä muuttuu vihollisesta pelastajaksi, paholaisesta Kristukseksi.

Huomaatte varmaan, että Äiti Teresa oli päätynyt samansuuntaiseen "oppiin" kuin IOK. Mutta mistä se johtuu? Miksi vl:t eivät ole päässeet samaan johtopäätökseen, vaikka heillä on sama Raamattu kuin ÄT:llä? Kuitenkin heillä orastavat nuo ajatukset, kuten yllä ottamani lainaus Meiliaikulta osoittaa.

Minusta syy olisi lähinnä siinä, että näkyvästä seurakunnasta on tehty jumala ja omakohtainen rukouselämä on olematonta. Edelleen ihmisiä arvioidaan heidän näkyvien ominaisuuksiensa perusteella, onko naamassa meikkiä vai ei, killuvatko korvanlehdissä renkaat jne. IOK taas ei millään tavalla puutu siihen mitä tässä maailmassa saa tehdä ja mitä ei.

Syyllisyyden kaivelu on ensimmäinen virhe.
Sillä ainoastaan pelko tuomitsee, pelko arvioi, pelko mittaa olenko hyvä?

Seuraavan kerran kun se mieleesi tulee, sano silloin: Erehdyin, en tiennyt toisenlaista tapaa katsoa koska olin oppinut sen tavan joka perustuu rangaistukseen! Alussa mielessä on, onko oikein tai väärin, olenko tehnyt pahaa vai olenko tehnyt hyvää? Harjoittele katsomaan ajatuksiasi, niin sanotusti läpi sormien liittyivätpä ne mihin tahansa. Joka tarkoittaa sitä että kun sinä tunnet että veljesi on sinua loukannut, sanonut sinulle pahasti. Silloin on helppo katsoa sitä, ei hänkään tiennyt, ei hänkään osannut, ei hänkään ymmärtänyt katsoa muuten kuin sen mitä oli oppinut rangaistuksen kautta. Siksi voit sanoa ettei hän sinua halunnut loukata, hän loukkasi tietämättään. Ja näin vertauskuvallisesti sinä olet armelias hänelle, joka on samaa kuin anteeksianto. Jota se syvemmin katsottuna onkin. Sinun uusi näkemyksesi veljestäsi, armeliaisuus, ymmärrys. Näin sinä saat annettua ajatuksistasi pois sen että hän loukkasi sinua. Näin sinä annat anteeksi sekä itsellesi että hänelle. Näin anteeksianto on siunaus sekä hänelle että sinulle. Tällöin kummankin mielestä vapautuu syyllisyys. Näin yksinkertaista se anteeksianto onkin.
Se ei ole lainkaan vaikeaa. Sen voi aivan helposti ymmärtää. Ei hän tahallaan sitä tehnyt. Sillä hän katsoi sillä ymmärryksellä joka hänellä sillä hetkellä oli. Ei ole hänen vikansa, eikä minun vikani jos, olemme pelossa eläneet. Eli pelossa etten ole hyväksytty ja rakkauden arvoinen.


Jokaisella on paikka Jumalan mielessä. Ilman Sinua Jumala ei olisi täydellinen