Hakomaja.net

mikä on mielestäsi tärkein asia uskossa?

-minusta se tietenkin on pelastuminen ja syntien anteeksisaaminen tietenkin, mutta ajatellaanpa käytäntöä...mikä ja miten elät uskoasi todeksi?

-itse ajattelen, että arjen keskellä lähimmäisyyttä ja ihmisyyttä todeksi eläen, toisia ihmisiä palvellen ja "eläen toisten iloissa ja itkuissa mukana"

-iloitkaa iloitsevien kassa, itkekää itkevien kanssa.

-ja yrittäen rakastaa, aina se ei ole niinkään helppoa. lähisuhteet joskus saattaa olla verille hiertäviäkin, kulissien takana.

-palvelkaa Herraa iloiten, palvelkaa lähimmäisiänne iloiten ja menkää Herran Rauhaan!

-Siunausta!

tuuli kirjoitti:


Vastaisitko pariin kysymykseen!

1. Mistä uhasta ihminen siis pelastuu "uskomalla"?

2. Mistä syystä Jumala tarvitsee ihmisten usko itseensä? Miksi Jumala ei myönnä sitä pelastustaan kaikille ihmisille, niillekin jotka eivät "usko häneen"?

Jos Jumala on todellakin kaikkivoipa, hän ei tietenkään voi olla minkään tarpeessa. Ei senkään tarpeessa, että ihminen häneen uskoo. Ihmisen uskomusten pitäisi olla Jumalalle yhdentekevä asia.

Jos sivuutamme sen pelastuksen. Kun minusta tuntuu ettei se ollut tämän keskustelun pääasia vaikka onkin uskon keskeisiä teemoja.

Niin minusta tuntuu että uskon tärkein asia on oppia kohtaamaan toinen ihminen tilanteessa kuin tilanteessa. Että meillä olisi aikaa kohdata toinen ihminen sellaisena kuin hän on.

Minusta uskon tärkein asia on oppia katsomaan lähimmäistä niin kuin Jeesus katsoi syntiseen naiseen. - mene äläkä eneää syntiä tee. Kun me kohtaamme ihmisen niin onpa se tilanne mikä hyävänsä ajatelisi että tuo on se tapa jolla meidän tulisi kohdata toinen ihminen. Ja toisaalta se on myös se tapa jolla haluaisi tulla kohdatuksi.

Että me samalla ymmärtäisimme sen että olemme syntisiä mutta toiselta puolen myös meille kuuluu nuo rakkauden sanat jotka uskolla omistetaan - mene äläkä eneää syntiä tee.

Toisen ihmisen kohtaaminen ja ennen kaikkea ajan antaminen on yksi keskeisiä asioita. On kai niitä muitakin mutta tämä tuli mieleen.

Mielestäni usko ei tarvitse mitään sen maanläheisempiä perusteluja kuin toivo pelastuksesta ja kadotuksen välttämisestä. Selittelyn tielle lähteminen on turhaa ja tarpeetonta koska humanistilikoille usko joka tapauksessa näyttäytyy absurdina.

Humanistilikka:

1. Uskomalla syntinen ihminen pelastuu siitä rangaistuksesta mikä hänelle Jumalan oikeudenmukaisen tuomion mukaan kuuluu. Tästä löytyy useitakin kuvauksia Raamatusta, enkä lähde niitä tarkemmin erittelemään. Jokainen saa ansionsa mukaan, ja olimmepa sitten kuinka hyviä ihmisiä tahansa, rangaistus on yhtä kaikki sen verran epämiellyttävä ettei sen valitsemista liene syytä pitää vaihtoehtona. Tämä on luovasti laadittu tiivistelmäni asiaankuuluvista Raamatunkohdista.

2. Mitä väliä? Tutkimattomia ovat Herran tiet, Raamattu kertoo vain sen verran kuin meidän on tarpeen tietää.
Jumala rakastaa syntistä ihmistä, joten tuskin hän kuitenkaan välinpitämätön on sen suhteen mihin uskomme.

Tämä saa minut aina turhautumaan, kun joku verbaalinen kikkailija pyrkii loistamaan sillä että onnistuu löytämään loogisen ristiriidan muutaman vuosituhannen vanhasta kokoelmasta paimentolaisten perimätietoa. Raamatussa Jumalan kaikkivoipuudella tarkoitettaneen sitä että hän on kaikkivoipa, kaikkivaltias, suhteessaan ihmiseen. Sanalla kuvataan ennen muuta Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta, tuskin niinkään Jumalaa, koska se ei muutoin olisi mitenkään loogisesti ymmärrettävissä. Tuolla sanalla kaikkivoipa on ollut perinteisesti hauska leikkiä, tyyliin pystyykö Jumala luomaan niin ison kiven, ettei pysty sitä nostamaan? Oletammepa vastaukseksi mitä tahansa, johtopäätöksenä on että Jumala ei voi olla kaikkivoipa. Sen lisäksi, että saadaan naurut uskovan kustannuksella, tuosta ajatusleikistä on tuskin muuta iloa.

Erasmus Rotterdamilainen kääntyisi haudassaan, mikäli tietäisi mille asteelle humanistinen tekstikritiikki on viety.

Hulluinhuonelainen, pahoittelen todella, jos koit kysymykseni pilkkana. En koskaan halua pilkata kenenkään vakaumusta. Kysymyksilläni en tähtää pilkkaan, vaan halusin vain kysellä perusteluja esitetyille väitteille.

On looginen erehdys määritellä kriittiset kysymykset pilkaksi. Eikö reilumpaa olisi vain vastata kysymyksiin, tai todeta, ettei kysymyksiin jostain syystä kyetä vastaamaan, jos asia niin on.

Totesit Raamatusta, että kyseessä on "muutaman tuhannen vuoden takainen paimentolaisten perimätieto". Etkö tuolla lausunnollasi myös itse sortunut tarkastelemaan kristittyjen pyhää kirjaa tieteellisestä kontekstista käsin - vai oliko se puolestaan pilkkamielellä kirjoitettu heitto?
En varmaankaan edusta humanismia kauneimmillaan ja korkeimmalla tasolla enkä ole sellaista itsestäni väittänyt. Piikittelysi on siten tarpeetonta. Kysymyksiä ja ajattelua ilman rajoituksia haluan harjoittaa vilpittömällä ja kriittisellä mielellä, kuten humanismiin kuuluu.

Älä turhaan pahoittele, kun pahoiteltavaa ei ole. Olen herkkänahkainen keskustellessani uskonkysymyksistä, mistä ominaisuudesta onkin syytä opetella pois. Joten älä pahoittele vaan jatka samaa rataa. Erilaisista asenteistamme johtuen koen kirjoittelusi jatkuvasti ärsyttävänä riippumatta siitä oletko tarkoittanut provosoida vai et, kuten varmasti olet huomannut. Tämä on minulle kasvun paikka

En ole ylpeä tyylistä johon turvaudun provosoituneena. Olen pahoillani.



Ei, ei ollut. En missään tapauksessa vastusta tieteellistä raamatuntutkimusta, enkä ylipäätään uskonnon tarkastelua eri tieteiden näkökulmasta.

Suomalaista käytäntöä "objektiivisesta" raamatuntutkimuksesta pidän kummallisena. Suuressa maailmassa raamatuntutkimus käsittääkseni yleensä on tunnustuskuntakohtaista, mikä minusta olisi Suomessakin rehellisempää; Kun jälki joka tapauksessa on erilaista, jos uskontoa tutkii herätysliiketaustan omaava tutkija tai vaikkapa vanhemman polven taistolaishumanisti, niin miksi sitä ei voida avoimesti tunnustaa?

Lähipiirini tuntee minut teoreettisesta ja tieteellisestä luonteenlaadustani, mutta jotenkin tällä foorumilla minulle on rakentunut karvaisen amishin imago.

Pitänee yrittää tunnistaa sinut!

Karvainen Amish-mies? Noudatat siis vain yksinkertaisella uskolla selvää Jumalan sanaa...Lienet siis jo avioitunut, tai ainakin sinut on kastettu:

Once an Amish man gets married, he stops shaving to symbolise his new status. Some communities allow unmarried men to grow beards after baptism, in which case the beard signifies he is an adult member of the community.

Amish beards are full, long and untrimmed, similar to the beards of some Orthodox Jewish men. Both religions wear their beards in obedience to Levitical law:

Älkää leikatko hiuksianne lyhyiksi ohimoilta älkääkä leikkaamalla turmelko parran reunaa. 3.Moos. 18:27

Papit eivät saa ajaa päätään paljaaksi, eivät leikata partaansa sivuilta eivätkä viillellä merkkejä ruumiiseensa.
3. Moos. 21:5.

amish.suite101.com/article.cfm/hair_styles_for_amish_men

Jostain kummallisesta syystä evankelisluterilaisen kirkkomme papit ovat lakanneet noudattamasta Jumalan sanaa mitä partaan tulee. Olisi syytä tehdä ainakin piispoista kantelu Tuomiokapituliin.

Älähän nyt. Me oikeasti tykätään sinusta kovasti Hullujenhuoneelainen keskutelukumpanina. Ja osoitat nuoreksimieheksi harvinaista kärsivällisyyttä minunkin vanhan rusinan kanssa. Jos me ei ärsytettäisi sinua ja sinä meitä meidän keskustelut kuivusivat hyvin pian olemattomiin ja voitaisiin kirjoittaa piste niin kuin päivämies sen kirjoitaa.

Keskustelua käytiin yksimielisyydessä.

Hulluinhuonelainen kirjoitti:
"Mielestäni usko ei tarvitse mitään sen maanläheisempiä perusteluja kuin toivo pelastuksesta ja kadotuksen välttämisestä. Selittelyn tielle lähteminen on turhaa ja tarpeetonta koska humanistilikoille usko joka tapauksessa näyttäytyy absurdina."

Joo.

Kynteni syyhyää laittaa tähän tällainen linkki, josta odotan innolla kannanottojasi.

www.uskontokritiikki.argumentti.fi/