Hakomaja.net

Pekka Hämäläinen: Elämä on epäreilua, hyväksy ja anna anteeksi.

Tällaisen kirjan löysin vasta, jossa kirjan eräässä kappaleessa kirjan kirjoittaja kertoo kokemuksiaan uskonnollisessa (heinoslaisessa) perheessä kasvamisesta ja uskonnonnollisen vallankäytön vaikutuksesta kasvatuksessa.

Yhteenliittymiä löytyi omiin kokemuksiini vl-piireissä, esim. se miten aikuiset selittivät lapsillekin kaiken hyvän ja turvallisen liittyvän uskon maailmaan ja, että kaikki muu sen ulkopuolella olisi automaattisesti pahaa ja pelottaavaa. Ystäviksikin sopivat vain samaa uskoa tunnustavat ja "ulkopuolisia" arvosteltiin ja mustamaalattiin avoimesti. Hankaluutta olemiseen toikin vastaan se, että joka paikassa piti varoa maailmallisia ihmisiä.

Eräs pätkä kirjasta:
"Edelleen tunnistan sisälläni avuttoman pienen pojan, joka itku silmässä yrittää löytää turvaa vanhemmistaan, mutta joka ei tule kuulluksi vaan jää totaalisen yksin. Vanhemmat ovat kyllä konkreettisesti lähellä, perheen arki pyörii, käydään työssä ja koulussa, mutta ei kohdata. Vanhemmat eivät ole läsnä. Ehkäpä he odottavat jo seuraavaa polvirukouskokemusta. Se on kuin huume, se täyttää kaiken. Koko elämän. Vanhempien sielu on jossakin muualla. Uskonto on ryöstänyt heidät minulta."

Kuvaa niin hyvin omaa kokemaa, kun omille vanhemmille se uskonto on tärkeämpää kuin mikään muu, edes omat lapset eivät mene sen edelle.