Hakomaja.net

Kristityt puhuvat kasteen armosta.

IOK:n opiskelija ei tarvitse kastetta syystä että:

IOK Teksti sivu 453:

Keho ei saa armon lahjaa, vaan armo annetaan mielelle.

Mieltä ei voi kastaa vedellä. Sen kehon, jonka vankina mieli näyttää olevan, voi kyllä tietysti kastella, mutta eihän mieli itse muutu siitä miksikään että kehon kastelee? Vai muuttuuko? Onko tässäkin taas olemassa jokin järjetön egon mysteeri? Sellainen, jolla ei ole mitään muuta pohjaa kuin sokea usko. Usko kasteeseen. Ja vieläpä joskus teknisesti tietyllä tavalla suoritettuun kasteeseen. Ei usko Jumalaan. Minusta tämä on noituutta, samaa yritystä pelastaa sielu egon avulla, ja se on ihan vastaavaa kuin Jeesuksen nimessä ja veressä noituminen, jolla ei sinänsä ole mitään tehoa, jos ihminen ei samalla muuta omaa ajatteluaan armottomasta armahtavaksi. Ja tässäkin mielen muutos johtaa pelastukseen, ei suullinen noituminen itsessään.

Mieli voi muuttaa suuntaansa jos se niin päättää, mutta silloin pitää ymmärtää mihin se on ollut menossa ja mihin se jatkossa haluaa olla menossa. Tällainen ymmärryskö siis avautuisi automaattisesti kasteessa, ilman ajattelua?

Acimlainen kirjoitti:

Hmmm. Miksi Raamatun mukaan Jeesus sitten kävi Johanneksen luona kasteella ja käskipä itsekin kastaa?

Hyvä ja oleellinen pointti

EvLut kirkko kasteesta:

Kaste on siis siirtymäriitti, rituaali jossa on oma merkityksensä. Minäkään en usko, että mikään rituaali pelastaa tai että sellaisen puuttuminen kadottaisi. Rituaaleilla on silti oma merkityksensä, joka on mielestäni juuri siinä että ne auttavat ihmistä ymmärtämään kun ajattelun abstraktin tason lisäksi toteutetaan konkreettisesti jokin teko, joka vahvistaa tuota abstraktilla tasolla olevaa hengellistä asiaa mikä ei ole mitenkään muutoin käsin kosketeltavissa.

Ihmisen mieli toimii, kulttuurimme ohjaamana, hyvin dualistisesti. Kategorisoimme asioita ja käsitteitä, jotta ymmärtäisimme niitä. Monet käsitteemme ovat lisäksi sellaisia että ne määritellään suhteessa toisiinsa sillä perusteella mitä ne eivät ole. Tietokone toimii binäärisesti, eli perustaltaan se ymmärtää vain ykkösen ja nollan, on totta ja ei ole totta, määrittelyn. Ihmisen aivojenkaan yksittäinen hermorata ei, yllätys yllätys, ole yhtään sen monimutkaisempi. Yksikään ihmisen hermoimpulssi ei tuota mitään muuta kuin joko yhdenlaisen signaalin (1) tai ei signaalia lainkaan (0). Ero on vaan siinä, että meillä on aivoissamme miljardeja hermoratoja, jotka tuottavat kukin yksilöllisen signaalin. Tämän kokonaisuuden johdosta pystymme ymmärtämään asioita hieman laajemminkin, mutta haluamme silti koneen tavoin laittaa asiat omaan luokkaansa.

Suurin haaste ihmisten luokittelussa on kuitenkin ihminen itse. Meillä ei ole rinnallamme toista yhtä vahvaa tai älykästä lajia (ainakaan sellaista, josta olisimme tietoisia), joten vertaamme itseämme suhteessa paitsi eläimiin, niin myös henkimaailman olentoihin; enkeleihin, piruihin, kuolleisiin, haltioihin, peikkoihin, keijuihin, jumaliin, jne...

Tämän saman dualistisen logiikan johdosta tarvitsemme myös Jumalalle vastapelurin, eli paholaisen. Koska sekä Jumala, että Paholainen ovat ihmiseen nähden omnipotentteja, lokeroimme helposti itsemme (ja valitettavasti myös lähimmäisemme) jomman kumman kategoriaan kuuluvaksi.

Vanhassa kastekaavassa pappi kysyy kastettavalta: "Luovutkos Perkeleestä", johon kummit vastaavat pienen sylivauvan puolesta: "Luovun". Tällöin kasterituaalilla kuvattiin siirtoa Paholaisen kategoriasta Jumalan kategoriaan. Onneksi tuosta ollaan kasvamassa kultuurisesti yli.

Olen itse usein todennut, että Jumala ei ole byrokraatti, joka katsoo tarkkaan että on oikeanlainen lomake, jossa on oikeanlainen leima oikeassa paikassa. Huom. määrittelen tässä itse Jumalaa sen mukaan mitä jokin ei_ole. Rituaaleita en kuitenkaan pidä merkityksettöminä sinänsä. Ihminen on sekä mieli, että keho (vaikka ajateltaisiin että ihminen on oikeasti pelkkä mieli). Konkreettinen teko kehona vahvistaa ajatusprosessin mielessä.

Admata: ja Itsekin ajattelen että rituaaleilla on pedagogista arvoa. Mutta entäs jos niistä tulee palvonnan kohteita itsessään? Oletko seurannut Kesitaksen keskustelua kasteesta s24:llä?

Kun siellä Vanhoillislestadiolaisuuden vaarat-blogissa sanotaan : niin minä saan vaikutelman, että "ikivanhassa kristillisessä perinteessä" on kysymys magiasta ( "Kasteen voimasta") eikä vain siitä että autetaan ymmärtämään asiaa. Vanhoillislestadiolaisuus on korvannut perinteiset kaste-magian ja ehtoollis-magian omalla verimantra-magiallaan. Heillähän on erilainen opetus kummastakin näistä.

Noista ykkösistä ja nollista tuli mieleen eräs aikaisempi viestini. Jos vl-puhuja lausuisi synninpäästönsä näin: ykkönen, nolla, ykkönen, ykkönen.. niin tulisivatko sillä synnit päästetyiksi, vl-ien mielestä? Mitä arvelet? Sehän olisi kuitenkin suullinen synninpäästö! Minusta synninpäästöllä on käytännön merkitystä vain jos se sisältää informaatiota siitä että syyllisyyttä ei tarvitse enää tuntea ja näin auttaa ihmistä pääsemään pois syyllisyyden tunteista. Ja tässä vaaditaan, että se mitä sanotaan, myös ymmärretään.
Eli kastettavankin täytyy ymmärtää mitä kasteella halutaan havainnollistaa + hänen täytyy ymmärtää että rituaali itsessään ei ole koko homman pointti.

Admata: Tätä minä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos ajatellaan että kasteessa on kysymys armosta ja jos Jeesus oli synnitön, niin miksi hän tarvitsi kastetta tai miksi hän ylipäätään tarvitsi armoa - missään muodossa? Taisi Jeesus vielä kivenkovaan inttää itselleen tätä kastetta vaikka toinen vastusteli.

Admata: Mitäs tässä sitten tapahtuu? Kummit lakkaavat projisoimasta syyllisyyttään vauvaan! Nyt he uskovat että vauva on "puhdas". Ihan hyvä homma.